8.5. Epätoivoinen tilanne luo epätoivoisia ratkaisumalleja.

Huhtikuun treenit meni oikeestaan aika hyvin, mut ku aikaa on liia vähä, nii jotai extraa piti keksii. Vanhastaan tiiän, ett tunnit on miulle se mikä auttaa ja ett aika hyvin niitä kestän, vaik lähtötaso onki huono.

Otin lomaviikon toukokuun alkuun ja aattelin kokeilla kui paljo roppa kestää ajoa. Tavoitteeks 2000 kilsaa. Joka päivä ~300, sillähä se tulee :) Vauhti mallia "retki". Eka päivä meni helposti ja kuvittelin homman olevan hoidossa. Toisen päivän aamuna kroppa kuitenki ilmotti ajaneensa ja olo oli väsyny. Liikkeelle kuitenkin lähin ja reilun tunnin ajon jälkee ajamine alko helpottaa. Selkä ei kuitenkaa vertyny, vaa muuttu koko ajan kipeemmäks. Puolen välin jälkeen ei enää hymyilyttäny ja taival oli melko vaikeeta :(.

Kolmannen päivän aamuna en meinannu päästä sängystä ja järki voitti. Huilipäivä ja selkä kuntoon. Ratkasu oli hyvä, sillä neljännen päivä ajo meni kivasti, eikä selkä ärtyny liikaa. Viides aamu, eikä mihinkään. Siis ei ylös sängystä. Rehellinen väsy...Nukuin koko päivän tai oikeestaan puoltoista vuorokautta :) Pieniä pätkiä koitin katella telkkuu, mut uni tuli väkisin. Kyllä oli mattia väsyksissä. Hullutus loppui siihen. Tavallaan tavoite tuli täytettyä, ku oma raja löyty. Raja vaa oli paljo alempana ku olin kuvitellu :)

Pikkusta lisämotivaatiota kesän ajeluun hommasin houkuttelemalla kavereita mukaan kilometrikisa.fi joukkueeseen. Sovittiin porukalla kunnianhimoinen tavoite ja koitetaan ajella messevät kilsat kesän aikana. Eka viikko takana ja vaikka oma tavoite jäi kauaksi suunnitellusta, nii joukkueena ajettiin hienot lukemat. Hyvä jatkaa :)