9.9. ke

Leppoisa aamu, ei kiire mihinkään. Etappi alkoi vasta 13:31 eikä paljojn yli tuntia aiemmin olisi mitään nähtävää. Markkina hulinaa tietysti, mutt sen takia ei kannattanu aiemmin lähteä.

Aamukahville ja reittisuunnittelua, repun varustelu päivään, pyörän riisuminen ja hoito. Ai, nii lukkoihin ja klosseihin vähän öljyä, nii eivät kitise. Pikku puuhastelussa aika kului kivasti ja pääsin lähtemään kohti Burgosia.

Matka aivan tapahtumien ytimeen sujui helposti ja vaivatta. Poliisit availivat aitoja minulle samalla, kun selittivät autoilijoille, ettei sinne nyt vaan pääse :) Lähtöalueella ihmisiä olikin sitten ruuhkaksi asti ja taluttelin villaria läpi pahimman hulinan kohti tallien varikkoaluetta. Kunnes...yhdessä myyntikojussa huomasin nurkassa roikkumassa muutaman FDJn ajoasun. Pyörä tohinalla kiinni aitaan ja kipikipi asun luo. Paita ja ajohousut käteen ja reppua vasta sitten selästä. Onneksi siinä järjestyksessä, sillä asetellessani kypärää repun viereen maahan paikalle ilmaantui mies, joka vilkuili rekkiin jäänyttä, armotta liian isoa asua ja kädessäni olevaa, hänellekin varsin oikean kokoista.

Kohautin olkapäitäni kysymykselle asun kohtalosta ja aloin sovitella paitaa ja housuja päälle. Paikalle ilmaantuneelta myyjältä, sekunnin myöhästynyt, kollega kyseli olisiko asuja lisää. Eipä ole. Paita osui ja eikun repun päälle. Pöksyt...upposi. Valittelut odottamaan jääneelle kaverille ja kysyin myyjältä olisko muuta tiimin asustetta vielä jossain. Hän muisteli, että sukat saattaisivat löytyä kassalta. Sinne siis. Eipä löytynyt sukkia, mutta ajohanskat ja eikun pussiin. Hitsin hyvä juttu :)

Kyllä se varmaan on Orbea, kun minä seuraavan kerran kunnolla höyrähdän. Jotenkin vaan niin...

 Tyytyväisenä siirryin tiimialueelle ja katselin urheilijoiden lämmittelyä trainereilla sekä kuvailin pyöriä. Lopulta saavuin FDJn bussille ja jäin paikalle ihmettelemään. "Jussi" kommentti tuli muutamaan otteeseen ja hymy perään.

Oli hieno seurata mitä kovassa kisassa olevat ammattiurheilijat tekevät ennen kellon käynnistymistä. Tunnelma oli kokoajan rento ja hyväntuulinen, mutta samalla selkeästi suunniteltu. Eri vaiheissa olevat urheilijat touhusivat omia asioitaan ja huoltomiehet auttoivat tarvittaessa. Katselin kuinka kovaa hommaa on, kun oikeesti otetaan lämpö päälle, huh. Isolla vastuksella ja kauan. Putkelta ja istuen, eri tehoalueilla käyden. Hiki valui nenänpäästä, juomapulloa täytettiin ja tuuletinta käännettiin kovemmalle. Kypärä ilmestyi paikalle, kun urheilija oli lähdössä siirtymään starttiviivalle. Pyörä lyötiin käteen ja rauhallisesti ajajat alkoivat siirtyä lähtökorokkeen suuntaan. Myöhäisemmän lähtöajan kuskit kurvailivat omia aikojaan maantiepyörillä paikalle. Alkuverkka suoritettu ja valmiina trainerille.

Murillo Fischer ja Mickael Delage

Kenny Elissonden työkalu

...ja toinen

Todella pienelläkin miehellä 55 piikkinen !

