4.4.2018

Kuten arvelinki, nii jäi sitt tarinat kirjottamatta viime kesän reissusta. Nyt en enää itekää muista ihan kaikkien "muistisanojen" pointtii. Sou...

17.3.-31.3.2018 Pasi heitteli talvella ideaa fillarilomasta Torreviejan seudulle ja tartuin täkyyn. Napattiin lennot ja pakkailtii fillareitte lisäks mukaa luottokortti. Herrasmiesajelua, eikä mitää rähjäämistä telttojen kanssa. Pasin loma-anomuksesta hyväksyttiin viikko, mut mie päätin jäädä viel toisekski.

Kummallaki oli pohjana tukeva(na)sti soffanpohjalla vietetty talvi ja ajatus oli nautiskella rauhallisia lenkkejä ilman kiirettä. Tavotteessa onnistuttii hyvi. Valittii reitit pääosi tasasilta seuduilta ja koitettii mahdollisuuksie mukaa optimioda niitä tuule suunna mukaa. Muutaman kerra onnistuttiinki tuule kans ja pystyttii huijaamaa ittemme uskomaan kovakuntosuuteemme. Kuutee päivää tuli 5 kivaa ajopäivää ja ~500 kilsaa. Yhtenä päivänä tuuli oli nii kova, ett todettii ettei mei oo mikää pakko just sinä päivänä ajaa ja saatii sopiva huilipäivä.

Yhelle lenkille mukaa lähti Pasin kaveri, Kimmo, joka pyörittää Torreviejan seudulla aktiivilomia järkkäävää firmaa ja se kerto, et olivat seuraavalla viikolla lähössä tekee testifillarointii ja markkinointikuvausreissuu niide uudelle reitille. Ajatus oli polkee +200 km/ päivä, osin vuoristossa. Kimmo heitti ilmoille ajatuksen, ett lähtisin mukaa. Houkutteli kovast, mut huimas, ku aattelin talven laiskotteluu. Mukana seuraavan huoltoauton pelastava syli autto kuitenki päättään ja ilmottauduin matkaan.

Pasin lähettyy kotia kohti oman lomansa loputtuu lähettiinki ajaan "Vuelta AthletiQ"-reissuu. Fillarioppaana ajo Kari ja huoltoautosta Kimmo ja JP hoiti kuvahommat ja kuskas kamat. Hienoja maisemii, upeita nousui ja alamäkii, hyväkuntosii pikkutietä viljelysten halki ja mukavaa tarinaa ajaessa. Hotellitki oli funtsittu ja valittu sopivasti erilaisii ja jopa wau!-erikoisii mestoja. Raflat oli oikeesti paikallisii ja ruoka tosi hyvää.

Iha ajot ei menny niinku suunniteltii, vaa muutama teknine fillareihi ja kuvitelmaa hitaampi matkanteko vaati välillä koko porukan siirtymistä autokyytiin. Valtaosin reissu saatii kuitenki ajettuu ja kuvaaki tarttu kameroihi, nii eiköhä markkinointimatsku reitistä synny. Jokune huomio reitistä tehtii, jotka fillaroitsijan vinkkelistä vaatii viel hienosäätöö, nii senki puolee onnistunu setti.

Tuon reissun jälkeen vaihoinki majapaikan Alicanteen ja lähemmäs lentokenttää. Aattelin ett kattelen pari päivää Alicanten ympäristön ajoreittej enne kotiilähtöö.

Hotellille päästyäni päätin eka iltapäivänä käydä vaa pikkusella hissutteluajelulla, ku reidet oli melko arat yhtäkkisestä liikunnan alottamisesta. Vajaa tunti paljasti, ett ratkasu oli hyvä ja ett Alicante on isompi mesta, jonka keskustasta lenkkimaastoihi siirtymine ei käynykkää iha tosta vaa. Liikennevaloja ja kaupunkialuetta riitti melko pitkälle.

Pesulla käytyäni aloin ihmettelee ulkoo kuuluvaa metelii ja ikkunasta kurkittuani totesin hotellin edestä kulkevan pääsiäiskulkueen. Jonki sortin kirkkohommaa riitti satoja metrejä pitkäks, hitaasti liikkuvaks madoks. Ristejä ja rasteja, kullan kimalletta ja patsaita, "naamiaisasuja" ja prameilua. Ihan hienoo katottavaa, vaikken asianpäälle mitää ymmärräkkää.

Piipahin kaupoilla ja huilailin hotellilla, kunnes kuvittelin ravintoloide auennee siestan vietosta ja lähin ettii ruokaa. Seurailin karnevaalikulkuetta ja räpsin kuvii, kunnes lopulta painuin syömää. Palatessani maha täynnä kadulle, alko kulkuehumu olemaa päätöksessä ja päätin suunnata pubin kautta hotellille nukkumaa. Kattelin pienemmän kuppilan vanhankaupungin kujalta ja hörpin cervazani kaikessa rauhassa ja lähin pihalle.

Välittömäst ulospäästyäni samasta kuppilast tuli ulos kaks nuorta miestä, jotka alko puhuu miulle espanjaks. Levittelin käsii ja koitin vaihtaa kielen englantii. Toinen mies tuli iha vieree ja tarttu minuu ranteista, samalla tönästen. Ottaessani taka-askelta tunsin kui toinen miehistä kävi taskuillani. Älysin sen napannee lompakkon ja puhelimen.

Ryntäsin miusta kiinnipitänyttä miestä vaste ja työnsin sen seinää vaste ja nappasin kiinni, samalla huutaen toiselle antamaan tavarat takaisi. Mies tuliki muutaman askeleen takaspäin ja heitti lompakon maahan. Huomasin, että miehii oliki ilmestynyt paikalle 3-4 lisää. Päätin napata lompakon itelleni, mutta ku päästin toise käteni irti kiinnipitämästäni miehest, se riuhtais ittesä vapaaks ja koko lauma pinkais pakoo.

Säntäsin perää, mutt muutama kymmene metrin takaa-ajon jälkee päätin, että asiat olivatki viel iha kunnoss, enkä tienny mihi syrjäkujille minuu mahollisesti juoksutettii ja mitä siellä odottas. Risteyksessä käännyinki eri suuntaan, ku takaa-ajamani porukka ja lähin hakeutumaa hotellille.

Muutaman kulman taa kierrettyäni tsokki iski päälle. Ei mikää kiva fiilis ja olo oli epätodelline. Vähä vaikee hahmottaa tilannetta ja säikky kaikkee. Aikani kiemurtelin kujii kunnes tupsahdi vähä isommalle kadulle ja menin läheisee hotellii sisään. Kerroin lyhyesti tilantee ja pyysin apuu. Sain kartan, joho oli piirretty reitti omalle hotellille ja respa varmisti ovella, ett lähin oikeesee suuntaa. Kartan avulla löysin hyvi perille ja pystyin huokasee.

Hotellin asiakasläppärillä laitoin kotii muutaman viestin tilanteesta ja etäsuljin viedystä puhelimesta jotai äppejä, sit painuin nukkuun. Aamulla jatkoin puhelimen tappamista ja sain lopulta kohtuu helposti homman hoidettuu.

Muutaman päivä ketutti, ku pikku oravaa, mut samalla olin iha tyytyväine, ettei oikeesti käyny pahemmi. Huonoista vaihtoehoista kohalle osu paras. Nyt viikko tapahtunee jälkee homma kuitattu ja seuraava Espanian reissu suunnittelilla :).