12.10.2018 Shhh...it häpens samtaims

Ruska2018, etappi 5

Lorviaamu hotellissa, ku fillariliike avas vasta 10piltä. Olin ovenkaffassa kiinni heti, ku avasivat ja esitin asian. Sisurit kyytiin ja maantielle. Olipa viilee ilma.

Ajelin hiljasta tierreunaa ja kääntelin kaupalle. Nopeet ostokset. Suklaapatukkia peukalohangalline, meetvurstii ja limuu. Kyll niil taas jaksaa. Kaivoi satulalaukun kätköist lisäpaijan ja puin sen päälle samal, ku juttelin Juhan kaa. Se ties kertoo, ett illal oli ollu pakkasta. Ilmankos tuntu vähä raikkaalt. Toivoteltii hyvät matkat ja lähin ajelemaa kohti Pelloo.

Vei taas hetke ett pääs rytmii kiinni, mut ku oli alla kaks kevyttä päivää, nii muutamassa kilsassa kankeus hävis ja maisema alko vaihtuu. Tai siis, eihä se mihinkää vaihtunu. Samaa mettää siinä tiereunassa kasvo, vaik kui kuvitteli muuta. Vaa tietä ylittävät porolaumat toi ajoittai uutta kateltavaa.

Saavutin Iidan, jolla vaikutti siin kohtaa olevan heikko hetki. Oli ajanu pitkän päivä eile ja kylmyys ja väsy oli ruvennu tuntuu. Tsemppasin ja jatkoi matkaani. Oli hienoo kui erilaisii ihmisii hommas oli mukana ja kui jokaine teki matkasta omannäkösensä. Tuumailin kaikennäkösii, enkä oikei keskittyny ajamisee. Havahdui ku täräytin taas kerra routahalkeemaa. "Piru kui huonoo kuntoo tiet Suomess on päässy. Eikä ne ainakaa parane tulevai...??" Psssssssss... "Ejjoo totta!!"

Takarengas oli puhennu. Laskin kymmenee ja samalla kiittelin luojaani, ettolin hommannu ne kumit Roista, enkä ollu jatkanu matkaa riskillä. Irrottelin renkaa ja pyörittelin sitä käsissä, ettien puhkeemiselle selitystä. Hoh! Eipä ollu ihme, ett oli puhennu. Päällikumin kylki oli revenny. Oisko miulla kerra ajjemmi käyny. Varusteita kotona kasaillessa oli puhuttu, ett pitäskö ottaa varakumi mukaa, mut olin sitä mieltä, ett lottovoitto tulee helpommi, ku päällikumi menee. No, en ollu lotonnu. Ois vissii kannattanu.

Tunnustelin repeemää ja mietin vaihtoehtoi. "Nyt vaa uus sisuri ja pienet paineet sisää. Sit putkelta ajae reilu kymppi Pelloo, mis joku paikka, joss pääsee sisälle kuivaan tekee paikan päällikumii." Rupesin taas rengasjumppaan ku Juha ajo ohi. Huikkasin vastaukseks, ett homma hallussa, eikä hätää. Sisuri alko jo vaihtuu kokenei ottei, eikä menny pitkää ku pääsin taas matkaa. Rauhallista ajoo Pelloon.

Kaupan pihalta lähti just pariskunta fillareilla, nii ajoi ne kii ja kysyi neuvoo. Ne sano, ett iha lähellä oleva autokorjaamo myy fillarinkumei kans. Oltii kyll kaikki samaa mieltä, ett todennäkösesti, miu fillarii käypästä "erikoista kumii" sielt ei löytys. Ajoin kuitenki Pellon Autotarvikkeelle ja aattelin, ett pyydän päästä korjaamon puolelle fiksaan vanhan kumin.

Rengas kouras kävelin sisää ja näytin reikää myyjälle. "En usko...tai ootas.". Sit se meni varaston puolelle. Oottelin kunno tovin:" Tää ovvaa 23 millii levee...?" Ei oo totta! "Siis sehä on just paras ikinä nyt ! :)". Ikinä ois voinu kuvitella, ett noi löytyy gummi autovaraosaliikkeeltä, mut siinä se oli. Made in China luki komeesti kylessä kokotietojen kupeessa. Hep ! Eiku korjaamon puolelle ja kumi vaihtoo. Täydellist. Viel toine pumppu hyllystä, kiitos. Nyt ei prkele enää renkaitte takii jää tää reissu keske. Otin vanhanki kumin mukaan, ku siitä saisin kyll ajettavan alkuperäsen suunnitelman mukasesti paikkaamalla. Kiitin kauppiasta ja renkaat rullas ulkomaille.

Torniojokivarsi oli yksinkertast, mut kivaa ajettavaa ja tykkäsin. Mieliala oli kuitenki jotenki lässähtäny. Rengasshout oli päässy ihon alle ja ku alko sataa, nii totesin ettolin lähteny Ruskaan nauttiin ja sillähetkellä en  nauttinu:"Voin puhaltaa pelin poikki". Ajoin taivaan kyynelte kastelemana tievvarsihotellille kysyyn huonetta. Mieleenkää ejjollu tullu, ettei tilaa olis, mut "Nej" oli vastaus. "Är här annan hotel i stan?" koitin sönköttää. Rouva katto minuu säälie ja otti puhelime. Koht miulle oli varattu huone läheisest pikkuhotellista :).

Ajoi hotellille ja kannoi fillarin huoneesee. Nopee suihku ja syömää alakerran buffaa. Ihammprkelee hyvä ruoka, suklaakakkuu myöte. Suosittu paikka vaikutti olevan, enkä yhtää ihmettele. Kivan intiimi paikka ja jos safka on aina samantasost ku nyt, nii itekki kävisin useemmi, jossois vähä lähenpänä. Maha täynnä ja paljo paremmalla mielellä painui pehkuihi.

160 km/ 10 h. Lopulline lässäys, mut hienoi hetkii ja kiva päätös päivälle. Hyvä päivä. Hymyilin.