Ranta-ajelu jatkukoon. Itsesuojeluvaiston ohjaamana suunnistan rannikkoa pitkin Valenciaan saakka, ennen Madridiin ja sisämaahan kääntymistä. Alkaa ajetut päivät tuntumaan eikä oikein tee nyt mieli haastaa vuoria.
Nyt tie oikeasti kulki tasaisemmalla alueella ja pyörä kulki leppoisasti halki kuivan maaseutumaiseman. Suolaviljelmätkin tuli halkaistua sadonkorjuu nähtyä. Merivesialtaat kuivuivat auringossa ja flamingot koukkivat vedestä...mitä lie.
Puolikarkeata merisuolaa |
Kurvailin katsomassa Alicanten rantabulevardin ennen lopulliseen määränpäähän jatkamista. Hiljaista alkaa rannoilla olemaan. Sesonki lopussa ?
Mihinkäs olinkaan menossa ? Ja oikea vastaus on... |
Alicanten jälkeen alkoivat päivän ensimmäiset nousut, jotka eivät kuitenkaan olleet aiempien päivien veroisia vuoria. Muutama kilometri ennen Benidormia hieroi lasinpalanen tiensä renkaan läpi ja matkan toinen rengasralli oli tosiasia.
Majoituin ja kuljeksin ostoskatuja, katsellen kuinka tuliaisia hamstraavia matkalaisia parveili liikkeissä ja kujilla.
Kaupunkinäkymä huoneesta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti