4.9. Antenni-mäki
Tänää Kari vei miut "maalimankuuluun Antenni-mäkee". Olin kuullu tarinoita vihasesta töppyrästä iha lähellä Torreviejaa ja tietenki halusin päästä ite naatiskeleen siitä.
Hurauteltii rauhassa muutaman kympin siirtymä Hurchillon kylän laitamille. Antennit näky jo kaukaa.
Käännyttii viljelyste reunustamalle pikkutielle ja otettii viimeset vesihuikat enne mäen alapäässä olevalle sillalle kääntämistä. Mäki nousi edessä.
Heti alkuun nousu söi kaiken vauhdin minkä oli onnistunu alatasanteelta ottamaan. Tönkäre oli vaa lyhyt pätkä ja tie taittu alamäeks. Pari sataa metrii kevyttä pyöritystä ja uudestaa eturengasta ylöspäin.
Jyrkkyys pysyi kohtuullisena kun tie luikerteli metsän siimeksessä. Aavistelin pahaa. Yhe serpentiinin jälkee aukes suora näkymä mäen laelle ja loputon seinä suoraan korkeuskäyrie poikki.
Satulassa ei enää tarvinnu istuu, ku fillari ei liikkunu, jossei polkenu täysillä putkelta. Mittariin vilkuillessa nousukulma nauliintu 17- 19% välii eikä helpotusta näkynyt. Ihahhirveetä. Onko pakko!? Tässoo mitn järkee...
Kampikierros kerrallaa pyörä nytkähteli eteeppäi ja lopulta mutka armahti. Kymmenen metrin matkan jyrkkyys laski 12%iin ja tuli hullu tunne."Tässä palautetaan"....???? Hölmistyin ajatuksesta ja tunteesta. Jyrkkyyshä oli edellee ihajjäretön, mut lastenleikkii verrattun edellisen... ja aaaarrrghh, seuraavan suoran tarjoomasta. Ejjoo totta! Rätti läsähti naamaan ja uus seinä edessä ampu taivaaseen.
Järkytyksestä autto toipumaa näkymä tyhjästä taivaasta suoraa edessä. Vilkaisu antenneihi varmisti unelman. Olin viimesellä tuskantäyteisellä suoralla. Kiri päälle ja enkelkuoro hymisteli ääntään auki.
Enstana muista millo ois tuntunu yhtä pahalta, mut tie taipu ja näin asphaltin loppuvan. Olin pelastunu ja viikatemies laitto työkalunsa takas viitan alle. Teki mieli pysähtyy, mut käänsin ympäri ja koitin pyöritellä jalkoja samalla ku huohotin raskaasti ja ajoin ympyrää mäen laella. Olipa hyvä fiilis ☺️.
Hetken puhalleltuu lähettii laskemaan alas. Oma temppunsa seki. Vauhtii ei tehny mieli päästää kiihtyyn ja sormet puutu, ku puristi jatkuvasti kaffoja. Ehkä levyjarruilla on oikeesti paikkansa maantiefillareissaki.
Hyvillä mieli kurvailtiin kohti Torreviejaa. Kaffihammasta rupes kuitenki kolottaa ja käytii nauttiis hetkestä kohalle osuneen raflan terassilla. Tuorepuristettu mehu ja kunnon kahvi. Nam.
Molemmille oli lenkillä tullu sopivasti nälkä ja tehtii kollektiivine päätös. "Wok-buffet" sanottii yhtee äänee. 😂. Helppoo ja niiiii hyvää.
Mahat täynnä viel Litlistä iltapalaa ja Karille tarttu mukaan koneelline appelsiinipuristin 😀. Kämpille päästyy härveli testiin ja htto, ett oli näppärä! Mehu tirahti lasiin ja olipa hyvää.
Hieno päivä!
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
maanantai 3. syyskuuta 2018
2.9. Lenkkipäivän nousuja
Rauhallisen aamun jälkeen putsattiin Karin kanssa pyöristä edellisen viikon pölyt ja suunnattiin lenkille. Olin pyytäny Karii viemään miut johonki sen normitreenimäkiin.
Lenkin alkuun oli tosi hyvä pätkä pyörätietä, nii tuli huomaamatta rauhalline alku ja sai sopivasti lämmöt päälle enneku vauhti kiihty maantielle siirtymisessä.
