19.8. Taival alkakoon

Otettii Karin kaa lepposa aamu ja syötii hyvä aamupala enneku lähettii maantielle. Liikkeelle päästyy ajettii hyvään myötätuuleen melko reipasta kyytii kohti Murciota ja rauhallisempii teitä. Sunnuntai oli kyll hyvä päivä ajaa pois rannikolta, ku liikenne oli iha kuollutta. Kylie läpäsyt liikennevaloinee katko kuitenki vähävälii matkantekoo.

Kaupungit jäi taa samalla, ku lämpötila nousi. Miulla alko olla pikkuhiljaa tukalaa, ku taas Kari huokaili, ettei enää palele. Aattelin, ett se vitsailee, ku mittsri näytti kuitenki reilusti yli 30 C.

Koitin juuva mahollisimma palio, mut tuntu, ettei mikää riittäny. Olo alko tuntuu omituiselt ja ajamine muuttu raskaaks pia Totanan kaupungi jälkee. Pää tuntu pehmeeltä eikä ajatuskaa kulkenu. Omat vetovuorot lyheni ja tartti ottaa peesi palio tarkemmi, ett pääs mahollisimma helpolla. Vauhti oli lepposaa ja maasto helpohkoo. Olin iha äimänä. Lopulta tartti himmata iha pyörittelyks ja todeta päiväetapin jäävän armotta kesken.

Kateltii hotelli vuorenrinteen kylästä ja lähettii kiipee viimestä 5 km nousuu hiiiiitaaasti. Pienin välitys oli käytössä ja silti tuntu vaikeelta pyörittää kampii vaik nousu oli iha loivaa.

Kari koitti tsempata ja vähitelle Velez-Blancan kylä tuli lähemmäs. Mut sit... 500 m enne hotellii miu oli pakko kurvata sivuun ja istuun penkille puun varjoo. Oksetti. Huokailin ja kaadoin vettä päälle. Meni monta minuuttii, ett olo helpotti ees sevverra, ett pääsin takas villarin selkää. Oli pska olo.

Hotellilla menin kylmää suihkuu ja koitin juuva lisää. Olo tuntu paranevan ja käytii syömässä älyttömä hyvää ruokaa alakerran raflassa. Käveltii viel maisemii ihaille kylän reunalla olevalle huoltikselle ja ostettii enerkiaa huomiselle ajopäivälle.

Ku päästii takas huoneesee ja loikoiltii katelle telkusta sääpovauksii seuraavie päivie etapeille, nii miulla iski molempii sisäreisii iha mekalomaaniset krampit. Kieriskelin tuskissani ja koitin löytää jonku asenno, jossa sais ees vähä venytystä lihaksii ja ikuisuuvelta tuntunee ajan kuluttuu helpotti. Kari jeesas miulle juomista ja koitin ryystää sitä. Hetke tokkuroituani simahin ja uni pelasti. Onneks yöllä ei ollu ohjelmaa, vaa sai nukkuu kunnolla aamuu asti.

Juteltii Karin kaa tapahtuneesta ja todettii, ett miulla oli päivämmittaa iha klassiisii nestehukan ja lämpöhalvauksen oireita. Join kyll ajonnaikana yli litran tunnissa, mut ku oltii lähetty poikasina liikkeelle, nii suolaa yms. ei ollu mukana. Kroppa varmaa laimeni liikaa ja juotu vesi ei enää "tarttunu", vaa valu hikoilummukana suoraa läpi ku kroppa koitti jäähyttää itteesä. Opittii.

Kaikest huolimatta päivä oli ihapparas ja oli mahtavaa olla fillaroimassa. Hienoja maisemii ja kivoja pikku kylii. Ja tosi mukava jutella Karin kaa samalla ku ajelee.