25.6.2018 Hyvää Joulua

Niinpä on keskikesän juhlasta selvitty. Kiva Jussi taas kerran fillarilla.

Lähetii "Tvätt" Matin kaa sovitusti torstaina töije jälkee ajeleen kohti savon syänmaita. Matti oli suunnitellu mukavan reitin pienempii teitä pitkin kierrellen, sillee ett sais perille päästyää uuve sataluvun rikki kertaistumalle.

Mukava myötäne tuuppi ja matka joutu lepposasti valosassa kesäyössä. Viileetä oli, niiku Juhannuksena kuuluuki, mut ei paha. Liikenne väheni sitä mukaa, ku matka eteni ja välillä mentii pitkiä pätkii ilman autojen hurinaa.

Eka varsinaine stoppi piettii Juvalla puoliltaöin ja kateltii saetutkasta, ett rintama oli just tulossa kohalle. Laitettii lisää vaatetta ja vettäpitävää päälle, ettois mukavampi ajella. Heti ku lähettii tavvolta, nii sae alkoki. Muutama säätöpysäys piti tehä kamppeitte takii, ku välil oli liikaa ja sit taas liia vähä päällä. Yön kilsat on pitkii ja tunnit meni hitaasti, ku märkinä ja vilusina väännettii kohti pohjosta. Onneks vauhti pysy kohtuu reippaana ja aamupala Kuopiossa lähesty kuitenki mukavasti.

Aamua ootellessa jutut väheni ja Matit ajeli tuppisuuna. Puutossalmen lossilla kaima tuijotteli tyhjyytee ja valitti väsymystä. Alko olla vuorokaus valvomista alla. Lossin jälkee reitillä oli pitkii puuduttavii suorii ja katoin, ku kaverin ajolinja kiemurteli välillä melkosesti. Koitettii jotai jutelle ja Matti sano lopulta, ett oli varmaa nukahdellu ajaessaan ! Mikrounii, mut kuitenki. Aika hurjaa. Onneks aamu valostu ja huoltis ilmesty näkyvii. Ei hetkeekää liia aikasi.

Reilun tauon ja aamupalan jälkee molemmilla oli paljo virkeempi olo ja välillä pilkahellu aurinko valo kans uskoo matkantekoo ja vaik maastot muuttu kokoaja mäkisemmiks, nii vauhti alko kiihtyy. Jokune pikku pysäys pidettii, mut molemmilla alko jo olla sopiva hinku päästä perille Matin määränpäähä, ettei mitää pitempää taukoo maltettu viimesellä satkulla enää tehä. Viimene viiskymppii oli kivaa kumpuilevaa maalaistietä ja sopivaan tuulensuuntaa polkastii melkosta vauhtii. Maali häämötti.

Just ku lasketut kokonaiskilsat matkalle tuli täytee, kurvattiin mökkitielle ja saavuttii perille. Vastaannotto oli vieraavvarane ja miulleki, täysin vieraalle ihmiselle, tehtii kyll selväks, ett olin tervetullu. Joogailtii mökillä ja saatii apetta rinnanalle. Tajjettii hetki torkkuaki.

Sit tuli hetki, ett mökkiväki alko valmistuu Juhannuksen viettoo savusaunoineen, nii mie ilmotin jatkavani matkaa. Puin aavistuksen kuivuneet ajovaattet päälle ja kurvasin takas kohti Kuopioo.

Ajjemmi nii mukavasti auttanu myötäne oliki sitte suoraa edestä ja välilllä meinas loppuu usko. Iha reiluu alamäkee sai polkee ja vauhtii oli niukasti yli 20. Hetke jo mietin makuupussimajotusta, mut päätin kuitenki ajella loppuun asti. Loppuje lopuks matka suju kuitenki iha jees, vaik Siilinjärvellä meinas hermo mennä. Perinteisesti ei minkäälaista opastust, mut ettei oikei järkevää fillarireittiikää Kuopioo. (Aina) Tyhjänä ammottava motari kyll menee hienosti suoraa reittii, mut "vanhaa tietä" tai jotai muuta sai ettii iha oikeesti. Keksimälleni reitille tupsahti pätkä hiekkatietäki, joka tosin oli hyväkuntone eikä aiheuttanu murhetta. Kyll aattelin, ett ei varmaa kovi moni työmatkafillaroitse noitte kaupunkie välii, vaik matkana olis iha sopiva tai sit jossai menee reitti, mitä en vaa älynny.

Kallan sillat oli hieno kokemus, ku tuuli repi ja puisteli, samalla ku vaahtopäät tyrskys ja Pujjon torni näky taivasta vaste. Kääntelin kaupunkii ja kurvasin eka hotellin pihalle. Huone ja kalia, kiitos. Uus enkka yhelle setille tuli miulleki. Mittari näytti 514 kilsaa 😊.

Aamulla sato ja plään bii varmistu. Varasin interreilin Lahtee ja suunnisti kauppaan hommaan siviilivaatteet. Täys karderoopi löyty, kenkii myöte ja pääsin junailee iha oikeitte ihmiste näkösesti, enkä potkuhousuissa. Ilta Suomen Tsikakossa meniki sitte pitkälti kansallisjuomaa nauttiessa, kunnes uni voitti kohtuullisen ajoissa.

Su aukes kuivana ja mieli oli virkee. Kääntentelin villarin maantielle ja poljeksin rauhassa kohti itää. Mukavasti taittu matka eikä paluuliikennekää osunu reitille, nii sain ajaa suht rauhassa. Toki Lemillä alko sataa, mut ei haitannu tippaakaa, ku oli vaa 60 kilsaa kotii.

Tuntu hyvältä kurvata kotipihaa ja vääntäytyy lämpimää suihkuu. Kiva retki takana ja ilone mieli. Tuntu ettolin saanu uutta virtaa ajeluihi. Täst o hyvä jatkaa.

Kiitos Matti.