Tuli sitten tänäkin vuonna kaivettua tempopyörä pölyjen alta. Ville laitteli viestii ja kysy mukaan Bianchi-cupin paritempoon. Se tartti kovan treenin viikonlopun ISM kisoja varten ja numerolappu rinnassa treenistä tulee kuitenki pari naksuu napakampi, ku iha vaa iteksee yrittämällä. Työkuviot meni sopivasti ja pääsin mukaan.
Eile olin Porvoos yötä ja töitte jälkee kasasin pyörän ajokuntoon ja ajoin "tutustumisajeluna" Katille iltakaffille. Hirvee tuuli ja severra hataralta ajamine tuntu, ett päätin vaihtaa levykiekon pois. Rapian toista sataa tuli testikilsoja alle ennen elämäni ekaa paritempokisaa :)
Enne kisaa virittelin maantievillarista takakiekon kiinni tempopyörään ja kokeilin muutaman kilsan pätkän. Hyvin tuntu pelaavan.
Kisaan ilmottautu järjestäjän mukaan eniten ajajia ainakin 10 vuoteen. Liekö muutki kisakuskit halus tehä kovan treenin tuolla. Villen kaa asetuttiin lähtöviivalle ja sovittii ajavamme rennon lujaa, koittaen jakaa vetovuoroja pikkusen maaston mukaan. Mie vetäsin alamäkiin ja Ville olis keulilla nousuissa.
 |
| Huh huh... Kuva Matti Ouvinen |
Homma lähti hyvin liikeelle ja saatiin pidettyy kivaa tahtia yllä. Ville tuns reitin ja kerto aina etukätee mitä on edessäpäin. Vähä enne 10 kilsan kohtaa oli reitin isoin ylämäki ja otettii hetki enne sitä vähä kevyemmi. Mäki oli jyrkkyydeltää sen verra napakka, ett nousun puolivälin tietämillä piti nousta hetkeks polkeen putkelta, ettei ois menny runnomiseks.
Samalla ku nousin irti satulasta alko takakiekko jumittaa vasten runkoo. " Prkeles !". Ei auttanu ku pysähtyy. Pikalinkku oli luistanu ja kiekko vinossa. Käänsin kiekon kohalleen ja kiristin linkkuu. Varovasti liikkeelle samalla ku takaa tullu pari pyyhkäs ohi.
Kiekko ei tuntunu hankaavan, mut ihan kohallee se ei kuitenkaa ollu menny. Vaihteet hyppi iteksee, ku ketjulinja oli aavistuksen vinossa. Vertasin mein vauhtii ohittaneeseen pariin ja totesin, ettei ne menny yhtää kovempaa, nii päätin kokeilla ajaa loppuun asti ilman uutta pysäytystä.
Saatii ajo uudestaa pyörimään ja vaik reitti käänty vastatuuleen, nii onnistuttii pitämää vauhti kohtuu kovana. Reilu kilsa enne maalii tiessä oli kuitenki pitenpi pätkä huonokuntosta asfalttii ja ku menin jonku tärskyn kohalla vaihtaan vaihdetta, nii ketju putos pois eturattaalta. Onneks se nousi vaihtajalla takas paikallee, eikä menetetty iha hirveesti aikaa.
"Loppusuora" oli loivaa nousuu ja kovaan vastatuulee, enkä millää meinannu pysyy Villen peesissä, mut onneks maaliviiva armahti :) Puuskutteluu kesti tovin. Tiukillehan tuossa ittensä sai, nii Villelleki varmaa hyvä valmistava harkka. Kisan päätavote tuli siis täytettyy ja tyytyväine voi olla...vaik miu pyöräsählinki ohuesti harmittiki :). Kiitokset Villelle houkuttelusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti