21.8. Nyttoon lovessa

Lähti heti aamusta palio kivemmi, ku eile. Mukavaa ajeluu hiljasessa aamuliikenteessä ja hyvälllä asphaltilla, kunnes reitti oikas caminon kautta.

Lyhyt pätkä vähä rouheempaa pintaa. Iha ajettavaa, ei sillä, mut pääsipä "Mr Kermapylly, RAAM-mies" kokeileen, millasta on välillä tetsata liejuojien ohi piikkipuskie kautta, ku sateet oli tuonu pelloilta mutaa caminolle. Tiijettii, ett läpi ei kannata ajaa, ku täkäläine maa on sellasta kittii, ett kaikki paikat pyöräst on välittömästi tukossa, jos rengas pääsee koskeen siihe tavaraan. Hauskaa oli ja tykättii molemmat tästäki. Vaihteluu ja "seikkailuu".

Kurvailtii Sierra Nevadan itäreunaa, läpi idylisten kylien ja viljelysmaitte. Tie kumpuili kivasti ja välillä olis ollu kiva vähä tyrkätä kovemminki, mut fillarit oli molemmilla osottanu erilaisii huollontarpeita, nii ajeltii vaa rauhassa.

Lounaalla Quadixin kaupungissa laskettii, ett ehditää just kivasti Granadaan, ku siesta loppuu ja pyöräliikkeet avaa uudestaa. Päätettii ettii joku liike, missä saatas molempie kulkupelit pienee huoltoon.

Quadixin jälkee poikettii ennalta suunnitellulta reitiltä ja sukellettii kohti La Pezaa, syvemmälle vuoriston sisää. Paras valinta sitte aamun. Iha minttii oleva tie, sopivaa nousuu ja kivoja laskuja. Maisemat. En ees viitti sanoo! Upee pätkä maantietä. Melkeimpä parasta.

Huokaillessa kaiken hienoutta tupsahettiinki yllättäe Granadaan. Hetke kaffilassa ooteltuamme lähettii läheiselle pyöräkaupalle, jonka piti avveta niillä minuuteilla. Kello oli pykälässä, mut ovet pysy lukossa. Noh, täällä sei tarkota mitää, vaa ooteltii rauhassa. Varttii myöhemmi päätettii kuitenki, ettei mei €urot halunnukkaa jäädä siihe liikkeesee, vaa jatkettii matkaa seuraavaan liikkeeseen.

Ja sitten alkoki tapahtuu. Heti ku työnsin fillarin ovesta sisään, se vietii käsistä ja aseteltii telineesee. Samalla "hovimestari" kyseli ja analysoi huollon laatua. Kuultuaan murheemme hän kutsui paikalle juuri oikean mekaanikon, jonka erikoisalaan ongelmat kuuluivat. Hetken keskusteltuaan me saimme Karin kaa kuulla, että ilmoitetut hommat hoidetaa ja lisäksi paljon muuta, mitä he olivat jo huomanneet. "Palatkaa 2 h päästä".

Huh. Oltiin molemmat puulla päähän lyötyjä upeasta otteesta ja tavasta, jolla asiakas huomioitiin. Vaihdettii kengät ja käveltii hotellille tappaan aikaa samalla, ku juteltii, ett noi homman pitäs aina toimii. Oli kyseessä fillarikauppa tai terveyskeskus, tai ihammikävaa.

Ilmotettu aika lähesty ja liu'uttii takas fillarikaupalle. Taas sama juttu. Heti oli "hovi" vastassa ja vei Karin pyöränsä luo. Mekaanikko paikalle ja tehtyje hommie läpikäynti. Pam! Homma bueno. Maksun aika ja kassalle ilmoitus alennuksesta.

Miu pyörää ei näkyny. Mekaanikko ja "hovi" otti miut mukaan ja vei verstaan puolelle. Wiljöö oli riisuttu alastomaks ja käännetty telineessä murheellisen näkösesti mätipuoli ylöspäi. Alko vikalistan läpikäynti. Ei ollu iha lyhyt. Ootin tuomioo ja ilmotusta, ettei onnistu, ku ejjoo palikoita. Mitä vielä! "Homma hoituu kyll, mut nyt meette nimenomaan tuohon paariin kalialle ja tapaksille ja tuutte tunni päästä uuvestaa." Okei. Siis takas vähä liikkeen sulkeutumisajan jälkeen... hmmm, ymmärsinköhä nyt iha oikei. Noh, tehtii kuitenki työtä käskettyy ja mentii nauttii, jällee kerra, ääääälyttömän mahtavasta tapaksesta. Ja ku käskettii, nii tietysti cervezasta kans.

