25.8. TV-starat

Päivän epistola oli naulattu jo kuukausii ajjemmi. La Vuelta 2018 alko aika-ajoetapilla ja se oli nähtävä.

Hyödynnettii junaa ja mentii sillä Malagaan, ett saatii oikee lepopäivä. Liikkeelle päästii hyvissä ajoin, ku haluttii kaikess rauhas kierrellä aluetta ja fiilistellä tapahtumaa.

Käveltii reitin varressa muitte turisie seassa ja kateltii markkinameininkii. Löysin Wilierin lippiksen ja ajohanskat. Maksettuani ostokset, otettii suuntima tiimibusseille ja mentii suojatielle oottaan valoje vaihtumista. Toiselle puole katuu ajeli Boran tiimi, joka oli lähössä verkkaamaan. Keskikaistalla Karin ja miu vieree pysähty tungoksen läpipääsyy oottava Peter Sagan. On se pieni. Oikeesti hippiäine, vaik telkussa näyttää iha patukalta. Toki. Oliha ne muut, niinku vaik Saganin vieress ollu Rafal Majka, viel paljo laihempii, mut silti.

Mulkoiltii hetki tiimibussie sisältöö ja funtsittii, mitä kaikkee kolmevviikon turneelle pitää varata mukaa. Oli meinaa paffilaatikoita vähä pirummpalio niitte autoje kyytissä.

Hakeuvuttii parhaille katselupaikoille reitivvartee ja viritettii maailman kauneimmat liput levälleen samalla, ku seurattii kuskie lämmittelyy ja reittiin tutustumista. Hyvi näky ero kui erilail mutkat ja töyssyt ajetaa riippue vauhdist. Osa ajeli hissuksee pyöritelle, eikä välittäny ollekaa tiessä olleista röykyistä, ku taas ne jokka veti tiukempaa vauhtii, keventeli ja väisteli tärskyjä. Ajolinjoja pahimpie kohtie ohi haettii ja moni ajo kierrostolkulla aina eri kohdasta.

Ja taas tuli todistettuu, ett maalima on pieni. Olin jo ajjemmi päivällä, ollessamme raflassa syömässä, kattonu ett mei ohi ajo maantiefillarilla tutunolonen hahmo. Sama tyyppi kurvaili mejjä katsomopaikan vieree ja menin juttelee. Foorumihahmo PH oli kans tullu kattoon kisaa ja fillaroimaa Andalucian aurinkoon.

Kisa alko ja kannustettii jokaista kuskii tasapuolisesti. Oli kiva, ku kilpailijoitte perässä ajanee tiimiauton konepelliltä pysty lukee, kuka painaa ohi. Muute ois ollu ihammahotonta koittaa arpoo sitä muitte ku maittensa mestarin paidassa ajavie osalta. Yritettii viisastella, kuka näytti painavan kovaa ja kuka oli vaa ajamassa etappii läpi. Mut oikeestiha mitää käsitystä kisan kulusta ei reitin varrella saanu. Lujaa meni jokaine kuitenki.

Isompie ennakkosuosikkie lähestymise näki hyvi, ku niitte perässä ajo telkkarikuvausmotskari ja joitai seuras helikopteriki.

Kisan viimesen kuskin, Nibalin, mentyy ohi, purettii liput pois aidasta, mihi oltii ne solmittu. Hyvä, ett oltii nopeita, sillä vaa muutama sekunti sejjälkee aita purettii pois ja kassattii nippuu, siirrettäväks seuraavammpäivä etapin vartee. Tehokasta toimintaa.

Hyvällä mielellä lähettii kotimatkalle ja todettii ettoli reissun rankin päivä. Seistii täys työpäivä suorassa auringonpaahteessa ja molempie selkä ja käpälät oli ihalloppu.

Junailtii takas hotellille ja avattii telkkari ja kisaa näytettii just uusintana. Haa! Niimpä oltiiki taltioiduttu kameran linssille muutaman kuskin pyyhältäessä ohi. Ja Suomelliput tietysti komeesti esillä 😀.