3.7.2018 Kohti syysmasennusta

Kesäkuu heilahti ja kelitki alko muistuttaa normaalii. Hyviiki ilmoi osu joukkoo, mut sateit ja tuulta iha omiks tarpeiks kuitenki.

Kaikest leipääntymisest huolimatta sain ulkoiltuu melko kivasti. Yks välitavote saavutettu, ku keväällä aattelin, ett jos heinäkuulle asti jaksais ajaa palio, nii hyvä tulee. Kesäkuulle kerty kaikkiaa 3036 km/ 115 h/ 22 pv. Yli 200 km päivii tuli joka viikolle, yhteesä 6 kpl. "Pisin evö" lukemaki siirty taas naksun eteepäi, Juhannukse 514 km.

Ennoo viel päättäny kui nyt jatkan eteeppäi. Ajasko samalla lailla, ku tähänki asti vai tekiskö jotai muuta ? Tavallaa ois helppo vaa tahkoo kilsoja, mut toisaalta välillä ois kiva ajaa lyhkästäki setti, vaik sit vähä kovempaa. Noh, näkee sit kk päästä, ett kui meni.

Tähä asti melkei kaikki ajot hoitunu "retki" Rekillä, mut eile otin ajoon Wiljöön ja sill ois nyt tarkotus ajella enemmä. Tuntu "omituiselta", ku ajoasento ja kaikki onnii erilaiset mihi on taas tottunu. Tangoki kyll vaihoi, nii seki vaatii totutteluu. Muutaman lenki jälkee tietää paremmi, toimiiks se vai tartteeks vaihtaa vanha takas. Uuvet korkeeprofiiliset kiekotki oli eile alla ja vaik ne vähä arveluttaa tuulella, nii ainakaa eile en huomannu mitää ongelmaa, vaik tuuliki jonki verra.

Vaik nyttoon Vapulta ajanu enemmä ku koskaa, nii läskii ejjoo lähteny käytännössä yhtää. Oon perustellu ittelleni, ett pakko syyvä, ett jaksaa ajaa :). Puolet varmaa tottaki, mut kylhä totta on myös se, ettei oo ollu oikeestaa ees miele vieressä koko painompuotos. Syöny hlvetisti ja vähät välittäny mitä oikeesti tarviis. Ehkä vois pikkuse miettii mitä suuhu tunkee, nii ois syksyllä aavistukse helpompi kiivetä mäkii, ku ees muutaman kilon sais housunnapin kohalta joutavaa jätettyy tien vartee...tiijä häntä viittiiks.