Hermo petti, ku liikkeen piti sulkee ja hyökittii paikalle vartti liia aikasi. Meille ilmotettii, ett menee viel aikaa. Ejjollu iha helppo pieti. Ooteltii ja kas karkkejahan löyty 😊. Kypärä, takavalo ja mikä upeinta... Oakleyn ajolasit. Mallia Flak ja Livestrong - keltasilla dekaaleilla. Aitoa ysärii ja suoraa Lancen nenältä.

Aika kulu ja muut myyjät lähti kotiin. "Hovi" ja päämekaanikko jäi paikalle. Juteltii ja paljastu, ett olivat liikkeen omistajat. Veljekset pyöritti liikettä selkeesti isolla intohimolla ja homma haluttii hoitaa vimpan päälle.

Kateltii Trekin uutuuksii ja käytii läpi niitte teknisii innovaatioita. Ihailin liikkeessä ollutta miehekkään pinkkii maantiefillarii. "Se on miu broidin. Kokeile." Suomalaisena kieltäydyin ja tyydyi vaan katteleen osasarjoja ja arvioimaa painoo. "6,6 kg" kuulu vastaus. Sit Hovi sano, ett sen broidilla on kaikki pyörät aina pinkkejä, tai ainaki koodattu pinkillä. "Tuollon sen maastopyörä. Kokeile". Siitä en enää kieltäytyny ja ku Mekaanikkoki anto luvan kysyessäni, nii pyörittelin höyhenenkevyttä täysjäykkää Trekkii kävelykadulla. Oli kyll herkän makune. Samalla Kari testas sitä maantiefillarii.

Oli upee kuunnella, ku asialle omistautunu kundi kerto tarinaa fillareista. Samalla minuu alko vähä hirvittää tarinoinnin loppusumma. Kyselin jo Karilta, oisko sillä vipata, jos tilanne menee oikei pahaks. Näin sovittii.

Lopulta Mekaanikko kanto fillarin pajan viimeistelyosastolle ja alko touhuta pyörää nippuun. Veljekset jutteli alkuasukkaaks jotai ja Hovi näpytteli kassaa. Sit se pyys miut tiskin taakse, ku "helpompi kertoo mistä hinta koostuu". Kylmäs.

Näytöllä oli pitkä lista hintoja jotka käytii kaikki läpi. Ekana oli helpot. Kypärä, lasit yms. "Tuosson ovh ja tossa ale%. Ja toi jää sit hinnaks." "Ok". Sit päästii remonttiin. Ootin pommii. Ja se putos. Osat 40€. Työ 45€ !!!

Kello oli 22:30, ku homma oli valmis. Neljä tuntii duunii ja fillari oli parempi ku koskaa. Kaivoin muutaman kympin tippii Mekaanikolle ja sanoin, ett menee veljensä kans cervezalle. "Ei käy! Jossette lähe mukaan?". Katottii Karin kaa toisiamme ja nyökättii: "Si". Liike nippuun ja tuttuun paariin.

Istuttii puolille öin ja syötii tapaksii, mitä veljekset tilas pöytään ja juteltii fillarii. Ne oli perustanu liikkeen - 04 pieneen koppiin ja pikkuhiljaa kasvattaneet pisnestä. Nyt ne toivo, ettei homma enää paisuis. Tosin ne oli pyydetty Trek-brandstoreks. Trekin Espanjan maahantuoja oli ihmetelly, kui niitte liike myy pirusti konsernin kamaa, einä kuitenkaa ollu niitte liike. Se oli ollu muutama kk sitte käymässä Malagassa sikäläisessä brandstoressa ja aatellu käydä ohikulkumatkalla kattoon kundie liikkeen. Oli kuulemma lentäny prceellee, ku oli tullu sisää. Koko mesta täynnä Trekkii ja Bontragerii yms. Diili oli syntyny ja ens talvena kundie liike remontoidaa brändin mukaseen ilmeeseen.

Kiva tarina. Eikä voi ku toivoo, ett noitte liike menestyy. Asiakaspalvelu oli ainaki mietitty ja hoidettii paremmi, ku mihi oon ikinä missää törmänny. Oltii kuitenki selkeesti kerta-asiakkaita tuolle liikkeelle, mut sen ei annettu vaikuttaa. Toki, kokemuksen vakuuttamana Kari ja Hovi vaihto sposti-osotteita ja sopi alustavasti yhteistyöstä RAAM-kaluston suhteen. Eli se siitä kerta-asiakkuudesta ja muistutus palvelun merkityksestä.

Sorry, vaa jos joku kauppias, jolla oon asioinu, lukee tän, mut vaa yks voi olla paras ja nyt se on dr. Bike Granadassa. 🙂.