Kivaa pikkutietä läpi palmuviljelysten. Ihmeteltii, miks niit palmui viljeltii, mut lopulline vastaus jäi löytymättä. Vuoret lähesty ja nousukulma alko pikkuhiljaa kasvaa. Mukavan ajettavaa rinnettä.
Alkuun ajoin varovasti ja koitin katella maisemii. Pikkuhiljaa kiristin tahtii ja sai puuskuttaa ihan tosissaan. Lopulta huippu pelasti ja päästii pitkään laskuun palauttelemaan. Olipa hauska 8 kilsan mäki. Korkeuseroo äpaut 300 nm ja muutama lyhyt tasanne rikkomassa rytmii. Sopuisaa jyrkkyyttä, ilman järjettömii ramppeja.
Ajeltiin eteenpäin tasasta pätkää ja käytii huoltiksella kaffeilla. Pian alko päivän toine kinkama. Edellistä pidempi ja vähän jyrkempi (vissii 😄). Taas sama kaava. Eka 3/4 noususta kevyesti, pitäen kadenssin korkeena. Loppuun vähän isompaa vaihdetta ja kintut huutelee hoosiannaa. Melkei 10 km ja puuh...mukavaa.
Käännyttii kotimatkalle ja ajeltii vastatuuleen. Vähitellen vauhti lähti kiihtymään ja helppo loppumatkakin sai jäädä unholaan😆. Onneks päästii pyörätielle ja "saatii" ajella kevyesti viimene kymppi.
Nopeat suihkut ja sunnuntaiaterialle... Wok-buffettiin 😂. On vaa ihammparas vaihtoehto. Miljuuna sorttii erilaisii syötävii. Kasviksii, sushia, kaikkie eläinte lihaa, kalaa, äyriäisii, sienii...ja jälkkärit tietenki. Mii laik.
Rauhallisen aamun jälkeen putsattiin Karin kanssa pyöristä edellisen viikon pölyt ja suunnattiin lenkille. Olin pyytäny Karii viemään miut johonki sen normitreenimäkiin.
Lenkin alkuun oli tosi hyvä pätkä pyörätietä, nii tuli huomaamatta rauhalline alku ja sai sopivasti lämmöt päälle enneku vauhti kiihty maantielle siirtymisessä.
Kivaa pikkutietä läpi palmuviljelysten. Ihmeteltii, miks niit palmui viljeltii, mut lopulline vastaus jäi löytymättä. Vuoret lähesty ja nousukulma alko pikkuhiljaa kasvaa. Mukavan ajettavaa rinnettä.
Alkuun ajoin varovasti ja koitin katella maisemii. Pikkuhiljaa kiristin tahtii ja sai puuskuttaa ihan tosissaan. Lopulta huippu pelasti ja päästii pitkään laskuun palauttelemaan. Olipa hauska 8 kilsan mäki. Korkeuseroo äpaut 300 nm ja muutama lyhyt tasanne rikkomassa rytmii. Sopuisaa jyrkkyyttä, ilman järjettömii ramppeja.
Ajeltiin eteenpäin tasasta pätkää ja käytii huoltiksella kaffeilla. Pian alko päivän toine kinkama. Edellistä pidempi ja vähän jyrkempi (vissii 😄). Taas sama kaava. Eka 3/4 noususta kevyesti, pitäen kadenssin korkeena. Loppuun vähän isompaa vaihdetta ja kintut huutelee hoosiannaa. Melkei 10 km ja puuh...mukavaa.
Käännyttii kotimatkalle ja ajeltii vastatuuleen. Vähitellen vauhti lähti kiihtymään ja helppo loppumatkakin sai jäädä unholaan😆. Onneks päästii pyörätielle ja "saatii" ajella kevyesti viimene kymppi.
Nopeat suihkut ja sunnuntaiaterialle... Wok-buffettiin 😂. On vaa ihammparas vaihtoehto. Miljuuna sorttii erilaisii syötävii. Kasviksii, sushia, kaikkie eläinte lihaa, kalaa, äyriäisii, sienii...ja jälkkärit tietenki. Mii laik.
28.8. Muistisanoja
Karin kiekko, Bontragerin valo, rantatietä Velez-Malagaan, brittiturismia, tanskalainen Jose. Helppoo ajettavaa kiviseinäkylään.
29.8. Sahalaitatietä. Jorgen iskut ja vesikauppa. Hienoo rantatietä, ei-köyhille mestoja vs. kasvihuoneita. Lapset+ koirat -> kyljelleen. Oma moka. Myötätuuleen Roquetas de Mariin, loppusuora ja another pair of FDJ:n ajohousuja. Pitsaa mahantäydeltä ennen katsomopaikkaa. Poliisit vs. Security. Hatka, väliporukassa Molard, kestää kestää... Rojo tallille. Auto tööttää ku näkee. Tunnistavat😀. Almeriaan ja päivä täys.
30.8. Ajopäivä
Aikanen lähtö, hyvä aamupala, tuuli kääntyny vastaan, koitetaan. Liianki hyvä jalka. Motaripätkä ja suunnistusta kasvihuonesokkelossa. Pitkäks meni, mut pääseehä hiekkatietä. Ero tottumisessa merkkaa älyttömästi. Huh, silta. Caminoo vaa vähä. Jätskii ja viimeset punasen lehmän juomat evö. Rantsulle ja "tasaselle" tielle. Sama keskeneränen hotelli taas kuvaan. Kuumuus nakertaa. Aguilaksen läpäisy hurraavien ihmismuurien välissä ja pilliä soittavat poliisit. Kaupasta juomaa ja kiire takas. Richey hatkassa ja pitkä moikkaus. Tiimiauton normisetti 😊. Perään. Toistemme hukkaaminen käy helposti. Rauhallisesti vaan nii löytyy. Nousu on jyrkkä, isku tuima ja totaalisen väärinajoitettu. Tillintallin, eikä tiessä meinaa leveys riittää. Huipulla huokailuu, auto palaa takas ja antaa vettä. Hienoja ihmisii. Vanha herra. Laskettelua rannikolle ja parempaa hotellia pikkurahalla. Eka wok-mesta 😲.
31.8. Torreviejaan
Aamupala, kaupungista on aina vaikee päästä. Nousun alku, Jorgen isku ja vilkuilu. Kiusa se on pienikin ja lopullinen selkärangan naps. Tuttu mäki, nyt helpompi ku joskus. Laskettelua ja tasasta, vastatuuli, mut hyvin mennää. Perille ja taas wokkia 😀. Hyvää spekulointii neljän silmän taktiikalla.
1.9. Lepopäivä. Pari fillarikauppaa ja vaa pulloja 😇. Karin kokkaukset 😋. Ilmakompressiolahkeet on metkat, mut tuntuu hyvältä.
Karin kiekko, Bontragerin valo, rantatietä Velez-Malagaan, brittiturismia, tanskalainen Jose. Helppoo ajettavaa kiviseinäkylään.
29.8. Sahalaitatietä. Jorgen iskut ja vesikauppa. Hienoo rantatietä, ei-köyhille mestoja vs. kasvihuoneita. Lapset+ koirat -> kyljelleen. Oma moka. Myötätuuleen Roquetas de Mariin, loppusuora ja another pair of FDJ:n ajohousuja. Pitsaa mahantäydeltä ennen katsomopaikkaa. Poliisit vs. Security. Hatka, väliporukassa Molard, kestää kestää... Rojo tallille. Auto tööttää ku näkee. Tunnistavat😀. Almeriaan ja päivä täys.
30.8. Ajopäivä
Aikanen lähtö, hyvä aamupala, tuuli kääntyny vastaan, koitetaan. Liianki hyvä jalka. Motaripätkä ja suunnistusta kasvihuonesokkelossa. Pitkäks meni, mut pääseehä hiekkatietä. Ero tottumisessa merkkaa älyttömästi. Huh, silta. Caminoo vaa vähä. Jätskii ja viimeset punasen lehmän juomat evö. Rantsulle ja "tasaselle" tielle. Sama keskeneränen hotelli taas kuvaan. Kuumuus nakertaa. Aguilaksen läpäisy hurraavien ihmismuurien välissä ja pilliä soittavat poliisit. Kaupasta juomaa ja kiire takas. Richey hatkassa ja pitkä moikkaus. Tiimiauton normisetti 😊. Perään. Toistemme hukkaaminen käy helposti. Rauhallisesti vaan nii löytyy. Nousu on jyrkkä, isku tuima ja totaalisen väärinajoitettu. Tillintallin, eikä tiessä meinaa leveys riittää. Huipulla huokailuu, auto palaa takas ja antaa vettä. Hienoja ihmisii. Vanha herra. Laskettelua rannikolle ja parempaa hotellia pikkurahalla. Eka wok-mesta 😲.
