maanantai 31. joulukuuta 2018

31.12.2018 Vanhaa vuotta ja eteeppäi

Semiperinteisestihä se syksy taas lipsahti. Soffan seireenilaulu oli monena päivänä liia kutsuva ja pääki oli täynnä fillarointii. Ej kiinnostanu ajella sateessa, eikä oikei muutenkaa. Pari kuukautta meni käytännössä treenaamatta. Muutaman ulkoilun tein viikottain, mut hiki ei päässy vaatteita syövyttään. Noh minkäs teet...

Talvipäivänseisaus tuli kuitenki ja kaikkee järkee vastaan lähin rimpuileen herrojen kans Lappeerrannasta läpi yön kohti Tamperetta. Pääsin viä itte piirtään reitin kartalle ja valitsin ideaks sopivasti hölmöilyy hiekkateillä ja pikkutiemutkitteluu, ettei pääsis paksu poika liia helpolla.

Mentii Juhan kaa Boulder Saimaalle mis Tuomo ja Perttu jo hörppi klökii. Kellon lyödessä laitettiin ittemme liikkeelle ja nokka kohti länttä. Taavetist alko melkone seikkailu luistinratatietä pitki ja sai ajaa kieli keskellä suuta ja puristaa pakaroita yhtee, ettei jännäkakka olis livahtanu pöksyyn. Selvittii ehji luin Kaipiaisii, mis tehtii järkipäätös ja siirryttii isolle tielle, enneku kukaa satuttaa ittensä.

Yö meni melkolailla rajotinta vastaan ajaessa, kyll oli kunto päässy pskaks...taas kerra :). Matka kuitenki eteni ja fiilis oli koko porukalla kivan rento. Törmättii matkalla lumipöpperöönki. Lahde kohdalla oli tullu lunta, mut onneks liikenne VT12lla oli yöllä tosi hiljasta ja pystyttii ajaa rengasurassa, nii lumi ei pahasti sotkenu etenemistä.

Pitkän yön jälkee oli makeeta kurvata Ruusendaalin pihaan ja kömpii saunoon kymmenie muitte tyhmie joukkoon. Ennätysosanotto tapahtumassa. Hienoo :).

Lauteilla alko vähä jännittää seuraavan viikon Espanian leiristä selviimine...Karin kaa oli sovittu kilsojen nielemisestä, mut varsinaisesti ei ollu luottavaine olo omaan jaksamiseen. Mut sillä mennää mitä on tarjolla.

Menin Torreviejaan torstai iltana. Seuraavana päivänä alotettiki sit leiri napakasti lepopäivällä, nii saatii mukavasti löysät pois häiritsemästä ajamista :). Lavvantaina avrinko lämmitti kivasti, ku lähettii Karin ja Anniinan kaa ajeleen. Ajettii lenkki kivan rennosti yhen nousun taktiikalla. Just namu totutteluajo. Tuntu tosi kivalta. Kuumakin oli, +24C :).

Jouluks Kari oli valmistellu ihan huippu espanjalais-suomalaisen tapaspöydän ja nautittii iltaa hyvällä mielellä. Juteltii ja naurettii, niinku ystävie juhlassa kuuluuki. Tosi upee kokemus. Mii laik.

Päivittäi käytii ajaas, Kari ohjelmansa mukaa ja mie vähän lopusta lintsaten lyhempii, ku pohjat tosiaa oli vähä mitä sattuu :). Sit tuliki leirin huipentuma. Suunnitelmana ajaa RAAM-treeni läpi espanjalaise yön. Kimmo ja Anniina lähti huoltoautolla treenaan crewn-toimintaa ja mie peesaamaan Karii fillarilla.

Piettii alusta asti maltti vauhin kans ja Kari testas nestemäist energiatäydennystä ens kesän protokollaa mukaillen. Mie pysyttelin hyväks havaitsemallani limu-karkki dietillä. Keelejäki kyll otin jokusen. Mut sit kans olin sopinu crewn kaa, Karin pään menoks, pikku källin ja ajatuste herättäjän. Yhellä tavvolla miulle oli oottamassa pitsa, jota söin korostetun nautiskellen Karin vetäessä energiajuomiaa :). Oli hyvää :)

Ilma oli auringo laskettuu viilenny nopeesti ja ku päästii vuorille, nii lämpö meni pakkaselle. Kuura peitti tienpientareet, eikä meinannu millää kestää lämpimänä. Onneks olin käyny ostaas lisää vaatteita. Ennois uskonu Espaniassa ajavani fillarilla -4 C pakkasessa läpi yön.

Muutama mesta osu reitille, joista näki ett päivänvalossa huikeita nähtävii. Alcala de Jucar tuli merkattuu kartalle isolla rastilla. Ihavvarmasti meen käymään päivänvalolla ja kattoon sen mestan kunnolla.

Hissuksee matka ja kylmyys nakers miu mieleen ja tein päätöksen "Ku aurinko nousee, nii kiipeen auton kyytiin.". Tavallaan huono omatunto, ku Karille jäi viel yli 150 km ajettavaa yksin, mut aattelin, ett valosassa se on kuitenki jees.

Aamun valkenemine vuorilla oli ihassaatana upee näky. Kannatti palella kellon ympäri niitte muutaman minuutin takii, ku pimeys käänty taivaarrannan punerruksesta valoks. Ihammehuissaa.

Käytii aamukaffilla jonku pikkukylän paarissa, mis oli huikee hulina. Metsästysseuran herrat valmisteli jänisjahtii ja nautti kaffejaa. Puhalsin lenkin itteltäni poikki ja lähetettii Kari yksin maantielle. Hurautettii huoltoauto takas Torreviejaan ja sain lämmintä vaatetta päälle. Taivaallista. Käytii viel ajeleen autolla, jos oltas löydetty Kari, mut reitit meni jossai kohtaa ristiin, nii palattii takas kaupunkii ja hommattii Karilleki pitsa oottaan.

Ootellessa vaivuin uitutukseen ja aloin pakkaan kamoja nippuun kotimatkaa varte. Pska. Oli upee reissu ja erityise vaikeeta lähtee kotii, mut onneks aina pääsee takas :).

Muutaman tunnin päästä Kari kurvas kämpille, liki 6markkaa ajaneena. Mies oli intoo täynnä. Kone. Upee urheilija. Pitsaa koneeseen ja seuraavaa treenii suunnitteleen. On se kova :).

https://www.facebook.com/Tavoitteena-RAAM-maaliviivan-ylitys-384722171541372/?__xts__[0]=68.ARBX9jK-JH4Sgy1bDo43oFIRa75og2dfriXL1wlqApva7yhuDSeu6t5SUGE3ta8dGCWTLHwdqTus_ucd6dm0AWy4JSdS3NAH5M6mkiPR5pUDtwfa-wRjejrU_NUaA71dG5C-WUcJFCGWK6AYe8ZDY7yZUQxQij0Gq9yx4iq9k6ZMvA5oFYXzwQl92zkKqf8QyTw8ZsWZZMG4v575PIT19w1CYEPsdtdO14a8CK8RiP6WYN0VJ6XmRp0p8E8z87305RBohJpMxfdrectzW6CJyR51JP0B8oxzw8NePJPsUrdSUaLa2uu8e1DMxns0-eHWoSPQhJHG9_By0YrzXsk5ZNuV9VBZpB4kNKaUTyEzYiHF0BTJ4grrbg

Aamulla heräsin kurkku karheena ja nenä vuotavana. Oikee ratkasu jättää eiline reissu keske...vaik tuski ne loput kilsat ois enää tätä tautii mihkää muuttanu, normi vilustumiselt vaikuttaa. Kari nakkas miut kentälle ja halatessa sovittii seuraavat yhteiset askelmerkit kohti RAAMia maaliskuun leirin muodossa. Muutama kk vaa ja taas pääsen :).

Kaikkiaan hieno reissu. Tapahtumii riitti ja yllätyksii ei puuttunu. Parhautta. Elämä on :). Kiitos Kari&co.