25.6.2018 Hyvää Joulua
Niinpä on keskikesän juhlasta selvitty. Kiva Jussi taas kerran fillarilla.
Lähetii "Tvätt" Matin kaa sovitusti torstaina töije jälkee ajeleen kohti savon syänmaita. Matti oli suunnitellu mukavan reitin pienempii teitä pitkin kierrellen, sillee ett sais perille päästyää uuve sataluvun rikki kertaistumalle.
Mukava myötäne tuuppi ja matka joutu lepposasti valosassa kesäyössä. Viileetä oli, niiku Juhannuksena kuuluuki, mut ei paha. Liikenne väheni sitä mukaa, ku matka eteni ja välillä mentii pitkiä pätkii ilman autojen hurinaa.
Eka varsinaine stoppi piettii Juvalla puoliltaöin ja kateltii saetutkasta, ett rintama oli just tulossa kohalle. Laitettii lisää vaatetta ja vettäpitävää päälle, ettois mukavampi ajella. Heti ku lähettii tavvolta, nii sae alkoki. Muutama säätöpysäys piti tehä kamppeitte takii, ku välil oli liikaa ja sit taas liia vähä päällä. Yön kilsat on pitkii ja tunnit meni hitaasti, ku märkinä ja vilusina väännettii kohti pohjosta. Onneks vauhti pysy kohtuu reippaana ja aamupala Kuopiossa lähesty kuitenki mukavasti.
Aamua ootellessa jutut väheni ja Matit ajeli tuppisuuna. Puutossalmen lossilla kaima tuijotteli tyhjyytee ja valitti väsymystä. Alko olla vuorokaus valvomista alla. Lossin jälkee reitillä oli pitkii puuduttavii suorii ja katoin, ku kaverin ajolinja kiemurteli välillä melkosesti. Koitettii jotai jutelle ja Matti sano lopulta, ett oli varmaa nukahdellu ajaessaan ! Mikrounii, mut kuitenki. Aika hurjaa. Onneks aamu valostu ja huoltis ilmesty näkyvii. Ei hetkeekää liia aikasi.
Reilun tauon ja aamupalan jälkee molemmilla oli paljo virkeempi olo ja välillä pilkahellu aurinko valo kans uskoo matkantekoo ja vaik maastot muuttu kokoaja mäkisemmiks, nii vauhti alko kiihtyy. Jokune pikku pysäys pidettii, mut molemmilla alko jo olla sopiva hinku päästä perille Matin määränpäähä, ettei mitää pitempää taukoo maltettu viimesellä satkulla enää tehä. Viimene viiskymppii oli kivaa kumpuilevaa maalaistietä ja sopivaan tuulensuuntaa polkastii melkosta vauhtii. Maali häämötti.
Just ku lasketut kokonaiskilsat matkalle tuli täytee, kurvattiin mökkitielle ja saavuttii perille. Vastaannotto oli vieraavvarane ja miulleki, täysin vieraalle ihmiselle, tehtii kyll selväks, ett olin tervetullu. Joogailtii mökillä ja saatii apetta rinnanalle. Tajjettii hetki torkkuaki.
Sit tuli hetki, ett mökkiväki alko valmistuu Juhannuksen viettoo savusaunoineen, nii mie ilmotin jatkavani matkaa. Puin aavistuksen kuivuneet ajovaattet päälle ja kurvasin takas kohti Kuopioo.
Ajjemmi nii mukavasti auttanu myötäne oliki sitte suoraa edestä ja välilllä meinas loppuu usko. Iha reiluu alamäkee sai polkee ja vauhtii oli niukasti yli 20. Hetke jo mietin makuupussimajotusta, mut päätin kuitenki ajella loppuun asti. Loppuje lopuks matka suju kuitenki iha jees, vaik Siilinjärvellä meinas hermo mennä. Perinteisesti ei minkäälaista opastust, mut ettei oikei järkevää fillarireittiikää Kuopioo. (Aina) Tyhjänä ammottava motari kyll menee hienosti suoraa reittii, mut "vanhaa tietä" tai jotai muuta sai ettii iha oikeesti. Keksimälleni reitille tupsahti pätkä hiekkatietäki, joka tosin oli hyväkuntone eikä aiheuttanu murhetta. Kyll aattelin, ett ei varmaa kovi moni työmatkafillaroitse noitte kaupunkie välii, vaik matkana olis iha sopiva tai sit jossai menee reitti, mitä en vaa älynny.
Kallan sillat oli hieno kokemus, ku tuuli repi ja puisteli, samalla ku vaahtopäät tyrskys ja Pujjon torni näky taivasta vaste. Kääntelin kaupunkii ja kurvasin eka hotellin pihalle. Huone ja kalia, kiitos. Uus enkka yhelle setille tuli miulleki. Mittari näytti 514 kilsaa 😊.
Aamulla sato ja plään bii varmistu. Varasin interreilin Lahtee ja suunnisti kauppaan hommaan siviilivaatteet. Täys karderoopi löyty, kenkii myöte ja pääsin junailee iha oikeitte ihmiste näkösesti, enkä potkuhousuissa. Ilta Suomen Tsikakossa meniki sitte pitkälti kansallisjuomaa nauttiessa, kunnes uni voitti kohtuullisen ajoissa.
Su aukes kuivana ja mieli oli virkee. Kääntentelin villarin maantielle ja poljeksin rauhassa kohti itää. Mukavasti taittu matka eikä paluuliikennekää osunu reitille, nii sain ajaa suht rauhassa. Toki Lemillä alko sataa, mut ei haitannu tippaakaa, ku oli vaa 60 kilsaa kotii.
Tuntu hyvältä kurvata kotipihaa ja vääntäytyy lämpimää suihkuu. Kiva retki takana ja ilone mieli. Tuntu ettolin saanu uutta virtaa ajeluihi. Täst o hyvä jatkaa.
Kiitos Matti.
maanantai 25. kesäkuuta 2018
tiistai 19. kesäkuuta 2018
19.6.2018 Iha...
Tää pitkämmatkampyöräily tuntuu välillä melko tyhmältä puuhalta. Eka kertaa alkanu ajaessa tympiin, tai ehkä oikeemmi pitkästyttään koko polkemine. Tuntuu, ett jos semmosena hetkenä olis vaik juna-aseman vieressä, nii kyytipeli muuttus melko helpost. Noh, ohimenevii hetkii ne on ollu ja vähäaja pääst on taas ollu suupielet kohti taivasta.
Pakko tietenki noteerata tuommoset ja funtsii mitä pitää jatkos tehä toisell tavalla, ettei oikeesti lopu koko into. Monta nuorta lupausta on enneki tässä maas lopettanu liikkumise, ku o palaneet loppuu.
Hienoi settei kyll onnistunu veivaan ja todennu, ett kaikest vaivasta ja raskauvestaa huolimatta yön läpi ajelut antaa hienoja kokemuksii. Sellasii mitä ei voi päivällä saaha millää. Ja fiiliksetki on iha erilaisii, ku ajaa yöllä.
Juhannuskivaki alkanu hahmottuun. Torstaina töitte jälkee lähen saattaan kaimaa pohjois-Savoon ja perjantaina jatkan sielt kelie ja ajatuste mukaan. Jos tuntuu kivalt ja muutenki nassahtaa, nii ajelen sunnuntaina takas kotii, mut jos vaik sataa jatkuvasti tai alkaa uituttaan, nii sit konekyydillä jo aiemmin pois.
RAAM-kisaa tullu fasesta seurattuu ja vaikuttaa iha jees puuhalta tuoki. Ei ehkä just se mihi ite täs fillaroinnissa koukuttunu, mut ymmärrän kyll sen haastee ja ittesävoittamisen mitä kisa vaatii. Kovia urheilijoita kaikki.
