26.4.2016

Pitkästä aikaa. Jos koittas muutamalla sanalla kertoo mitä alkuvuonna on tapahtunu...

Talvella ulkoilin läskillä, ei tullu hiki ku nuotiolla makkaraa polttaess ja kaliaa lipittäessä. Kivaa oli, mutt ei kuntoo hirveesti kohottanu...painoo kylläki :( Maaliskuun puolivälissä sitt tuli s-postiin viesti joka muutti menon. Italianporukka oli saanu VEBin infon nippuun ja laittovat facelinkin miulleki.

Lippuu ja kuponkii oli monenlaista, kaikki italiaks. Omin avuin tuntu käännökset jäävän hatariks, nii pyysin kaverilta apuja. Englannistettuna homma avautu ja paljastu, ettei homma ollukkaa pelkästää "ilmota nimi ja maksa". Oli vastuuvapautuksia, lääkärintodistuksia rasitussydänvilmeineen, vakuutustodistuksii...huh. Kuullosti pyrokraattiselta. No, muutama viesti ja paljastu, ett "...ne nyt vaa on semmosii...kyl niist voidaa joustaa esim..." Niinpä wiuh ja hommasin pyöräilylisenssin kansainvälisellä kortilla ja hep, kaikki oli kuitattu. Ei lääkäriä, ei vakuutustodistusta...muuta ku tervetuloa :)

Lennot, hotelli ja auto. Tsek. Taas mennään :)

Ilmoittautumista laittaessa tuli kyll mieleen oman kunnon ja koko reissun epäsuhta. Paksu poika lähössä yhteen euroopan kovimmista kuntoajoista...aikaa muuttaa tilannetta 3 kk. Niskasta kii ja pihalle. Pirullista puuhaa ja epätoivon hetkiä, mut sitkeesti oon ulos lähteny ja kuluneen kuukauden aikana alkanu harvakseltaa pilkahdella toivoa paremmasta. Paljon on viel matkaa edessä, ett voi olettaa selviivänsä reissusta ees kohtuuella.