14.10.2018

Ruska2018, etappi 6.

Aamupala jatko samaa rataa ku illan ruoka. Ei ois tehny mieli lopettaa syömist, mut ku ejjaksanu enempää. Oli huippu.

Sade oli tauolla, ku kannoi fillarin pihalle. Renkaist kuitenki roiskutti ja oli viel viilee, nii annoi sadekamppeitte olla päällä. Olipa lystiä. Fiilis oli iha erilaine ku parina edellisenä päivänä. Nautinto oli palannu.

Tie oli ihan parasta luokkaa. Ihmettelin mikä järki oli rakentaa uutta leveetä tietä keskelle ei mitää. Rekkoja kyll kulki melko paljo. Miksköhä ? En älynny. Mut en valittanukkaa, ku oli upeeta laskee menemään sileetä pikipintaa pitki.

Vittangissa tein nopeen kauppastopin ja just ku olin lähössä jatkaan matkaa, näin pitserian seinustalla muutaman fillarin. Kurvasin jutteleen. Kundi pyyhki just suupieliää pitsan rasvoista. Olivat jo käyneet seuraavalla kontrollilla ja saaneet mielestään tarpeeks vettä niskaansa. Taitettu matka näky naamoista, mut hymy oli silti kaikilla herkässä. Tuli itelleki, mikäli mahollista, viel parempi mieli, ku näki muittenki nauttivan hulluudesta iha täysillä :). Ois ollu hauska jäädä jutteleen pitemmäkski aikaa, mut iltapimee ei oottele ja pikipintaa riitti viel, nii jatkettii matkaa omiin suuntiimme.

Tie oli hivuttanu koko päivän ylöspäin ja ku samalla tuuli kävi sivuvastasesti, nii varsinaista vauhdin hurmaa ei matkanteko tarjonnu. Rauhassa huristellen maisema kuitenki vaihtu. Tien varressa seiso iso kyltti mainostaen Svappavaaran pitseriaa ja hetken suunnittelin evästaukoo, mut sit totesin, ett miulla oli etukori ja taskut täynnä eväitä, millä pärjään helposti Kiirunaan asti. Ruokatauon sijaan käännyin tielle E10 ja huh !

Yks surkeimmista esityksistä, mitä pitkiin aikaan ajanu. Uus tie oli vilkkaasti liikennöity ja rekkoja kulki jatkuvalla syötöllä. Kaistat oli erotettu törmäysaidalla ja pientareelle oli jyrsitty tärinäraidat. Fillaristille jäi todella kapee suikale kivien peittämää piennarta ajettavaks, eikä autot mahtunu väistään yhtään. Rekat hidasti hyvi vauhtiaan ja koitti parhaansa mukaa antaa tilaa, mut minkäs teet. Ei todella ollu mikää turvalline toteutus ja olo oli epämielyttävä. Tahtomatta tuli puristettuu kampia ihan liian kovaa, ku halusin vaa pois siitä tieltä. Onneks Esrangen risteys pelasti ja sai hengittää rauhassa.

Palautellen lähin kiemurtelemaan kohti avaruustutkimusasemaa. Maisemat muuttu hienosti ku tie kiipes yläspäi kohti tunturii. Rakkakentät ja männyt kuivalla kankaalla oli kivaa vaihteluu. Horisontissa välkkyvä salamointi kruunas näyn.

ESAn teleskooppiasema, isoine lautasanteneineen, oli eka todiste kontrollipisteen lähestymisestä. Kohta vastaan ajo Juha, joka oli jo käyny kääntymässä tien päässä. Vaihdettii muutama sana ja taas matka jatku. Hetken kuluttuu tie laski jyrkästi alas ja päätty verkkoaidalla rajattuun alueeseen. Tien päässä olevan parkkipaikan reunalla törrötti muistomerkkinä raketti. Sääntömääräinen kontrollivalokuva ja tutustumaan infokeskukseen. Muutaman kaffikupin jälkeen oli taas aika jatkaa ulkoilua.

Tuuli oli yltynyt ja sen suuntakin oli päivän mittaan kääntyny, nii ett vauhti tuntu välillä pysähtyvän. Käpälissä tuntu armotta liian kovaa ajettu pikataival, enkä jaksanu yhtää puristaa tuulta vasten. Hissukseen pääsin takaisin risteykseen, missä piti valita loppumatkan reitti Kilpisjärvelle. Tuuli pisti mielen totiseen painiin. Kääntyäkö takas kohti Suomea ja ajaa myötätuulessa vihellellen, vaiko hyväksyä vastatuuli ja jatkaa länteen kohti Norjaa. Jouduin pari kertaa pysähtymään ja miettimään valintaa. Lopulta sain ittelleni vakuuteltuu, ett länteen kannattaa suunnistaa. Kiirunan valot autto hehkullaan tekeen päätöksen: "Ajan kaupunkii ja pidän tauon, enneku jatkan matkaa, nii saan syötyy ja huilattuu reisiä vähän."

Matkaa oli kymppi, mut olipaha mattia-pojalle pitkä retki. Päätös päivän perälaudasta synty nopeesti ja tuskastuttavan hitaasti pääsin eteenpäi. Eka hotelli ja huone. Huh. Nopee suihku ja syömään. Ikkunan toisella puolen liput lepatti vaakatasossa ja tuuli riepotteli roskia pitki pihaa. Toivottavasti tyyntyy yön aikana. Pääsin just pyötään istuun lautasen kanssa, ku Juha käveli sisään ravintolaan. Samat ajatukset oli syntyny silleki matkan jatkosta ja satuttii kivasti samaan hotelliin. Jutusteltii hetki ja painuttii nukkumaan päivän rasituksii pois kropasta.

250 km/12 h. Mukavan lepposaa ja hyvänmielen ajelua, höystettynä ärsytyksentäyteisellä kiripätkällä. Toivottavasti jalka palautuu unella.