Tää pitkämmatkampyöräily tuntuu välillä melko tyhmältä puuhalta. Eka kertaa alkanu ajaessa tympiin, tai ehkä oikeemmi pitkästyttään koko polkemine. Tuntuu, ett jos semmosena hetkenä olis vaik juna-aseman vieressä, nii kyytipeli muuttus melko helpost. Noh, ohimenevii hetkii ne on ollu ja vähäaja pääst on taas ollu suupielet kohti taivasta.
Pakko tietenki noteerata tuommoset ja funtsii mitä pitää jatkos tehä toisell tavalla, ettei oikeesti lopu koko into. Monta nuorta lupausta on enneki tässä maas lopettanu liikkumise, ku o palaneet loppuu.
Hienoi settei kyll onnistunu veivaan ja todennu, ett kaikest vaivasta ja raskauvestaa huolimatta yön läpi ajelut antaa hienoja kokemuksii. Sellasii mitä ei voi päivällä saaha millää. Ja fiiliksetki on iha erilaisii, ku ajaa yöllä.
Juhannuskivaki alkanu hahmottuun. Torstaina töitte jälkee lähen saattaan kaimaa pohjois-Savoon ja perjantaina jatkan sielt kelie ja ajatuste mukaan. Jos tuntuu kivalt ja muutenki nassahtaa, nii ajelen sunnuntaina takas kotii, mut jos vaik sataa jatkuvasti tai alkaa uituttaan, nii sit konekyydillä jo aiemmin pois.
RAAM-kisaa tullu fasesta seurattuu ja vaikuttaa iha jees puuhalta tuoki. Ei ehkä just se mihi ite täs fillaroinnissa koukuttunu, mut ymmärrän kyll sen haastee ja ittesävoittamisen mitä kisa vaatii. Kovia urheilijoita kaikki.
tiistai 5. kesäkuuta 2018
5.6.2018 Kesä meni
Toukokuu oliki sit kaikkie aikoje hienoi kelie puolee. Ei satanu tippaakaa ja hellepäivii. Aaahh...kyll maantiefillaristii hellittii. Helläks ajelin prceeniki. Ikinä ennoo ajanu toukokuulle noi palioo ja ennenkaikkee, ajamattomii päivii tuli vaa muutama.
Perinteine kilsakisa otti taas valtaansa ja heti Vapunpäivänä alotin räväkällä Saimaan kierrolla, eikä tahti siitä hiipunu. Kaikki vapaa-aika tullu vietettyy fillarin selässä ja pitkiä lenkkejäki useempi. Yön yli telttareissunki pääsin tekee, eli oppii ja ojennust tuli siihenki hommaa.
Kuukauvve kohokohta oli Randonneurs Finlandin järkkäämä Fleche-ajo, johon lähin ottaa kyytii Lappeerranna pojilta. Kurvailin aamulla sakkolenkin kautta Boulder Saimaalle, mist lähettii kolmee pellee ajelee reilun mutkan kautt Jyväskylää. Läpi yön sipisteltii ja seuraavana aamun, ku kurvatti hotellille saunoon, oli miu mittari mukaa matkaa taitettu 506 km. Pisin ikinä yhellä istumalla.
Kuun viimene päivä oli pikkuse väkisi tekemist, mut pakkosatase väänsin ja saín 3001 ;) km toukokuu saldoks. "Tavote" oli kyll satku päivään, nii vähä jäi hampaankoloo. Kostoks laiskottelusta alotinki sit kesäkuun ajamalla heti ekaan viikolloppuu Tampereen ja Porvoon kautta lenkuran. Hieno yö taas ja eläimii enemmä, ku koskaa yhelle reissulle. Hirvii, kauriita ja peuroi yseempaa otteesee, rusakoit tietty ja joku isompi ruskee lintu, ehkä teeri tai metso tai mitä näitä on. Joo, ja suuntäyveltä jotai pienii pahammakusii kans.
Ilmat osu kyll hyvi tuoho viime vkl retkee, ku tänää pihalla onki sit normaali kesäsää, +7 ja vettä vaakaan. Noh, pitelen pakollisia huilipäivii ja uskon, ett ennusteitte lupaus ensviikon lämpimist keleist pitää paikkasa, nii pääsee taas hyväll mielell kattelee asfaltinreunaa.
Aj nii. Loppukesä Espanjan reissu alkanu saamaa ensimmäisii suunnitelmii. Laitteli Karille ehotusta, ett ajeltas ekana Torrevieja-Granada-Sevilla-Huelva ja sit tähättäs muutamaks päiväks Malagaan kattoo Vueltan etappeja. Vueltaa seuraille livvuttais takas Torreen ja ihmeteltäs miu viimene lomaviikko treenejä siellä. Ehkä noi tai jotai muuta :).
Toukokuu oliki sit kaikkie aikoje hienoi kelie puolee. Ei satanu tippaakaa ja hellepäivii. Aaahh...kyll maantiefillaristii hellittii. Helläks ajelin prceeniki. Ikinä ennoo ajanu toukokuulle noi palioo ja ennenkaikkee, ajamattomii päivii tuli vaa muutama.
Perinteine kilsakisa otti taas valtaansa ja heti Vapunpäivänä alotin räväkällä Saimaan kierrolla, eikä tahti siitä hiipunu. Kaikki vapaa-aika tullu vietettyy fillarin selässä ja pitkiä lenkkejäki useempi. Yön yli telttareissunki pääsin tekee, eli oppii ja ojennust tuli siihenki hommaa.
Kuukauvve kohokohta oli Randonneurs Finlandin järkkäämä Fleche-ajo, johon lähin ottaa kyytii Lappeerranna pojilta. Kurvailin aamulla sakkolenkin kautta Boulder Saimaalle, mist lähettii kolmee pellee ajelee reilun mutkan kautt Jyväskylää. Läpi yön sipisteltii ja seuraavana aamun, ku kurvatti hotellille saunoon, oli miu mittari mukaa matkaa taitettu 506 km. Pisin ikinä yhellä istumalla.
Kuun viimene päivä oli pikkuse väkisi tekemist, mut pakkosatase väänsin ja saín 3001 ;) km toukokuu saldoks. "Tavote" oli kyll satku päivään, nii vähä jäi hampaankoloo. Kostoks laiskottelusta alotinki sit kesäkuun ajamalla heti ekaan viikolloppuu Tampereen ja Porvoon kautta lenkuran. Hieno yö taas ja eläimii enemmä, ku koskaa yhelle reissulle. Hirvii, kauriita ja peuroi yseempaa otteesee, rusakoit tietty ja joku isompi ruskee lintu, ehkä teeri tai metso tai mitä näitä on. Joo, ja suuntäyveltä jotai pienii pahammakusii kans.
Ilmat osu kyll hyvi tuoho viime vkl retkee, ku tänää pihalla onki sit normaali kesäsää, +7 ja vettä vaakaan. Noh, pitelen pakollisia huilipäivii ja uskon, ett ennusteitte lupaus ensviikon lämpimist keleist pitää paikkasa, nii pääsee taas hyväll mielell kattelee asfaltinreunaa.
Aj nii. Loppukesä Espanjan reissu alkanu saamaa ensimmäisii suunnitelmii. Laitteli Karille ehotusta, ett ajeltas ekana Torrevieja-Granada-Sevilla-Huelva ja sit tähättäs muutamaks päiväks Malagaan kattoo Vueltan etappeja. Vueltaa seuraille livvuttais takas Torreen ja ihmeteltäs miu viimene lomaviikko treenejä siellä. Ehkä noi tai jotai muuta :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)