10.2. Arkisoppaa
Viikolloppu ei sit riittänykkää sairastelulle, vaa keskiviikkoon asti piti vääntelehtii. Maha kipee ja olo kehno. Ihmeen pitkää kesti. Ej kiva.
Tietysti pakkaset tuli viel sotkemaa loppuviikonki harrastussuunnitelmii, nii ei oikeestaa hampaita naurata menny liki parin viikon pätkä. Muutama kevyt lenkura ei iha vastaa sitä mitä toivoin. Uus viikolloppu siintää jokatapaukses eessä, nii uutee nousuun vaa.
Funtsinu nyt muutaman viiko melko paljo fillarimatkailun kamoja kesäloman reissuu. Mitä oikeesti tarttee mukaa ja mitkä eijoo välttämättömii, vaa pelkästää kivoja. Veri vetää ultrakeventelyyn, vaikkei siinä ehkä mitää järkee ookkaa.
Vaatepuoli on melko helppo arpoo aiempie kokemuste pohjalta. Samoi sähköhärpäkkeet ja varaosat. Aina ollu mukana liikaa ja osin vääriäki. Nyt kuvittele oppineeni kantapää kautta mitä oikeesti tartten.
Majote onki hankalampi. Teltta vai riippari ja tarppi vai tarviiks ollenkaa...? Euroopassa hotelleiss majottumine periaatteess helppoo, mut osuuks sopivaa aina kohalle ? Etukätee jos varais, nii sillo sitoo reiti ja aikataulun kiinni. Ei hyvä. Pitää varmaa kevää aikana varautuu kaikkee ja testailla kesällä muutaman kerra eri vaihtoehtoi.
perjantai 10. helmikuuta 2017
sunnuntai 5. helmikuuta 2017
5.2. Tyhjennysharjoittelua
Plääh. Vetämättömän viikon päätteeks haaveillut suuret suunnitelmat pitkist lenkeist siirty tulevaisuuven ratoks.
Perjantaina veny ensi töissä ja sitte viel liikenteess. Ku osuin mukavasti Vekaran valapäivän liikenteesee, nii tasase rauhass sai lirutella ja unohtaa lenkit illalta. "Huomenna sitte". Vaan eipä irronnu aamusta, eikä myöhemminkää :(. Illasta alko mahassa kiemurtamaa epämääräsest ja pelko hiipi puseroo. Töiss oli kuulunu monilta pitki viikkoo valitusta huonost olosta...
Nukkumaan käymisen aikaan minuu vietiinki porsliinin ääreen ja päivän ruokalista vilahti silmie alta viemärin syvyyksiin. Kyllpä voimat häviää hetkessä. Muutaman kerra yritin käyvä sängyss nukkumassa, mut ej auttanu. Pesufati pään alle ja pyyhe peitoks siihe pöntön vieree oli paras ratkasu. Hetki pitkällää ja tyhjän vattan kakomista. Ja uudestaan... Kyynelet vaa valu, ku viimesiä kellertäviä klimppejä syleksin. Lystiä koko rahan edestä. Jossain vaiheessa olo rauhottu ja kömysin taas petiin. Aj hitto, tämmöstä en toivo kelleen.
Pyhäaamuna ei aamupala maittanu, vaik vatta oli tyhjänä. Periaatteess iha ok olo, mut ejjuskaltanu. Pystyykää ei tehny mieli, vaa päivä meni petiss. Vähitelle uskallauvuin syömäänki, eikä pientä kipristelyy kummenpaa tullu. Kuumetta saatto kyll olla, ku välillä palels ja hetke päästä oli sittaas pää märkänä. Mitata en viittiny, ku ei se kuitenkaa sillä muutu.
Eiköhä tää täst viel eloks muut, mut aika kehnona piti taas kävvä. Toivottavasti ei mee huonommaks enää ja sais ens viikost kaikkiaa paremma.
Nojoo, jotai hyvääki tietty. Lavvantaina käytyii Katin kaa oikei autol kaupassa ja löysin meille retkiosastolta kivoja vehjeksiä. Ehdottoman välttämättömii kaikki. Titaaniluhat, karhukellot :) ja merinovaatetta. Sit Katille jotai oikeesti viksuuki. Nastakenkät. Toivottavasti jeesaa, ettei enää tartte heittäytyy pötköllee, ku työmatkoja jäisillä kelveill kävelee ja luut säilys ehjänä. Kop kop.
Plääh. Vetämättömän viikon päätteeks haaveillut suuret suunnitelmat pitkist lenkeist siirty tulevaisuuven ratoks.
Perjantaina veny ensi töissä ja sitte viel liikenteess. Ku osuin mukavasti Vekaran valapäivän liikenteesee, nii tasase rauhass sai lirutella ja unohtaa lenkit illalta. "Huomenna sitte". Vaan eipä irronnu aamusta, eikä myöhemminkää :(. Illasta alko mahassa kiemurtamaa epämääräsest ja pelko hiipi puseroo. Töiss oli kuulunu monilta pitki viikkoo valitusta huonost olosta...
