5.10.2018 Niinpäs jatkuuki

Ruska2018, 3.etappi

Heräsin virkeenä just enne kelloo eli meni ihanappii. Silmät puhtaaks, tavarat nippuu ja aamupalalle.

Muutaman minuutin oottelun jälkee pääsin yhessä Pompon kaa ekana aamupalan kimppuu. Pompo oli illalla ollu hotellilla vähä enne minuu ja kerto, ett minuu nousun alapäässä vastaan tullu Saku oli joutunu pettyyn, ku respa oliki menny kii jo kynpiltä, eikä lämmintä petipaikkaa ollukaa löytyny. Sei ollu hoksannu ilmotaa myöhäsestä tulostaa.

Syötii vimpan päälle evästä ja useempi muuki kuski liitty seuraan. Ne oli olleet lähistöllä pihamajotuksessa ja tulivat hotellille vaa tankkaa mahat... ja kuivatteleen hetkeks.

Nopeet aamutoimet viel ja täynnä virtaa kohti Pikku-Syötteen nousuu. Nousu oli pitempi ja loivempi ku isoveljensä huipulle. Laittelin kuitenki pienimmän vaihteen ja pyörittelin kevyesti ylös. Viimenen pätkä oli kyll napakka ja siin joutu puskeen iha tosissaan, enneku tasane parkkis alko. Pakolliset mietsit ja matka jatku.

Kumpuilevaa tietä ja mukavia maisemii...aina ku jotai näki. Vähä suomalaiste maanteije ongelma. Hienoi järvii ja kukkuloita olis ympärillä vaik kui, mutku joka paikassa kasvaa mettä iha tierreunaa asti, nii mites niitä maisemii näkys :(. Onneks välillä sai kuitenki ihailla näkymii ja tie meni pitkii pätkii upeeta harjuu pitki. Porot tien vierellä täydens näkymän. Olipa hienoo ajaa fillarii. Tykkäsin ku puurosta.

Tavotin useemman kuskin ja oli kiva vaihtaa muutama sana aina tavatessa. Kävin Posiolla kaupassa ja ostin reilun setin evästä. Olin päättäny nukkuu seuraavan yön ulkon, nii aamupalaki piti aatella. Pikkase kaupassakäynnin jälkee tie taittu pitkään alamäkee. Rupesin kurkkii mittarista nopeude kiihtymistä. Arvoin meniskö 6kymppii rikki. Totesin, ett menee vaa 55 kilsaa jai nostin katsee:"Stana!". Suoraa eessä seiso poro, poikittai, keskellä kaistaa ! Se tuijotti minuu eikä liikkunu mihinkää. Tien reunassa, just poron kohalla, oli levike. Nopee koukkaus levikkee kautta ja poro jäi taakse. Huh ! Säikäytti tosissaa. Luulen, ett jossoisi viel sekunni tujjotellu mittarii, nii meillei ois ollu poron kaa kummallakaa kivaa. Muistutus tuli. Yllätyksii tulee, eikä voi antaa hetkekskää tarkkaavaisuuve herpaantuu.

Ajellin kevyesti kohti Sallaa ja yhellä levähysalueella huomasin Mikaelin. Kurvasin tarinoimaa. Lyhye juttutuokio jälkee lähettii molemmat liikkeelle. Ajeltii Sallatunturille asti hajuetäisyyvellä toisistamme. Välillä eroo oli satoja metrejä ja välillä oltii melko lähekkäinki. Mei ajorytmit eros ja maastonkohtie mukaa aina vaihteli kumpi ajo pikkasen toista nopeemmi.

Keli viileni nopeesti, samalla ku tunturi tuli näkyvii. Kontrollipiste oli huipulla. Kuinkas muutenkaa :). Ajeltii Mikaelin kans rinnakkai nousutien ekat sadat metrit. Sit tie siirty ojan yli laskettelurintee puolelle ja pinta muutti kivikoks. Kannoin fillarin ojan yli ja katoin sileemmän kohan, mistä vois päästä jatkaan vähä matkaa ajamalla. Lähin liikkeelle, mut en saanu toista klossii heti polkimee ja kiemurtelin pois ajettavalta väylältä. Takarengas osu kiven päälle ja luiskahti sillä seurauksella, ett kumi burppas ja tyhjeni. "Pska!".

Huokailin hetken ja katoin ku Mikael lähti taluttaan pyörää ylös laskettelurinteen "tietä". Noh, käärin hihat ja rupesin kuminvaihtoo. Eihä siinä kummempii. Laittelin sisuriin venttiilinjatkon ja asettelin kumin paikoilleen. "Sit enää pumpata täytee :).". Kova homma pikkupumpulla, mut eihä se kuitenkaa oo ku rauhassa lutkutella. Ööööö...pumpun kierteellinen letku ja venttiilinjatkon kierteetön pää ei sit ollukaa yhteensopivii. Aaaarrgghh... Hetken silmissä vilahti Ruskan tuloslista, jossa oma nimi oli keskeyttäneide joukossa. Rauhottelin itteeni ja aloin virittään pumppausta. Pientä akrobatiaa, sorminäppäryyttä ja takapakan hyödyntämistä, nii kumi alko täyttyy. Huh. Iha haluumaani painetta en renkaasee saanu, mut riittävästi, ett pysty ajaan.

Keräilin just kamppeit ja suunnittelin huipulle kiipeemistä, ku Mikael tuli alas. Ilmeest näki, ett miulla oli seuraavana eessä melkone retki. Lähin taluttaan pyörää ylös. Jyrkkää oli ja "tien" pinta tosiaa kivikkoo. Katoi jossai kohtaa mittarista nousukulman, 22%. Siinä ja siinä, oisko pystyny ajamaan, vaik ois ollu asfalttiiki se tie. Välill vähä kiroilutti, mut fiilis oli kuitenki oikeesti hyvän ja älyttömä hyvän tasoll. Huipull nautiskelin hetke laskenee auringo kajosta, enneku laskeuvui alas.

Kurvailin ravintolalle ja selvitin lähistön laavut. Samalla ehin viel tilaamaa ruuan. Istahin pöytää ja etee tupsahti yks parhaita hampurilaisii, minkä oon syöny. Mausteita oli käytetty kunnolla ja kasvispihvi oli parhautta. Kostee ja koostumukseltaa iha nappii. Kiittelin itteni valinnasta ja keittiöö laitoin kans lämpimät terveiset.

Syötyäni ajoin laavulle ja laitoi tulet. Levittelin kosteet kamppeet kuivumaa ja asettauvuin makuupussissa penkille. Oli hieno fiilis. Parhautta :). Uni tuli nopeest.

~200 km/ 14 h. Taas meni suunnitellusti. Kevyt päivä ja nautiskeluu.