7.9. ma

Aamupalalla oli nyt lisäksi pieni lasillinen vastapuristettua appelsiinimehua. Edistystä :)

Puolikauhulla eteenpäin. Eilinen lasketteluni ei ennustanut leppoisaa maisema-ajelua ja tiesin että päivän aikana pitää nousta ainakin 600 m korkeammalla.

Välittömästi Calatayudista ulos kurvattuani tie alkoikin hissukseen nousta. Rauhassa etsin sopivan rytmin ajamiseen, enkä välittänyt vauhdista. "Päivän kun pyöritän, niin katsoo sitten mitä tienviitassa lukee". Nousukulma asettui vakioksi ja kylät seurasivat toistaan. Ei alamäkiä ! Hieno hetki huomata olevansa vain 150 m "lakipistettä" alempana, eikä aurinko ollut vielä edes korkealla :)

Viljelysten halki leppoisaa yhtäjaksoista nousua liki 45 km. Kivaa :)

Maalaismaisemat suhisivat ohitse ja minusta viini alkoi olla korjuukypsän näköistä. Erään viljelmän ohitse kurvaillessani pellolta perääni kääntyikin viljelijä traktoreineen ja kärryineen. Hissukseen traktori sai minut kiinni ja meni ohitse. Vauhtiero ei ollut suuri. Siispä tilaisuudesta kiinni ja peesiin :) Hyvin jo palvelleen näköinen yhdistelmä piti loivaan noisuun tasaista vauhtia ja aivan kärryn takalaidassa kiinni ajaen sain nauttia liki 10 km ajan täysin ilmanvastuksettomasta menosta. Traktorin lopulta kääntäessä sivutielle heilautin kättä kiitokseksi ja jatkoin matkaa huomattavasti hitaammin. Uskomaton ero, minkä täydellinen peesi tekeekään.

Pian saavutin nousun lakipisteen. Olin kahdessa tunnissa ajanut 46 km nousten samalla +600 nm. Edessä avautui jälleen uusi ylänkö, jota tie halkoi miellyttävästi kiemurrellen. Mahtava ajella ja ihailla maisemia. Omien ajatusten keskellä matka taittui kuin siivillä ja yllätin itseni tupsahtamalla päivän "minimitavoitteeseen" jo klo 14. Kauppaan ja evästä puistonpenkillä mutustellessani päätin jatkaa matkaa. "Ajelen hissukseen tunnin tai kolme ja olen siten taas palanmatkaa pidemmällä."

Mieli tyhjenee...

...ja silmä lepää

Maisemat alkoivat muuttua ja havumetsät valtasivat tilansa viljelyksiltä. Samalla myös maaston kumpuilu muuttui terävämmäksi ja nousut olivat aiempaa jyrkempiä. Hissukseen ajekin sileätä pikitietä kunnes tienviereen ilmestyi kyltti joka kertoi minun jälleen nousseen uuden yli 1200 m korkeudella olevan harjan laelle. Olin jälleen vedenjakajalla. Aloitin pitkän laskettelun kohti laaksoa ja viimeinen kartasta katsomani kylä läheni hyvää kyytiä. Liiankin hyvää :) sillä saavuin sinne mielestäni tunnin liian aikaisin.

Mieli-ja kroppa tuntuivat pirteältä, enkä halunnut vieläkään pysähtyä. Eikun tuultapäin:"Kyll tunnissa tulee joku kylä vastaan ja sit pysähdyn". Joo, kyllä tulikin, mutta eipä ollut majataloa ensimmäisessä, eikä toisessa...hmmm, mitäs tää nyt on ? Kyltti kertoi seuraavan kylän olevan tunnin ajon päässä. Onneks aurinko on vielä korkeella, niin mikäs ajellessa. Jalka alkoi jo pikkuisen laittaa hanttiin, eikä vastamäkiin enää halunnut yrittää vastustaa hidastumista. Matka kuitenkin taittui tasaisen varmasti ja niin saavuin Salas de los Infantesin pikkukaupunkiin.

Kurvailin keskustaan ja valitsin hotellin. Otin huoneen ja kiireesti saliin kylänmiesten joukkoon katsomaan Vueltan etapin loppuratkaisuja. Olin ainoa joka innostui kun vanha herra Fränk-boy Schleck teki ratkaisevan iskun ja karkasi etappivoittoon. Suosikkiveljesteni uuden ajan ensimmäinen onnistuminen. Hienoa nähdä, kuinka epäuskoisesti Fränk ajoi viimeiset sadat metrit ja pääsi tuulettamaan voittoa vuosien pitkän ja kivisen tien jälkeen.

Kisakatsomo

Muille "herroille" katsomossa kisa oli vasta alkamassa, kun oma sankari Purito tiputti muut kannoiltaan ja nappasi kokonaiskisan kärkipaikan yhden sekunnin erolla :) Hurraa huutoja ja juhlamieltä :) Pyöräily on iso asia.







Varustehuollon jälkeen lähdin käymään ulkona hiukan kävelyllä. Hui, onpa kylmä. Auringon laskettua lämpötila oli laskenut nopeasti ja sortseissa alkoi olla aavistuksen vilpoisaa. Hmmm...nilkka ei tunnu oikein kivalta. Onneksi pääsin tänään näin pitkälle, niin huomenna on vaan pikku siirtymä ennen Vueltaa ja kokonaista lepopäivää. Kroppa, nilkkoineen, saa lepoa juuri oikeaan aikaan.