Murillon työmatkapyöräily alkaa ja tulevaisuuden mestari seuraa tarkasti

Eri tallien kuskien suuntaaminen lähtöalueelle havahdutti minut. Kisahan oli jo alkanut :) Vetäydyin rauhalliselle sivukadulle ja lähdin pyöräilemään reitin varteen ennalta suunnittelemaani kohtaan. Aivan lähtö- ja maalialuetta lukuunottamatta yleisöä ei ollutkaan tungokseksi asti joten liikkuminen onnistui pääosin ajaen. Myöskään poliisit eivät puuttuneet pyörällä hissukseen ajeluuni, vaikka ajoin jonkin matkaa vastakarvaan kisareittiä. Tietystikään en häirinnyt kilpailijoita, vaan aina välittömästi nähdessäni jokaisen kilpailijan edellä ajaneen moottoripyörän vilkut, pysäytin ja siirryin seisomaan ja huutamaan kannustuksia pientareelle.

Kevin Reza

Muutama sata metriä ennenkuin saavuin "asemapaikalleni" vilkkuvalot pysäyttivät minut jälleen. Kaarteen takaa kurvasikin esiin FDJn Kevin Reza ja huusin kannustukseni ja innostukseni hänelle. Kuinka ollakkaan, taas heilui huoltoauton ikkunasta peukaloa :) Tästähän tulee tapa.

Saavuin loivan ylämäen loppupäähän, kohtaan jossa tie kaartoi loivasti ja asemoin itseni tien ulkoreunaan. Ripustelin Suomenlippuja ja juuri ostamani ajopaidan ;) roikkumaan ja liehumaan voimakkaaseen tuuleen. Juuri saatuani rekvisiitan paikalleen kohdalleni pysähtyi Astanan kuskin perässä ajanut huoltoauto ja mies hyppäsi ulos autosta. Auto kiihdytti kilpailijan perään.

Hetken katseltuaan mies tuli luokseni ja alkoi jutella. Hän oli Astanan väliaikamies, tehtävänään kellottaa Fabio Arun tilanne suhteessa kokonaikisan kärkikuskeihin. Astanalla oli reitin varrella 4 miestä samassa tehtävässä, joten Aru sai tarkkaa tietoa tilanteesta tasaisesti matkan varrella. "Dumoulin will wear Roja today and tomorrow we will attack." oli ennuste kisan kulusta.

Seurasimme kilpailua ja kannustimme, siis myös hän, kaikkia ohitse ajavia kilpailijoita ja välit juttelimme. Kuulin mukavaa sisäpiiritarinaa monesta kuskista, myös muita asioita kuin pyöräilyasioita. Yksi on älyttömän innostunut kalastamisesta, toisen lapset ovat juuri aloittaneet koulun yms. Perhetuttuja Astana-miehelle ajajista olivat useat ja kuuli kyllä kannustuksista, koska hyvä kaveri ajoi ohi :) Tallilla ei ollut väliä. Pienet ovat piirit tuossakin hommassa.

Tietysti juttelimme paljon myös pyöräilystä. Case-"Nibali", Landan tallinvaihto "Sorry for us, but it`s life. If You don`t try, You won`t know", Froomen valitettava loukkaantuminen: "So sorry for Chris, such a nice person", Jussin keskeyttäminen Andorrassa: "I saw it. Pity", Rollandin heikko kausi "He got problems with motivation, but next year with CannondaleGarmin will most certainly be different". Paris-Brest-Paris "I live just on their route and 3 weeks ago it was woooohh again. It`s a race of minds. Planning to do it myself within 4 next year" ym.ym. Hauskaa.

Kun kokonaiskisan kärki starttasi tunnelma katsomossamme kävi jännittyneeksi. Puhellin piippaili ja minäkin sain kuulla kärkikuskien tilanteen noin 12 km ennen heidän saapumista kohdallemme. "Domoulin is strong today...but Fabio is...he`s doing ok"

Tom Dumoulin. Aika tiukka paketti ja kello tykkää.

Helikopterin ääni alkoi läpsyttää ja Tom Dumoulin ampaisi kohdallemme. Kello napsahti käyntiin...Majka, ei näy ei kuulu. Ihan kuten arveltiinkin. No, tulihan Tinkoffin kuski sieltä melko hyvin kuitenkin. Entäs sitten Aru...kello käy, kello käy...ja nyt. Aikaero paperille ja pysäyttävän tiimiauton ikkunasta sisään. Huoh ! "hmm...ei prrrrklee, minuutin pieleen se paperilla oleva aika !" Soittamaan... :)  Puhelimeen vastataan ja virhe korjattu. Tosin jo autossa osattu laskea yhteen 1+1, eikä väärä tieto ole mennyt urhelijalle. Joskus itsekin väliaikoja ottaneena tiedän fiiliksen, kun ajatus ei kestäkään perässä ja annat väärää tietoa. Sattuu sitä näköjään palkkatyöläisillekin samanlaisia :)

Fabio Aru

Hetki vielä ja Purito menee ohi. Ei ole helppoa, näkee kaikesta. Heti perässä Astanan auto, johon "hyvä ystäväni Astana Mies" loikkaa ja huikkaa moikat mennessään :) Kisa ohi ja leirin purku.

