27.8. Vauhtii ja vuorta

Ajoissa liikkeelle ja kohti Marbellaa. Myötätuuli tuuppi selästä ja annettii kulkee reipasta kyytii. Mijaksessa hurautettii  sirkusmeiningin ohi. Kurvattii takas ja käytii piipahtaas etapin lähtöpaikalla, missä ihmiset parveili mainos- ja myyntikojujen ympärillä ootellessaan varsinaista asiaa. Ei jääty kavvaks aikaa norkoilee paikalle, vaa jatkettii matkaa.

Marbellan jäljee reitti käänty sisämaaha ja vuorille. 20 kilsan matkalla tie nousi 1000 m. Lähettii hitaasee kiipeemisee. Nousu oli pääosin melko loivaa ja vaa jokune serpentiini oli yli 10% nousuu. Aika teki kuitenki tehtävänsä ja paksu poika sai puuskuttaa iha tosissaan.

Nousun puolivälin jälkee nähtii kahden fillaristin ottavan pulloihinsa vettä tienvieren vesipisteestä ja myö päätettii tehä samoi. Vesi oli kylmää ja hyvää.

Jäätii parkkii muutama kilsa enne huippuu ja kisakatsomo synty jo rutiinilla. Jäähdyttelin varjossa samalla ku Kari anto auringo lämmittää. Hiukan oli eroo lämpöön sopeutumisessa.

Nähtii pitkälle vastarinteelle, ku fillaristit kurvas mutkasta näkyviin. Muutama minuutti ja hatka oli mei kohdalla. Pikkutallien kuskit oli hakemassa näkyvyyttä ja pallopaita metsästämässä mäkipisteitä. Tietenki. Kiire ei vaikuttanu olevan vaa juttelivat rennosti ajaessaan.

Useemman minuutin päästä pääjoukko tuli Skyn vetämänä paikalle. Rentoo oli meininki niilläki. Tietysti vauhtii oli iha reippaasti ilman kovaa yritystäki. Ei tarvinnu kenenkää puuskuttaa 😆.

Keräsin taas heitetyn pullon parempaan talteen ja lähettii laskettelemaan alas. Rantatasaselle päästyy tiukattii ketjua ja vedettii reipasta kyytii takas Fuengirolaan. Ajamisessa oli vähän treenin makua ja tuntu kivalta päästellä vauhdikkaammi.

Illalla laitettii tuhdit setit evästä ja maattii mahojemme vieressä. Uni tuli taas helposti. Hiton hauska päivä taas takana.