22.8. Pyykkäriämmäilyä...ki

Hostellin aamupala oli positiivine ylläri. Löyty paahtista, muroi, hilloo, mehuu, maitoo, kaffii... Mitää suolasta ei tietenkää.

Päädyttii vaihtaan majaa, ku jäätii Granadaan toisekski päiväks. Käkäiltii muutama tunti kaffilassa enneku saatii uus huone.

Otettii kevyttä horrosta, enneku Kari lähti kiipeemää kohti Pico Veletaa. Mie olin tehny päätöksen pitää huilin ja toipuu ees jonkullaisee kuntoon edellispäivie rääkistä.

Otin hoitaakseni pyykit ja lähin ettii itsepalvelupesulaa. Eka haaste oli saada kolikoita. Lähikuppilaan ja "Cana, por favor". Pieni kalia, sämpylä ja muna-perunapaistos ilmesty pöytään. Hoitelin ne kitusiin ja menin maksaan. Tarjosin 50€ setelii, mut tarjoilija levitteli käsiä. "Ei oo antaa takas". "Mitäs sitte?". "Antaa olla". "Nyökkäsin ja sanoin lähtiessäni:" Manana"

Poleksin pesulalle ja kurkkasin sisään. Kas, rahanvaihtomasiina olikin seinällä. Kymppi sisään ja kolikot ulos. Pyykit koneeseen ja 5€. Puol tuntii ja pyykit oli puhtaat. Tärväsin vielä 3€ kuivuriin ja niinnoli pyykit hoidettu. Lähin hotellille.

Hotellin pihalla törmäsin Kariin, joka oli just palannu vuorelta. Nopee vatteijevaihto ja syömään. Hyvän lepopäivän kunniaks päätettii kävvä ajoissa nukkuun ja olla valmiita aamun toimiin.