5.-6.9. la-su

Aamu Valenciassa oli juuri nii hiljane ku miljoonan ihmisen metropolin keskuksessa kuuluukin. Liikennettä riitti, mutta sekaan mahtui hyvin. Just yhtä hankalaa ku muuallaki oli myös kaupungista ulos löytäminen...tai eihän se vaikeeta ollu, mutt hidasta, ku "joka" risteyksess piti pysähtyy katteleen suuntimia kartasta. Kolmen vartin suttailun jälkeen olin kuitenki suoralla pikitiellä ja tauti alko maittaa.

Pikkusen Valencian pohjoispuolelta otin suuntiman kohti sisämaata ja kukkuloita. Alkuun tie kiemurteli loivasti kohoten ja kulki kylien läpi. Parissa pikkukyläss oli fiestaviikonloppu ja juhlat jo aamupäiväst hyvässä menossa. Houkutteli pysähtyä, mutt ajelin kuitenki hissukseen ohitse.

Pyöräilijöitä ajeli kokoajan vastaan, mutta vasta kun pysähdyin yhteen risteykseen ihmettelemään suuntaa, minut ohitti samaansuuntaan menevä pyöräilijä. Wiuh, perään ja kiinni. Sainkin kaverin melkein pariksikymmeneksi kilsaksi. Samalla paikallistuntemusta edessä olevasta reitistäni.

Kerrottuani olevani matkalla Teruelin kaupunkiin hän varovasti kyseli moneltako meinasin olla perillä...Siitä jo arvass, että edess olisi hieman haastavampaa maastoa. Hän sanoi, että tulisin nousemaan yli kilsan korkeammalle kuin sillähetkellä olimme. Eikä tietenkään yhtenä nousuna, vaa aina välillä vähä takas alas lasketellen :) Mitäs sitten...hymyillimme :)

Pian teidemme erottua varsinainen nousu alkoikin. Ei kuitenkaan ollenkaan pelotellun rajuna. Normaali vuoristotie. Toki yhdessä kylässä sompaillessani kaupan etsimisen kanssa sain ajella yli 15 % nousuja ja laskea samanlaisia alas :)

Varsinaisen huipun oikeastaan jo näkyessä kaukaisuudessa tein seikkailuvalinnan ja kääntelin pienemmälle tielle. Upea vanha tie kiemurteli todella hienossa röllimetsässä ja jyrkkien vuorijokipenkereiden reunoilla. Kannatti ajaa muutama kilsa extraa ja nähdä tuo kympin pätkä.

Aivan valtatien vieressä upea ränni

Kilometrihän eivät tietenkään vuorinousuissa hupene puhaltamalla ja hetken yritti puseroon hiipiä epäusko suunnitellun päiväetapin selvittämisestä, mutta sitten totesin, ett mikäs minun on ajellessa, ku ei ole kiire mihinkään. Mennään perille, vaikka vähän hitaammin.

Jyrkin osuus kuitenkin loppui ja saavutin ylätasangon. Looooiiivaa kumpuilevaa maastoa ja kilometrien pituisia suoria. Juuri sellaista Espanjan vuoristoa, johon olin jo aiempina vuosina tutustunut. Vauhtinikin nousi ja saavuinkin Teruiliin oikeastaan hyvissä ajoin alkuillasta.

Kaupungin ensimmäisessä liikenneympyrässä poliisi pysäytti liikenteen ja juuri kun laskin paikalle, lähti viereiseltä kentältä liikkeelle satojen motskareiden kulkue halki kaupungin. Ulina oli ajoittain aika mahtava, kun mopojen voimaa esiteltiin kierroksia nostaen :)

Kulkueen perässä laskettelin keskustaan ja aloin kyselemään majoitusta. Täynnä ! Mopoväki oli majoittuneena hotelleihin ja hetken jo näytti, että jatkaisin matkaa kohti tuntematonta. Ajelin kuitenkin vanhan kaupungin kauppakadulle ja pikkuhotellissa oli kaikinpuolin passeli huone vapaana :)

Illalla kävin vielä kävellen katselemassa prätkien vaarallista leikkimistä liikenteen seassa. Isoon joukkoon mahtuu aina jonkunlainen määrä pököpäitä, jotka pilaavat koko porukan maineen :( Tyhmää uhoammista joillain.

Nukkumatti piipahti mukavan aikaisin ja aamusta olin ajoissa aamupalalla. Liikkellekin pääsin mukavasti ennen kaupungin heräämistä sunnuntaiaamuun. Hrrr...hei, pitäis melkein olla pitkät :)

Kaupungista aloitin jälleen kohtuullisen kipuamisen ja ihmettelin, kuinka korkealle oikein pitää mennä, enneku nousut taittuuvat. Ei ne kuuhun asti voi jatkua. Muutaman kilsan nousemisen jälkeen saavuinkin taitteeseen, josta oli tasaista niinkauas ku silmä kantoi. Samalla viereeni ilmestyi vanhempi herra. Jälleen selvitimme asiamme ilman yhteistä kieltä ja sovimme ajavamme hänen kääntöpisteelleen vuorovedolla :)

Ylätasankoa riitti liki 200 km. Hienoa ajettavaa :)

Muutaman tunnustelevan vetovuoron jälkeen löysimme hyvän vauhdin ja matka taittui mukavasti. 40 km kohdalla yhteistyömme päättyi ja hän kääntyi takaisin toivotellen hyvää matkaa. Hyvää matkaa olikin tiedossa, sillä tasanko jatkui loivasti viettävänä ja vaikka vastatuuli jarrutteli, niin ajaminen oli helppoa ja vauhdikasta.




Hienoa maaseutua, kylineen ja reunustavine vuorineen. Tie oli hiljainen ja upeassa kunnossa. Todellinen nautinto ajaa ja katsella ympärilleen :) Lämpötilakin oli lepposasti +26 asteessa ja pilvilautat ajelehtivat taivaalla. Parempaa en oikeastaan olisi voinut keksiä.

Mitäpä tässäkin kylässä osaisi muuttaa

Calatayudin kaupunki tupsahti vastaan hyvissä ajoin iltapäivällä. Päätin mennä syömään ja miettimään jatkaisinko matkaa vai tyytyisinko tähän. Valitsin jäämisen ja majoituin kaupungin pääkadun varren hotelliin. Fiestaviikko päättymässä ja ihmiset liikkeellä. Ihan kivan näköistä.

Cerveza y hamburgesa. 6 €. Por Vavor.

Jaa hinnoista. Sisämaassa on ihan eri hinnoittelu ku rannikolla. Turistit ei oo täällä pöljänä valmiita maksamaan mitä vaan. Ravintoloissa hintataso on noin puolet tai vieläkin halvempaa verrattuna turistipaikkoihin. Jopa ruokakaupoissa eron huomaa, ehkä 20 % halvempina hintoina.