Nukkumaan käymisen aikaan minuu vietiinki porsliinin ääreen ja päivän ruokalista vilahti silmie alta viemärin syvyyksiin. Kyllpä voimat häviää hetkessä. Muutaman kerra yritin käyvä sängyss nukkumassa, mut ej auttanu. Pesufati pään alle ja pyyhe peitoks siihe pöntön vieree oli paras ratkasu. Hetki pitkällää ja tyhjän vattan kakomista. Ja uudestaan... Kyynelet vaa valu, ku viimesiä kellertäviä klimppejä syleksin. Lystiä koko rahan edestä. Jossain vaiheessa olo rauhottu ja kömysin taas petiin. Aj hitto, tämmöstä en toivo kelleen.
Pyhäaamuna ei aamupala maittanu, vaik vatta oli tyhjänä. Periaatteess iha ok olo, mut ejjuskaltanu. Pystyykää ei tehny mieli, vaa päivä meni petiss. Vähitelle uskallauvuin syömäänki, eikä pientä kipristelyy kummenpaa tullu. Kuumetta saatto kyll olla, ku välillä palels ja hetke päästä oli sittaas pää märkänä. Mitata en viittiny, ku ei se kuitenkaa sillä muutu.
Eiköhä tää täst viel eloks muut, mut aika kehnona piti taas kävvä. Toivottavasti ei mee huonommaks enää ja sais ens viikost kaikkiaa paremma.
Nojoo, jotai hyvääki tietty. Lavvantaina käytyii Katin kaa oikei autol kaupassa ja löysin meille retkiosastolta kivoja vehjeksiä. Ehdottoman välttämättömii kaikki. Titaaniluhat, karhukellot :) ja merinovaatetta. Sit Katille jotai oikeesti viksuuki. Nastakenkät. Toivottavasti jeesaa, ettei enää tartte heittäytyy pötköllee, ku työmatkoja jäisillä kelveill kävelee ja luut säilys ehjänä. Kop kop.
keskiviikko 1. helmikuuta 2017
1.2. Tammikuu takana
Niin lipsahti tipaton taakse ja onnistuin taas välttämään mokoman hulluttelun. Lunta ei tänä vuonna sitten saatu tammikuussakaan, joten kevään tulo on kukonaskeleen lähempänä :)
Fillarointii lumettomuus kyll jeesaa, vaikk toki jääkelejä oli muutama liikaa. Eka kertaa eläissäin ollu nastat ja myönnettävä, ettei oo ollu läpeensä paha niitte keksijä. Kaikkiaa tuli harrastettuu 44,5 h ajeluu. Pääosin leppoisaa perusrullailuu, mutt muutaman pikkuse napakammanki lenkin tein. Melkei kaikki ajoin kyklolla, Jätski ulkoili vaa pari kertaa. Yhen kerra erehyin olkkariin trainerilla ajamaan, mut on se kyll vihoviimosta hommaa :)
Majis houkutteli porukkaa mukaa levvavetohaasteesee. Nyt lähtötilanne ja huhtikuu lopuss katotaa kuka parantanu enite. Koht o käjet kipeet, eihä sitä uittuiluu nimittäi kestä kuunnella, jossei oo ees yrittäny hankkii sitä oikeutta itelleen ;)
Vueltan reittiki julkastii ja ehkäpä etelä-Espaniaan tarttee kesälomareissulla suunnata...Tulis jo kesä :).
Niin lipsahti tipaton taakse ja onnistuin taas välttämään mokoman hulluttelun. Lunta ei tänä vuonna sitten saatu tammikuussakaan, joten kevään tulo on kukonaskeleen lähempänä :)
Fillarointii lumettomuus kyll jeesaa, vaikk toki jääkelejä oli muutama liikaa. Eka kertaa eläissäin ollu nastat ja myönnettävä, ettei oo ollu läpeensä paha niitte keksijä. Kaikkiaa tuli harrastettuu 44,5 h ajeluu. Pääosin leppoisaa perusrullailuu, mutt muutaman pikkuse napakammanki lenkin tein. Melkei kaikki ajoin kyklolla, Jätski ulkoili vaa pari kertaa. Yhen kerra erehyin olkkariin trainerilla ajamaan, mut on se kyll vihoviimosta hommaa :)
Majis houkutteli porukkaa mukaa levvavetohaasteesee. Nyt lähtötilanne ja huhtikuu lopuss katotaa kuka parantanu enite. Koht o käjet kipeet, eihä sitä uittuiluu nimittäi kestä kuunnella, jossei oo ees yrittäny hankkii sitä oikeutta itelleen ;)
Vueltan reittiki julkastii ja ehkäpä etelä-Espaniaan tarttee kesälomareissulla suunnata...Tulis jo kesä :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)