22.9. ti

Valmistautuminen kotiutumiseen alkoi osoitteenvaihdolla. Otin huoneen keskustasta, muutaman sadan metron päästä sekä juna-asemaa, että pyörävuokraamoa, josta saisin laatikon fillarille.

Odottelin kaupungilla pari tuntia huoneen vapautumista ja söin aamupalan pitkänkaavan kautta, full english breakfast :), kuppi kahvia, pari kaliaa ja sipsejä. Sipsit olivat kyllä hirveimpiä mitä olen koskaan maistanut ja jäivät kulhoon.

Majoittumisen jälkeen pyykkikone hurisemaan ja laatikon hakuun. Sovitusti laatikko löytyi ja 5 € vaihtoi myös omistajaansa. Juttelimme liikkeen valikoimasta ja mukavasti löytyi kalustoa, mummopyöriä, e-bikejä, maastureita (ilmeisesti myös täpäreitä, vaikka ei minulle osunut silmään) sekä maantielle sekä alu-että kuiturunkoisena. Kuituvehkeissä ainakin oli osasarjana Ultegraa. Jäi kuva, että taitaapi olla minun vaihtoehtoni, mikäli Malagassa joskus pyörää lähden vuokraamaan. Näin sesongin loputtua tarjosivat myös ostettavaksi vuokrakäytössä olleita pyöriä. Ei välttämättä mahdoton ratkaisu sekään, jos pidemmäksi aikaa pyörää tarvitsee. Hinnasta en alkanut kuitenkaan keskustella :)

Pahvilaatikko kainalossa harpoin huoneeseen ja pyykkien vaihto, puolet kuivumaan ja loput koneeseen. Sitten pikku jännäri pakaroiden välissä pyörän kimppuun. Laatikko oli selkeästi pienempi kuin tulomatkalla käyttämäni ja pyörää palastellessa mitein vaihtoehtoja, mikäli kaikki ei sinne mahtuisi...

Runko laatikkoon ja jännityksellä asettelemaan kiekkoja sekaan... puuh ! Aavistuksen pullistelee kyljistä, mutta kyllä kelpaa :) Satula, tolppineen vielä ja pikkuhiluille kyllä aina löytyy rakoja. Homma toimii.

Helpottuneena huomasin vatsan kaipaavan täytettä ja olisikin sopiva hetki hakea kaupasta purtavaa...mutta mites, ku...tuli heitettyä sortsit pesukoneeseen. Pitääkö nyt nälissään odotella, että ne kuivuu, vai nykäistäkö märkänä jalkaan :( Hetken arvottuani katse osui sohvalla olevaan muovipussiin. "Hah, enhä enää ookkaan yhden siviilin taktiikalla." Eilen ostetut pitkät pääsivät käyttöön.

Käsittämätöntä, kuinka paikalliset pystyvät käyttämään jatkuvasti farkkuja, pitkiä paitoja ja jopa takkeja. Välittömästi kadulle, ulos ilmastoidusta rakennuksesta, astuttuani törmäsin tuskaiseen kuumuuteen. +33 astetta, eikä muuta tarvitakkaan. Hipsin seuraavaan kortteliin ja kiittelin hiljaa mielessä, että kauppaan ei ollut pidempi matka :)

Ilta kului vaatteiden kuivumista kuunnellessa ja pakkaillessa. Ajohousut ei meinanneet kuivua ja niinpä siirtelin herätystä aikaisemmaksi ja loput kamoista pakkaan reppuun aamulla. Kaupungille ei tehnyt yhtään mieli lähteä ja oikeastaan kotiinpaluu tuntuu kivalta ajatukselta. Pääsee arkeen ja töihin. Kivaa...vai onks tää sairasta ;)