5.2. Tyhjennysharjoittelua

Plääh. Vetämättömän viikon päätteeks haaveillut suuret suunnitelmat pitkist lenkeist siirty tulevaisuuven ratoks.

Perjantaina veny ensi töissä ja sitte viel liikenteess. Ku osuin mukavasti Vekaran valapäivän liikenteesee, nii tasase rauhass sai lirutella ja unohtaa lenkit illalta. "Huomenna sitte". Vaan eipä irronnu aamusta, eikä myöhemminkää :(. Illasta alko mahassa kiemurtamaa epämääräsest ja pelko hiipi puseroo. Töiss oli kuulunu monilta pitki viikkoo valitusta huonost olosta...

Nukkumaan käymisen aikaan minuu vietiinki porsliinin ääreen ja päivän ruokalista vilahti silmie alta viemärin syvyyksiin. Kyllpä voimat häviää hetkessä. Muutaman kerra yritin käyvä sängyss nukkumassa, mut ej auttanu. Pesufati pään alle ja pyyhe peitoks siihe pöntön vieree oli paras ratkasu. Hetki pitkällää ja tyhjän vattan kakomista. Ja uudestaan... Kyynelet vaa valu, ku viimesiä kellertäviä klimppejä syleksin. Lystiä koko rahan edestä. Jossain vaiheessa olo rauhottu ja kömysin taas petiin. Aj hitto, tämmöstä en toivo kelleen.

Pyhäaamuna ei aamupala maittanu, vaik vatta oli tyhjänä. Periaatteess iha ok olo, mut ejjuskaltanu. Pystyykää ei tehny mieli, vaa päivä meni petiss. Vähitelle uskallauvuin syömäänki, eikä pientä kipristelyy kummenpaa tullu. Kuumetta saatto kyll olla, ku välillä palels ja hetke päästä oli sittaas pää märkänä. Mitata en viittiny, ku ei se kuitenkaa sillä muutu.

Eiköhä tää täst viel eloks muut, mut aika kehnona piti taas kävvä. Toivottavasti ei mee huonommaks enää ja sais ens viikost kaikkiaa paremma.

Nojoo, jotai hyvääki tietty. Lavvantaina käytyii Katin kaa oikei autol kaupassa ja löysin meille retkiosastolta kivoja vehjeksiä. Ehdottoman välttämättömii kaikki. Titaaniluhat, karhukellot :) ja merinovaatetta. Sit Katille jotai oikeesti viksuuki. Nastakenkät. Toivottavasti jeesaa, ettei enää tartte heittäytyy pötköllee, ku työmatkoja jäisillä kelveill kävelee ja luut säilys ehjänä. Kop kop.