31.7.2018

Millo on kuuma ja millo o kylmä ja millo siulle sopii.

Jostai luvin, ett nyttois 50 hellepäivää tälle kesälle. Vissii jonku sorti ennätys tai ainaki enite miesmuistii. En valita, vaik välillä tuntunu, ett töis käyntii piisais vähä vähempiki. Töis tulee juotuu iha liia vähä ja ku pääsee kotii, nii onki takki melko tyhjä.

Tää helleputki ku alko, nii ekan viiko oli kurjaa kävvä lenkillä. Tuns kokoaja, ett kramppi kärkkyy oottamas sopivaa hetkee. Keventelin ajamist isolla käellä ja huilasin. Pijin välipäivii ja lyhensin lenkkejä, nii melko hyvi selvis. Oikei isoí krammppei ei tainnu tulla ku muutaman lenki jälkee kotona. Tarpeeks pirulline tunne, ettei houkuttanu yhtää turhaa härnätä.

Homma parani melko nopeesti eka viikon jälkee, mut jatkoin silti kevennettyy. Jalka tuntu iha toiselta, ku ehti oikeesti palautuun ja oli kiva ajella vähä reippaamminki. Koko kuukaus lipsahti sit samaa rataa ja saldoks kerty 1651 km/  60 h/ 22 krt.

Reilu vko sitte oli taas Lappeerrannas Willimiesajot. Osallistui sunnuntain maantieajoo ja yltiöoptimistisest lähin kuntoajon vapaan vauhin ryhmään. Aattelin, ett koitan vähämmatkaa roikkuu mukana ja sit ku putoon, nii oottelen lepposampii nopeusryhmii. Lähtiki iha älyttömä helposti ja oli helppo joogailla porukan mukana. Mut...lystii kesti vajaan 2kyt kilsaa, eka hiekkatielle asti.

Ryhmä ajeli rauhassa sitä pätkää ja vaa muutama selvästi kokemattomampi jarrutteli ja putos porukasta. Sit koitin leikkii viksumpaa ku oonkaa. Sen hiekkatien loppupäässä on lyhyt jyrkkä ylämäki ja aattelin, ett meen sen helposti, liikoja yrittämättä ylös. Jättäännyi pääjoukon perää ja annoin tulla vähän rakoo, ett pystyn sit tulee mäen alaosan kovalla alkuvauhdilla, eikä tartte himmailla, ku kuitenki porukan perä joutuu jarrutteleen kärjen vauhdin hidastuessa. Arvioin eron riittävän ja rupesin kiihdyttään pikkusen enne mäkee. Otin kuitenki liia kovan vauhin ja saavutin koko tien leveydellä seisovan ryhmän just, ku  nousu alko. Toises reunassa oli just pyörämmentävä rako ja ku en halunnu menettää vauhtii, nii käänsin pyörän sinne.

Ois pitäny kelloje soida, mutku ei. Joku syyhä siihe rakoon oli. Samalla ku sujahdin reunimmaisesta kuskista ohi, täräytin isoon kuoppaan. Tanko käänty käsie alta ja jalat irtos polkimilta. Jotenki sain roikuttuu kyydissä ja pystyssä. Jalka maaha ja katseella seuraten, ku muut kiipes mäkee. Hätäpäissää liikkeelle, mut eihä siitä tullu mitää. Koitin saaha kenkää lukkoon, mut  ku samalla piti isolla vaihteella koittaa runnoo voimaa, nii eihä se stanan polin osunu oikeipäi sinne klossii. Ei vaik mitä teki. Paniikkiratkasuna hyppäsin juokseen ja kipitin mäen jyrkimmä kohan ohi, takas kyytii ja katsojalta pikkuse työntöapuu, nii sain klossit kii.

Lähin takaa-ajoon ja koitin rauhotella itteeni. Pääjoukko oli reilu sata metrii miu edellä ja välissä oli kymmenkunta kuskii. Eessä oli pitkä pätkä tasasta ja nopeeta maastoo, mis pääjoukon kyll saa ajettuu kiinni, ku muide pudonneide kans laittaa vetoringin pyöriin. Ajoin noi kymmene kuskin porukan kiinni ja aattelin, ett homma lähtee hoitumaan. Pskan marjat. Se porukka katteli toisiaa ja huokaili. Ajoin keulille ja kannustin vetorinkiin. Hetken katoin sitä touhuu ja ku oman tasasen vetoni jälkee peesissä ei ollukaa ketään, päätin, ett antaa olla. Yksin en, siinä vaiheessa jo parisataa metrii edellä menevää, kärkee saa kiinni. Nostin selän suoraks ja aloin nautiskeleen auringosta.

Lemillä sain huoltopisteeltä lainaks työkaluja ja korjailin tangon paikoilleen. Samalla kisaa kattomassa ollu Mikko lähti kickbikellä kohti kotii, nii liityin seuraan. Juteltii ja oottelin takaa seuraavaa ryhmää, johon vois liittyy. Loppulta lepposasti ajeleva porukka tuliki ohi ja pääsin kyytiin. Juteltii Sampan kaa ja vetorinki pyöri rauhallisesti. Kattelin porukan perältä taaksepäi ja näin kuinka joku puski sitkeesti meidän porukkaa kiinni. Pikkuhiljaa takaa-ajaja pääs nii lähelle, ett tunnistin sen Juusoks. Se oli lähteny jossai hitaammass lähtöryhmässä, mut kyllästyny ja ajo reippaan pätkän saade meijä ryhmän kii. Vähä aikaa ajeltii porukan mukana, mut sit päätettii seuraavalta huoltopisteeltä lähtee ajaan vähä reippaammi.

Pari muutaki liitty aluks mukaa, mut lopulta me jäätii Juuson kaa kahdestaan. Paritempoiltii reipasta vauhtii ja lopulta mie sanoin, ett mentii vähä turhan kovaa miulle. "Ajetaa vaa 38 km/h ja oot peesissä, nii saat huilattuu" sano Juuso. Meinas tulla kokikset nenästä, ku nauratti. No, joo oliha se pari kilsaa hitaammi, ku mitä siihe asti, mut se kui kaveri sen sano :).

Muutama kymppi lasketeltii vauhikkaasti, kunnes hiljennettii kevyee matkavauhtii. Saavutettii muutamia nopeemmista lähtöryhmistä pudonneita ja ne liitty vaihtelevasti kyytiin. Vajaa 3kymppii enne maalii saavutettii yks väsyny naiste elitekuski ja ehdotin Juusolle, ett jeesattais se maalii. Mentii rennosti, mutku tytöllä oli puntti jo aika tyhjä, nii sanoin Juusolle, ett se voi mennä ja mie ajelen rauhassa maaliin sen naise kaa. Näin tehtii ja hyvi lopulta päästii maalii.

Kiva reissu kaikkiaa, vaik ois tietty voinu jäädä se alkumatkan häslinki kokeilematta. Ei kaduta yhtää, ett päätin lähtee ajaan. Järjestelyt oli taas huippuu ja tunnelma koko tapahtumassa oli hieno. Ens vuonna uusiks :).