Purito ja huoltoauto :)

Ajelen takaisin tiimialueelle, joka yllätyksekseni on jo valtaosin tyhjentynyt. FDJn bussi ja yksi tiimifarkku on vielä paikoillaan ja ajelen kohdalle. Hiljaista on. Hetken kuluttua yksi mies ilmestyy bussista. "How was the day ?" Käsi heiluu tyyliin "vähän niin ja näin" ja suu mutristuu alaspäin. Kenny Elissonde parhaana 56. 4:09 kärjelle. Kokonaiskisassa ei sijoja menetetty, mutta 16. sija ei hurraahuutoja tiimissä aiheuta. Ero nyt 15. sijaankin 2:39, joten kova on onnistumisen loppuetapeilla oltava, että Kenny pystyy sijoja napsimaan. Tilaisuuksia oikeastaan jäljellä hanelle vain huominen 18. etappi ja 20. etappi. Toivottavasti nassahtaa kulkemaan.

Ollessani lähdössä mies kysyy haluanko tiimin kuvia ? Toki, kiitos vaan. Ei pulloa satu olemaan ? Katselee bussin etuosaan "Sorry :(" "No worries :)" Otan kuvat ja siirryn sivummalle laittamaan niitä reppuun, kun hymytön ja punasilmäinen Kenny Elissonde tulee ulos bussista ja menee odottavaan tiimiautoon. Auto lähtee ja kuski morjestaa :) Lähden minäkin.

Ajan hissukseen kärkitiimeille varatulle alueelle, jossa sielläkin toiminta alkaa olla hiljentynyt. Astanan tiimibussin edessä on kuitenkin tohinaa. Kamerat surraavat ja olympiavoittaja, team manager Aleksander Vinokurov antaa haastattelua Kazakstanin TVlle. Parkkeeraan viereen ja nappaan kuvan entisaikojen suosikistani, jonka vanhoina päivinään Lontoossa ottamasta olympiavoitosta minäkin iloitsin kauan. Kuva oli otettava vakavailmeisestä Vinosta :)

Vino-kuva

Siinäpä se, "stadion" liki purettu ja aikaa viimeisen kilpailijan maaliintulosta kulunut ~1 tunti. Rekkaa, trukkia, muurahaisia, harjakonetta...kaikkia on riittävästi. Tohinan ymmärtää, kun miettii, että ylihuomenna samojen kymmenien kilometrien pituisten aitojen pitää olla jo uudestaan töissä, mainostamassa Hiuslakkaa, AIVtä, Maitokauppaa, Vakkuutusta ja mitä lie...

Kisapäivä takana ja kun aamulla ajattelin: "Jokaisella ihmisellä on elämässään hienoja päiviä, tämä olkoon minulle yksi niistä", niin pystyin hotellille palattuani toteamaan näin käyneen.

Ai nilkka ? No, vaikkapa niin, että paljon parempi kuin eilen ;) Varmaan olis hyvä olla jokunen päivä ihan hissukseen, mutta katsotaan huomenna mitä tehdään. Yö vielä aikaa huilata ja toipua, joten jospa se riittäisi ja saisin ajaa. Haluaisin, koska nautin.

Sit viel lämpötiloista. Nyt päivisin ollu ~+26, eli aivan nappiin. Iltaisin lämpö laskee rajusti ja käy jopa alle +10 lukemissa. Jos aamulla lähtis oikeesti aikaisin, niin pitkät, jopa tuuliliivi ei olisi liioittelua, mutta minä kun olen vääntänyt itseni pyöränpäälle vasta 10-11 aikoihin, niin sadetakkeihin ja paksuihin sormikkaisiin kääriytyneet paikalliset pyöräilijät ovat kyllä mielestäni liioitelleet :)