19.6.2018 Iha...

Tää pitkämmatkampyöräily tuntuu välillä melko tyhmältä puuhalta. Eka kertaa alkanu ajaessa tympiin, tai ehkä oikeemmi pitkästyttään koko polkemine. Tuntuu, ett jos semmosena hetkenä olis vaik juna-aseman vieressä, nii kyytipeli muuttus melko helpost. Noh, ohimenevii hetkii ne on ollu ja vähäaja pääst on taas ollu suupielet kohti taivasta.

Pakko tietenki noteerata tuommoset ja funtsii mitä pitää jatkos tehä toisell tavalla, ettei oikeesti lopu koko into. Monta nuorta lupausta on enneki tässä maas lopettanu liikkumise, ku o palaneet loppuu.

Hienoi settei kyll onnistunu veivaan ja todennu, ett kaikest vaivasta ja raskauvestaa huolimatta yön läpi ajelut antaa hienoja kokemuksii. Sellasii mitä ei voi päivällä saaha millää. Ja fiiliksetki on iha erilaisii, ku ajaa yöllä.

Juhannuskivaki alkanu hahmottuun. Torstaina töitte jälkee lähen saattaan kaimaa pohjois-Savoon ja perjantaina jatkan sielt kelie ja ajatuste mukaan. Jos tuntuu kivalt ja muutenki nassahtaa, nii ajelen sunnuntaina takas kotii, mut jos vaik sataa jatkuvasti tai alkaa uituttaan, nii sit konekyydillä jo aiemmin pois.

RAAM-kisaa tullu fasesta seurattuu ja vaikuttaa iha jees puuhalta tuoki. Ei ehkä just se mihi ite täs fillaroinnissa koukuttunu, mut ymmärrän kyll sen haastee ja ittesävoittamisen mitä kisa vaatii. Kovia urheilijoita kaikki.