keskiviikko 9. syyskuuta 2015

8.9.  ti

Pikku pätkä vaan alamäkivoittosta tietä ja olenkin neljä päivää sitten tavoitteekseni asettamassa Burgosissa. Valmiina huomiseen aika-ajoon.

Reilu kahden tunnin matka houkutteli vitkuttelemaan lähtöä ja onnistuinkin tuhlaamaan aamun joutavuuksiin :) Lopulta siivoojakin kävi tirkistelemässä ovelta huoneeseen ja lähdettävähän sitä sitten oli.

Pyörä kadulle ja viimeinen tarkastus mittarin kartasta oikeasta suunnasta. Jalka polkimelle ja ensimmäinen polkaisu. Tähtiä...aamupäivän taivaalla ? Ei, vaan nilkka kertoi olevansa hengissä, mutta pahoillaan ajatuksesta ajaa pyörällä. Hissukseen aloin pyöritellä kampia ja samalla koitin etsiä jalkaterälle parempaa asentoa nilkan kannalta. Sellaista ei löytynyt. Vai että sellainen päivä tulossa...

Nousin kaupungista maantielle ja päätin ettei päivääni ja tekemistäni päätä kipu vaan minä. Syvään hengittelemällä ja tasaisesti pyörittelemällä löysin hallittavan tilan ajamiseen. Maaston kumpuilu jatkui ja maisemat toistivat edellisten päivien näkymiä. Mieliala kohosi katselemalla kallioseinämiä ja kaukaisuuden huippuja. Hienoahan tämä on :)

Makeeta

Matka taittui tasaisesti ja ainoastaan maaston myötä ajoittain tulleet, pakolliset, ajoasennon muutokset aiheuttivat pelon sekaisia tuntemuksia viiltävän kivun iskiessä sekunnin murto-osiksi läpi torjunnan verhon. Kilometrit kuitenkin karttuivat mittariin ja innostus kasvoi samaa tahtia.

Viimeisen kympin alkaessa voittaja-olo puski pintaan ja tyytyväisenä kurvailin kohti kaupunkia. Sitten törmäsinkin "seinään". Ajamani tie muuttui moottoritieksi. Minulla ei sinne ollut asiaa. Matkaa olisi ollut 8 km, mutta ei auttanut. Karttaa tutkittuani totesin lyhimmän vaihtoehtoisen tien olevan hiekkapintainen, mutta päätin tarkistaa tilanteen myös maastossa. Voisihan tilanne olla muutunut tai tien muuten olevan nakkirenkaillani ajettavaa. Noup. Eipä ollut, joten takaisin ja ihmettelemään. Selvä 2,5 km takaisin ja sieltä kiertelemällä pääsisin varmasti perille.

Mieli ja nilkka eivät kumpikaan ihastuneet ajatuksesta, mutta vaihtoehdot olivat vähissä, joten...Oikea risteys löytyi ja tarkistin vielä uudestaan, olisiko minun pitänyt tullessani jo alunperinkin ymmärtää kääntyä tästä. Noup, uudestaan. Ei pienintäkään vihjettä edes Burgosin kaupungista saati siitä, että fillarille olis ainoa reitti.

Tie lähti kiemurtelemaan halki peltojen ja kylien. Pienen tien tapaan mäkiä ei oltu väistelty, vaan kumpujen yli mentiin reilusti poikittain. Ensin järjellisiä mäkiä, mutta sitten peltoen yli näkyi jo kaukaa kunnollinen tömpäre. 500 m pitkä ja pienimmällä vaihteella nopeus sievästi 8 kmh. En kiitellyt liikennesuunnittelijaa siinä kohdassa. Jyrkän kohdan jälkeen tie kurvasi alamäkeen ja liittyi toiseen, astetta isompaan.

Heti risteyksessä mieleni kirkastui. Merkinnät kertoivat minun ajavan huomisen etapin reittiä. Kiva nähdä millaista reittiä ammattilaiset ajavat aika-ajonsa. Hieno asfaltti ja kumpuileva maasto vaikuttivat hienoilta kisareitiltä. Olisi joskus itsekin kokeilla tuollaista reittiä kovempaa, mutta nyt ei tuntunut ollenkaan oikealta päivältä. Kisareittiä seuraillen saavuin kaupunkiin ja kurvasin samantien kahvilaan availemaan nettiä katsellakseni sopivan majoituksen.

Netti auki ja hotellisivustot auki. Silmät piti pyyhkiä kahteen kertaan. Hinnat pyörivät 200 € ja 1600 € välillä. Huh. En varannut, vaan luotin hyväksi havatsemaani "walk-in"hintaan ja lähdin ajelemaan kohti hotelleja. Täynnä, 540 €, täynnä, täynnä, 235 €, täynnä. Siitäpä sitten huumoria repimään. Istahdin vielä toviksi miettimään vaihtoehtoja, jotka eivät vaikuttaneet kovin houkuttelevalta.

Sämpylää mutustellessani tein ratkaisun. Minä voin ajaa poiskin tästä kylästä, koska tarjonta ja kysyntä eivät nyt tuntuneet kohtaavan. Eikun reppu selkään ja pyörä liikkeelle. Ajelin "eteenpäin" tulevaa reittiäni kohti Maridia ja reilun 10 km ajeltuani tulin pienen tienvarsihotellin kohdalle. Eikun sisälle tilannetta kysymään. "Kyllä, on meillä tilaa. 32 €." Oli aika helppo tarttua tarjoukseen. Jotenkin tuli ähäskutti-olo. Tienasin parikymppiä kilsalta, enkä keksi mitä olisin saanut enemmän maksamalla liki kymmenkertaisen hinnan huoneesta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti