16.7. Joroinen

Jaahappas, mitähän Joroisista...? Noh, tri-viestikisan uintihan siellä tuli käytyy.

Mikä hitto muka naurattaa ? Kyll se hyytyy...

Aamulla nostelin repun autoon ja ajeltii Katin kaa maisemareittiä ("harhareittiä", Ruonansuun äänellä) Joroisiin. Vettä sato koko matkan ja tuulikin napakasti. Pikkuse säälitti pyöräilijät. Heti ku päästii Valvatusjärven rantaan törmättiin Anttiin ja hetken päästä Mikkokin tuli paikalle. Koko joukkue oli tontilla :)

Pujottauduin märkäpukuun ja kävin tekemässä muutaman lyhyen uintipätkän. Ihan jees. Aallokko ei tuntunu haittaavan ja varusteet pelas. Uintiki oli ok, kunha ei yrittäny yhtää nostaa vauhtia. Huomas heti, ett tais kolmas uintitreeni olla liikkaa ja ylikunto tai jotai...vaan ei auttanu, ku kakka killu jo  järvessä.

Kisan järjestäjä oli muuttanu lähtöjärjestelyjä siitä ku viimeks olin Joroisilla. Vaan yleisen sarjan kärkiporukoille oli omat lähtönsä ja kaikki loput, varmaan 1000 kisaajaa, lähti uimaan "yhteislähdöllä". Rannalle oli aidattu ränni, johon oli merkattu kylteillä tavoiteuintiaikoja. Kisaajat hakeutu ite oman tavoteaikansa mukaiseen kohtaan. Funtsittii Antin kaa, ett miun kannattaa mennä muutaman minuutin etupainotteiseen lähtökohtaan, ett Antille tulis fillariosuuden alkuun mahollisimman vähä ohitushässäkkää. "Mitä sitten, vaik ei iha pysty siihe aikaan, ku on lähdössä tavotellu", aateltii.

Meninki karsinaan ~33 min uintiaikaan tähtäävään kohtaan vaik tiesin, ett optimisuoritus olis varmaan 35 minsaa. Ajattelin alottaa erittäin rauhassa ja pikkuhiljaa kirrata vauhtia, sitte ku vuoden uintimetrit alkas olla tuplattu. "Kyllä sillä toisella kilsalla ehtii..."

Eloonjäämiskamppailu alkakoon

Paukun jälkeen uimarilauma alko kulkea ranniä pitkin kohti rantaa ~3-4 uimaria rinnakain. Muutamassa minuutissa minäkin olin vedessä ja aloin toteuttaa suunnitelmaa. "Rauhallisesti vaan, menköön nopeemmat ohi...hörpkröhöööhkrör !!" Jäin aivan jalkoihin ja porukka tuli takaa kirjaimellisesti yli. Paniikki päällä ja hätäratkasuna vauhtia lisää. Muutaman ensimmäisen sadan metrin matkalla jäin kaks kertaa täysin toisen uimarin alle, eli myös veden alle. Samoin kahdesti toisen uimarin käsi nykäisi lasit päästä ja jouduin polkemaan vettä paikallani laittaakseni ne takaisin.

Lopulta pääsin siirtymään koko porukan ulommaiseksi ja uimaan omassa rauhassa. Paniikissa reuhatut sadat metrit olivat kuitenkin olleet aivan liian kovia ja koko yläkroppa oli hapoista vetelänä. "Stana, melkei 1,5 kilsaa viel jälellä. Täst tuli pitkä reissu :(" Koitin rauhottaa uintii ja keskittyy tekniikkaan, mut ei siitä umpiväsyneillä käpälillä tullu yhtää mitää. Yks hyvä veto ja heti perään 5 aivan pskaa.

Räpist räpist...pojjut lähesty tuskastuttavan hitaasti. Pikkuhiljaa aloin kuitenki uimaan samaa vauhtia, ku lähellä olijat ja sain toivoa. Jollaki muullaki menee yhtä päi prcettä. Kiersin jälkimmäisen reitin sisälle jäävistä saarista ja käänsin poijulta kohti rantaa ja maalia. "Oisko tästä vajaa 500 m jälellä. Nyt vaa jaksettava." Oksetti ja tuntu surkeelta, mutt maalikaaren lähestyminen autto jaksamaan. "5 vetoparia ja suunnan tarkastus hengityksen yhteyvessä" Laskin vetoja ja sain väsymisestä huolimatta puristettuu ohi muutamasta uimarista.

Tarkkana nyt, eläkä kaavu

Rantavedessä aivan maalikaaren keskelle ja jalat pohjaan. Jännäkakka pakaroiden välissä nousin pystyyn ja koitin keskittyy pystyssä pysymiseen. Onneks pari askelta kovalla maalla palautti tasapainon ja aloin hölkkäämään kohti vaihtoaluetta. Antti odotti sovitulla paikalla ja ajattelin, ett olipa hyvä, ku sovittii ett Antti ottaa ajanottosirun miun jalasta. Tiiä kui oisin pysyny pystyssä, jos ois pitäny äkkii kumartuu. Siru hävis nilkasta ja Antti laitto sen iteleen. "Kävipä sukkelaan" Antti lähti juokseen pyörälle ja huikkasin tsempit perään. Puhaltelin hetken ja katoin ku Antti paino kohti pyöräilyosuutta.

Kävelin pois vaihtoalueelta ja sadattelin huonoa uintiani. Sit huomasin kellon ja yllätyin. "Eihä miulla ollu nii kavva mennykkää ku luulin...huh. Onneks kuitenki tuommone aika." Olin jotenki onnistunu räpeltämään reissun just omien optimi- ja katastrofiaikojen puoliväliin. Kello oli pysähtyny ajassa 37:47. Vaa vajaa 1,5 minsaa huonommi ku edellisellä kerralla. Ok uinti siis, vaikka tunne oli kyll tosi surkee.

Aavistuksen hapottaa

 Katin kans siirryttii keskustaan ja kisakeskukseen. Sillä aikaa Antti oli polkenu puolimatkaan ja uittu mitä vauhtii. Väliaika koko joukon 16. nopein ja viestiporukoiden kuskeista vaa iisalmen Visan Kejo oli nopeempi. Sijotus nousi kohisemalla. Ohuesti alko mattia jo jänskättää...

Mikko ootteli kuumeisesti Anttii vaihtoalueen tuntumassa. Näki, ett aavistuksen miehessä virtas kisakiimasta kiihtynyttä verta. Sevverra rauhatonta oli meininki :)

Oltii hyviä vaihdossa(kii)

Muutama joukkue tuli vaihtoon ja kohta Anttiki ilmesty näkyviin, hurja oli kyll ollu sen ajo ! Just ku Antti tuli näkyvii reilun sadan metrin päässä vaihdosta, nii Mikko haahuili verryttelemässä poissa vaihtokarsinasta. Onneks kuitenki kuuli ku huudettii sille ja ehti hyvin takas, enneku Antti oli kohdalla. Huh :) Vaihto meni taas nopeesti ja ankkuri oli liikkeellä. Olin seonnu laskuissa, mut aattelin, ett ehkä 6-8tena Mikko lähti. Nyt ku vaa malttais mielensä, nii kymppisakkiin voitas mahtuu :) Hiton hienosti. Antti sano, ett vetä miut kölin alta, jos mitali jää pienestä kii :)

Patsasteltii kisakeskuksessa ja kierrettii markkinakojut. Löyty miehekkään pinkki kellukepussi ja samaa väriä kisanumerovyö. Pussia olin aatellu jo etukäteen, iha oma turvallisuus mielessä. Olis jotai lisäkelluketta, jos vaik kranppi iskee kesken uinnin. Numerolappuvyö meni kyll ihan ostohousujen piikkiin. Myyjän vetästyy sen esiin sanoin tippaakaan ajattelematta:" Tietenki laitetaan mukaan... (tähän kohtaa älysin millo semmosta vyötä käytetää), jos josku sattus kisaan lähtemää, nii onpahan valmiina". Siis tietysti sen ois viel voinu jättä ostamati, mut yhet puheet ;). Kati käänty ihmeissään kattoon, ku oon moneen kertaa uhonnu, ettei enää mitää kisa tai muita hömpötyksii :).  

Joukkue maalissa ja Mikkoa kramppaa

Antin kaa kateltii väliaikoja ja laskettii Mikolle arvioitu laskeutumisaika. Mentii maalialueen reunalle ja laskettii juokkueita, jotka tuli maalii. Mitalisijat meni, sit pitkä tauko enne seuraavaa. Heti kohta Mikko kuitenki tuli ja kramppaavin jaloin ylitti maaliviivan: "...joko 5. tai kuudes. Hienoo ! :)"

Onniteltii toisiamme ja mie huokailin helpotuksesta, ettei homma kaatunu miu surkeesee uintii :) Hajaannuttii hymyssä suin kohti kotimatkaa. Yllättyny olin kyll sijotuksesta. Ennollu ollenkaa ees ajatellu, ett voitas olla mukana kärkikymmenikössä :)

Istahin pelkääjän paikalle ja lähettii ajeleen kohti etelää. Kohta puhelimee tärähti viesti Antilta. "Oltii sittenki 4nsii." Vaik Mikko tosiaan ylitti maaliviivan muutaman pykälän myöhemmi, nii parin joukkueen uimari oli lähtenu sevverra aiemmi uimaa ja ku aika otettii veteenmenohetkestä alkaen, nii mein todelline aika oli pienempi :) Seki viel :)

Hyvä mieli ja tuntu hauskalta. Hyvi järkätty tapahtuma ja ilosii ihmisii, vaik väsy paino kroppaa. Miulla on tuo Joroine vallottamatta ja vaik olin jo aatellu, ett olkoo, nii alko kyll pikkuse kaiveleen: "Jospa ens kesänä :)"