23.9.

Hiukka kulunu aikaa retken päättymisestä,  mutta koitan kirjottaa viimesestä päivästä sen minkä muistan.

Suomeen. Sopivan aikainen aamu. Lento oli mukavasti aamupäivästä, joten turhaa lorvailua ei tullut ja toisaalta sai nukkua kunnon unet, eikä tarvinnu aamuyöstä ryntäillä.

Heti herätessä huomasi, että takakäpälät oli pahalla päällä. "Krampit" välittömästi noustessa. Onneksi juna-asemalle oli vaan muutama sata metriä.

Aamupala ja vaatteet niskaan. Reppu ja pyörälaatikko kantoon. Ulkona oli siedettävän kesäistä. Ensimmäisestä askeleesta alkaen huomasi, että kävelymatkasta junalle tulisi tuskaisa. Pystyin hammasta purren kävelemään 20 m, ennen kuin kipu reisissä pakotti nojailemaan. Varmaan pahin "kramppitilanne", jonka olen kokenut. Hitaasti punnersin valotolpalta valotolpalle ja kipu tuntui joka pysäyksen jälkeen pahemmalta. Asema näkyi jo, mutta harkitsin tosissani taksin ottamista. Matkaa oli ehkä 150 m, mutta hetken tuntui, etten selviä siitä. Puhaltelin tovin ja sain pakotettua itseni liikkeelle. Pääsin asemalle ja junaan. Hurjaa.

Lentokentällä jatkoin hidasta etenemistäni. Onneksi olin varuiksi lähtenyt liikkeelle "liian aikaisin". Pääsin eroon pyörästä ja liu`uin turvatarkastuksen läpi kohti lähtöporttia. Ei tehny mieli kierrellä tax-freessä, vaan suoraan portille. Helpotus. Sain istuksia juuri sopivasti ennen koneeseen siirtymistä. Hiljalleen liikkuminen helpottui, joko turruin tai tilanne oikeasti helpotti.

Lento meni niinku pitääkin. Pitkältähän se aina tuntuu, kun odottaa... :) Hki-Vantaalla hissukseen köpöttämällä kohti laukkulinjaa. Melko pian hihna alkoi syöttää laukkuja. Pyörä ei tullut. Odottelin aikani, samoin kuin toinenkin matkalainen. Lopulta hän meni kyselemään tiskiltä. Seurasin keskustelua ja kuulin toisenkin odottavan pyörälaukkuaan. Minäkin meni virkailijan luo ja kerroin olevani samassa tilanteessa.

Hetken ihmeteltyämme tilannetta paikalle tuli virkailija joka huikkasi löytäneensä "takaa" koirankuljetuslaatikot, jotka olivat olleet hukassa edelliseltä lennolta. Hänelle kerrottiin meidän pyöriemme puuttumisesta. Mies sanoi:"Tuossa takakäytävässä on kyllä kaksi isoa pakettia..." Helpotus. Joku oli päättänyt ettei laita pyöriä hihnalle ja oli lykännyt ne käytävälle, mutta ilmeisesti unohtanut kertoa kellekkään. Pääasia, että pyörä löytyi. Ylimääräinen säätö ei harmittanut, vaikka tietysti puolituntinen kului hukkaan.

Pihalle ja pyörälaatikko kärryyn. Siirtyminen keskustaan sujui näppärästi, kun uusi paikallisjunan rata "hakee" lentokentältä. Hieno homma.

Ennen Imatralle menevään junaan siirtymistä purin pyörän laatikosta ja hankkiuduin pahvista eroon. Pyörä junaan ja viimeinen etappi. Onpas juna mukava tapa liikkua.

Kotona :) Kiitos ja seuraavaan kertaan...