31.8. Torreviejaan
Aamupala, kaupungista on aina vaikee päästä. Nousun alku, Jorgen isku ja vilkuilu. Kiusa se on pienikin ja lopullinen selkärangan naps. Tuttu mäki, nyt helpompi ku joskus. Laskettelua ja tasasta, vastatuuli, mut hyvin mennää. Perille ja taas wokkia 😀. Hyvää spekulointii neljän silmän taktiikalla.
1.9. Lepopäivä. Pari fillarikauppaa ja vaa pulloja 😇. Karin kokkaukset 😋. Ilmakompressiolahkeet on metkat, mut tuntuu hyvältä.
lauantai 1. syyskuuta 2018
27.8. Vauhtii ja vuorta
Ajoissa liikkeelle ja kohti Marbellaa. Myötätuuli tuuppi selästä ja annettii kulkee reipasta kyytii. Mijaksessa hurautettii sirkusmeiningin ohi. Kurvattii takas ja käytii piipahtaas etapin lähtöpaikalla, missä ihmiset parveili mainos- ja myyntikojujen ympärillä ootellessaan varsinaista asiaa. Ei jääty kavvaks aikaa norkoilee paikalle, vaa jatkettii matkaa.
Marbellan jäljee reitti käänty sisämaaha ja vuorille. 20 kilsan matkalla tie nousi 1000 m. Lähettii hitaasee kiipeemisee. Nousu oli pääosin melko loivaa ja vaa jokune serpentiini oli yli 10% nousuu. Aika teki kuitenki tehtävänsä ja paksu poika sai puuskuttaa iha tosissaan.
Nousun puolivälin jälkee nähtii kahden fillaristin ottavan pulloihinsa vettä tienvieren vesipisteestä ja myö päätettii tehä samoi. Vesi oli kylmää ja hyvää.
Jäätii parkkii muutama kilsa enne huippuu ja kisakatsomo synty jo rutiinilla. Jäähdyttelin varjossa samalla ku Kari anto auringo lämmittää. Hiukan oli eroo lämpöön sopeutumisessa.
Nähtii pitkälle vastarinteelle, ku fillaristit kurvas mutkasta näkyviin. Muutama minuutti ja hatka oli mei kohdalla. Pikkutallien kuskit oli hakemassa näkyvyyttä ja pallopaita metsästämässä mäkipisteitä. Tietenki. Kiire ei vaikuttanu olevan vaa juttelivat rennosti ajaessaan.
Useemman minuutin päästä pääjoukko tuli Skyn vetämänä paikalle. Rentoo oli meininki niilläki. Tietysti vauhtii oli iha reippaasti ilman kovaa yritystäki. Ei tarvinnu kenenkää puuskuttaa 😆.
Keräsin taas heitetyn pullon parempaan talteen ja lähettii laskettelemaan alas. Rantatasaselle päästyy tiukattii ketjua ja vedettii reipasta kyytii takas Fuengirolaan. Ajamisessa oli vähän treenin makua ja tuntu kivalta päästellä vauhdikkaammi.
Illalla laitettii tuhdit setit evästä ja maattii mahojemme vieressä. Uni tuli taas helposti. Hiton hauska päivä taas takana.
Ajoissa liikkeelle ja kohti Marbellaa. Myötätuuli tuuppi selästä ja annettii kulkee reipasta kyytii. Mijaksessa hurautettii sirkusmeiningin ohi. Kurvattii takas ja käytii piipahtaas etapin lähtöpaikalla, missä ihmiset parveili mainos- ja myyntikojujen ympärillä ootellessaan varsinaista asiaa. Ei jääty kavvaks aikaa norkoilee paikalle, vaa jatkettii matkaa.
Marbellan jäljee reitti käänty sisämaaha ja vuorille. 20 kilsan matkalla tie nousi 1000 m. Lähettii hitaasee kiipeemisee. Nousu oli pääosin melko loivaa ja vaa jokune serpentiini oli yli 10% nousuu. Aika teki kuitenki tehtävänsä ja paksu poika sai puuskuttaa iha tosissaan.
Nousun puolivälin jälkee nähtii kahden fillaristin ottavan pulloihinsa vettä tienvieren vesipisteestä ja myö päätettii tehä samoi. Vesi oli kylmää ja hyvää.
Jäätii parkkii muutama kilsa enne huippuu ja kisakatsomo synty jo rutiinilla. Jäähdyttelin varjossa samalla ku Kari anto auringo lämmittää. Hiukan oli eroo lämpöön sopeutumisessa.
Nähtii pitkälle vastarinteelle, ku fillaristit kurvas mutkasta näkyviin. Muutama minuutti ja hatka oli mei kohdalla. Pikkutallien kuskit oli hakemassa näkyvyyttä ja pallopaita metsästämässä mäkipisteitä. Tietenki. Kiire ei vaikuttanu olevan vaa juttelivat rennosti ajaessaan.
Useemman minuutin päästä pääjoukko tuli Skyn vetämänä paikalle. Rentoo oli meininki niilläki. Tietysti vauhtii oli iha reippaasti ilman kovaa yritystäki. Ei tarvinnu kenenkää puuskuttaa 😆.
Keräsin taas heitetyn pullon parempaan talteen ja lähettii laskettelemaan alas. Rantatasaselle päästyy tiukattii ketjua ja vedettii reipasta kyytii takas Fuengirolaan. Ajamisessa oli vähän treenin makua ja tuntu kivalta päästellä vauhdikkaammi.
Illalla laitettii tuhdit setit evästä ja maattii mahojemme vieressä. Uni tuli taas helposti. Hiton hauska päivä taas takana.
26.8. Tasamaata
Suunnattii sisämaaha kattoo Vueltan tasamaaetappii. Muutama kynppi siirtymää ja nähtäs kisan ohimarssi kahtee kertaa.
Taival alko heti kaupungin ulkopuolelle päästyy kunno noususetillä. Liikennemerkki varotti 12% noususta ja mittari vahvisti asian. Muutama kilsa puuskutusta ja helpottava lasku. Kiva päästellä kaarteisii yli 60 km/h. Iloo riitti kuitenki vaa hetkeks, ku edess nousi uus seinä. Pitempi ja edellistä jyrkempi. Huh.
Lämpötila oli noussu jo lähemmäs 40C. Juomaa meni reilusti yli litra tunnissa, eikä sekää tuntunu riittävän. Onneks olin varustanu fillarin 4llä pullotelineellä, eikä tarvinnu jatkuvasti pysähdellä huoltiksilla juomista ostaan, nii päästii hitaasti eteeppäi.
Ohitettii fillaristi, joka oli selvästi kans menossa kattoon etappii ja morjesteltii molemmi puoli. Kivaa samahhenkiste fiilistelyy.
Just enne Vueltan reitille kääntymistä mentii käymää kaupassa. Kaupan ees penkillä istuksi kaks miestä ja ne rupes juttelee Karille RAAMista. Toine sano funtsivansa osallistumista ja oli tosi kiinnostunu asioista. Kyseli treenaamisesta, kalustosta, budjetista yms. Sit kundi kerto taustaansa ja Karin ja miu leuka loksahti. Sankari oli juossu maratonin 7mällä mantereella, osallistunu Marathon de Sablesiin yms. tyhmää. Selkeesti RAAM kamaa. Tyhjä pää ja iso sydän. Hieno homma, ett osuttii just sen kaupamppihaan. Toivottavasti tanskanpoika päättää koittaa ja saa hyvän suorituksen.
Kanttailtiin reitin vartee ja viriteltii liput liehumaan. Ihmeteltii samalla äänee järjestelykoneiston kokoo ja tehokkuutta. Prätkäpoliiseja ja liikkuvan autoja oli aiva älyttömästi. Paikallispoliisi ja yksityiset vartiointiliikkeet täydensi koneistoo. Jokaine risteys on vartioitu koko 3000 km matkalla. Vaatii vähän suunnitteluu ja logistiikkaa. Hattuu päästä.
Tiimien etuautot ajo ohi, kohti sovittuja juomatäydennyspaikkoja. FDJn autolle hurrasin perinteisin menoin ja kuski nauro tyhmälle 😜. Torviki törähti.
Helikopterin äänestä tiijettii kilpailun tulevan. Hatka viiletti ohi ja muutaman minuutin päästä peloton tuli kohdalle huomattavasti lepposemmissa tunnelmissa. Wiuh. Homma oli ohi.
Liput nippuun ja ajamaan pääjoukkoa kiinni. Muute oltas toennäkösesti saatu ne kii, mut ku mei piti vähävvälii pysähtyy noukkiin kuskie heittämii juomapulloja tien viereltä, nii...
Virallista reittiprofiilii kattoessa mein piti ajaa tasasta tietä pitki, mut mittari ja reisi väitti tien kumpuilevan melko tuimissa töytäreissä. Profiili valehtelee enemmä ku tuhat polkasuu.
Parin tunni ajamise jälkee nähtii taas poliisin miehittämä risteys ja ajeltii morjestellen sen läpi reitille. Valittii hyvä katselupaikka loivasta noususta ja kaivettii taas liput esiin. Ooteltii kaikes rauhassa ja viisasteltii maaliman asioilla, samalla ku kisan etuautot ja prätkät meni ohi kiihtyvällä tahdilla.
Aiemmi päivällä syntyny hatka oli yhä irti, mut oli just hajonnu. Gougeard ja Rolland oli just lähteneet omaa iskuunsa ja muu hatka yritti rimpuilla takas. Heti hatkaporukan kadottuu näkyvistä tien täytti pääjoukko. Takaa-ajo oli käynnissä ja vauhtiero karkulaisiin verrattuna oli selkee. Asia oli sillä silmäyksellä selvä. Hatka ei mene loppuun asti.
Huudettii Karin kaa kannustuksii ja maailman kauneimmat liput liehu näyttävästi. Valverde meinas ajaa miu varpaille, mut onneks se maltto pysyy asfaltilla ja mie kuitenki reilusti ojan puolella. Komeeta menoo.
Yhtä nopeesti ku tulivat kohdalle pääjoukko katos näkyvistä ja tilanne rauhottu. Hehku alko pikkuhiljaa laskee mei poskilta, ku mieli rauhottu. Osa alkuasukaskatsojista lähti valumaa pois reitin varrelta, mut myö piettii leiri kunnossa ja ooteltii kärsivällisesti. Varmaa vartti pääjoukon perässä näkyvii kurvas raatoauton edellä ajava Lotto Jumbo tiimin kuski. Kannustettii Lars Boomia iha yhtä kovaa ku muitaki kestävyysurheilun kuninkaita ja kiitokseks(?) se tipautti juomapullonsa tienreunaan just mei kohalla. Heti Boomin perässä tuli vihreillä lipuilla varustettu prätkä ja siitä tiedettii homman olevan ohi.
Taiteltii liput nippuun ja lähettii suunnistaan kohti rannikkoo. Heti kun käännyttii isommalle tielle, näkyvii ilmesty tuttu paita. Sama fillaristi joka aamulla ohitettii oli kans paluumatkalla. Se näytti arpovan reittii ja käänty risteyksessä tiensivuun. Hurautettii kohdalle ja huudettii sille, ett ollaa menossa Fuengirolaan ja kannustettii liittyyn mukaan. Kundi lähtiki perään ja odotettii ett se pääs peesiin. Juteltii ja paljastu, ett se oli brittilomailija. Viimene viikko lomaa ja se kurjisteli, ku menee kotii, nii alkaa rapafillarointikausi. Mukavan olone kaveri.
Pudoteltii vuorilta rantsulle ja painettii hotellille kattoon telkkarii. Lähetys Vueltasta oli just sopivassa vaiheessa ja hatka oli tulossa just meijä jälkimmäiselle asemapaikalle. Ja haa! Nii oltii taas telkkarissa 😄. Ja pääjoukon ohittaessa sama homma. Hyvä osumatarkkuus 😁.
Oli taas hieno lomapäivä ja mahti fillarointii 😊.
Suunnattii sisämaaha kattoo Vueltan tasamaaetappii. Muutama kynppi siirtymää ja nähtäs kisan ohimarssi kahtee kertaa.
Taival alko heti kaupungin ulkopuolelle päästyy kunno noususetillä. Liikennemerkki varotti 12% noususta ja mittari vahvisti asian. Muutama kilsa puuskutusta ja helpottava lasku. Kiva päästellä kaarteisii yli 60 km/h. Iloo riitti kuitenki vaa hetkeks, ku edess nousi uus seinä. Pitempi ja edellistä jyrkempi. Huh.
Lämpötila oli noussu jo lähemmäs 40C. Juomaa meni reilusti yli litra tunnissa, eikä sekää tuntunu riittävän. Onneks olin varustanu fillarin 4llä pullotelineellä, eikä tarvinnu jatkuvasti pysähdellä huoltiksilla juomista ostaan, nii päästii hitaasti eteeppäi.
Ohitettii fillaristi, joka oli selvästi kans menossa kattoon etappii ja morjesteltii molemmi puoli. Kivaa samahhenkiste fiilistelyy.
Just enne Vueltan reitille kääntymistä mentii käymää kaupassa. Kaupan ees penkillä istuksi kaks miestä ja ne rupes juttelee Karille RAAMista. Toine sano funtsivansa osallistumista ja oli tosi kiinnostunu asioista. Kyseli treenaamisesta, kalustosta, budjetista yms. Sit kundi kerto taustaansa ja Karin ja miu leuka loksahti. Sankari oli juossu maratonin 7mällä mantereella, osallistunu Marathon de Sablesiin yms. tyhmää. Selkeesti RAAM kamaa. Tyhjä pää ja iso sydän. Hieno homma, ett osuttii just sen kaupamppihaan. Toivottavasti tanskanpoika päättää koittaa ja saa hyvän suorituksen.
Kanttailtiin reitin vartee ja viriteltii liput liehumaan. Ihmeteltii samalla äänee järjestelykoneiston kokoo ja tehokkuutta. Prätkäpoliiseja ja liikkuvan autoja oli aiva älyttömästi. Paikallispoliisi ja yksityiset vartiointiliikkeet täydensi koneistoo. Jokaine risteys on vartioitu koko 3000 km matkalla. Vaatii vähän suunnitteluu ja logistiikkaa. Hattuu päästä.
Tiimien etuautot ajo ohi, kohti sovittuja juomatäydennyspaikkoja. FDJn autolle hurrasin perinteisin menoin ja kuski nauro tyhmälle 😜. Torviki törähti.
Helikopterin äänestä tiijettii kilpailun tulevan. Hatka viiletti ohi ja muutaman minuutin päästä peloton tuli kohdalle huomattavasti lepposemmissa tunnelmissa. Wiuh. Homma oli ohi.
Liput nippuun ja ajamaan pääjoukkoa kiinni. Muute oltas toennäkösesti saatu ne kii, mut ku mei piti vähävvälii pysähtyy noukkiin kuskie heittämii juomapulloja tien viereltä, nii...
Virallista reittiprofiilii kattoessa mein piti ajaa tasasta tietä pitki, mut mittari ja reisi väitti tien kumpuilevan melko tuimissa töytäreissä. Profiili valehtelee enemmä ku tuhat polkasuu.
Parin tunni ajamise jälkee nähtii taas poliisin miehittämä risteys ja ajeltii morjestellen sen läpi reitille. Valittii hyvä katselupaikka loivasta noususta ja kaivettii taas liput esiin. Ooteltii kaikes rauhassa ja viisasteltii maaliman asioilla, samalla ku kisan etuautot ja prätkät meni ohi kiihtyvällä tahdilla.
Aiemmi päivällä syntyny hatka oli yhä irti, mut oli just hajonnu. Gougeard ja Rolland oli just lähteneet omaa iskuunsa ja muu hatka yritti rimpuilla takas. Heti hatkaporukan kadottuu näkyvistä tien täytti pääjoukko. Takaa-ajo oli käynnissä ja vauhtiero karkulaisiin verrattuna oli selkee. Asia oli sillä silmäyksellä selvä. Hatka ei mene loppuun asti.
Huudettii Karin kaa kannustuksii ja maailman kauneimmat liput liehu näyttävästi. Valverde meinas ajaa miu varpaille, mut onneks se maltto pysyy asfaltilla ja mie kuitenki reilusti ojan puolella. Komeeta menoo.
Yhtä nopeesti ku tulivat kohdalle pääjoukko katos näkyvistä ja tilanne rauhottu. Hehku alko pikkuhiljaa laskee mei poskilta, ku mieli rauhottu. Osa alkuasukaskatsojista lähti valumaa pois reitin varrelta, mut myö piettii leiri kunnossa ja ooteltii kärsivällisesti. Varmaa vartti pääjoukon perässä näkyvii kurvas raatoauton edellä ajava Lotto Jumbo tiimin kuski. Kannustettii Lars Boomia iha yhtä kovaa ku muitaki kestävyysurheilun kuninkaita ja kiitokseks(?) se tipautti juomapullonsa tienreunaan just mei kohalla. Heti Boomin perässä tuli vihreillä lipuilla varustettu prätkä ja siitä tiedettii homman olevan ohi.
Taiteltii liput nippuun ja lähettii suunnistaan kohti rannikkoo. Heti kun käännyttii isommalle tielle, näkyvii ilmesty tuttu paita. Sama fillaristi joka aamulla ohitettii oli kans paluumatkalla. Se näytti arpovan reittii ja käänty risteyksessä tiensivuun. Hurautettii kohdalle ja huudettii sille, ett ollaa menossa Fuengirolaan ja kannustettii liittyyn mukaan. Kundi lähtiki perään ja odotettii ett se pääs peesiin. Juteltii ja paljastu, ett se oli brittilomailija. Viimene viikko lomaa ja se kurjisteli, ku menee kotii, nii alkaa rapafillarointikausi. Mukavan olone kaveri.
Pudoteltii vuorilta rantsulle ja painettii hotellille kattoon telkkarii. Lähetys Vueltasta oli just sopivassa vaiheessa ja hatka oli tulossa just meijä jälkimmäiselle asemapaikalle. Ja haa! Nii oltii taas telkkarissa 😄. Ja pääjoukon ohittaessa sama homma. Hyvä osumatarkkuus 😁.
Oli taas hieno lomapäivä ja mahti fillarointii 😊.
keskiviikko 29. elokuuta 2018
25.8. TV-starat
Päivän epistola oli naulattu jo kuukausii ajjemmi. La Vuelta 2018 alko aika-ajoetapilla ja se oli nähtävä.
Hyödynnettii junaa ja mentii sillä Malagaan, ett saatii oikee lepopäivä. Liikkeelle päästii hyvissä ajoin, ku haluttii kaikess rauhas kierrellä aluetta ja fiilistellä tapahtumaa.
Käveltii reitin varressa muitte turisie seassa ja kateltii markkinameininkii. Löysin Wilierin lippiksen ja ajohanskat. Maksettuani ostokset, otettii suuntima tiimibusseille ja mentii suojatielle oottaan valoje vaihtumista. Toiselle puole katuu ajeli Boran tiimi, joka oli lähössä verkkaamaan. Keskikaistalla Karin ja miu vieree pysähty tungoksen läpipääsyy oottava Peter Sagan. On se pieni. Oikeesti hippiäine, vaik telkussa näyttää iha patukalta. Toki. Oliha ne muut, niinku vaik Saganin vieress ollu Rafal Majka, viel paljo laihempii, mut silti.
Mulkoiltii hetki tiimibussie sisältöö ja funtsittii, mitä kaikkee kolmevviikon turneelle pitää varata mukaa. Oli meinaa paffilaatikoita vähä pirummpalio niitte autoje kyytissä.
Hakeuvuttii parhaille katselupaikoille reitivvartee ja viritettii maailman kauneimmat liput levälleen samalla, ku seurattii kuskie lämmittelyy ja reittiin tutustumista. Hyvi näky ero kui erilail mutkat ja töyssyt ajetaa riippue vauhdist. Osa ajeli hissuksee pyöritelle, eikä välittäny ollekaa tiessä olleista röykyistä, ku taas ne jokka veti tiukempaa vauhtii, keventeli ja väisteli tärskyjä. Ajolinjoja pahimpie kohtie ohi haettii ja moni ajo kierrostolkulla aina eri kohdasta.
Ja taas tuli todistettuu, ett maalima on pieni. Olin jo ajjemmi päivällä, ollessamme raflassa syömässä, kattonu ett mei ohi ajo maantiefillarilla tutunolonen hahmo. Sama tyyppi kurvaili mejjä katsomopaikan vieree ja menin juttelee. Foorumihahmo PH oli kans tullu kattoon kisaa ja fillaroimaa Andalucian aurinkoon.
Kisa alko ja kannustettii jokaista kuskii tasapuolisesti. Oli kiva, ku kilpailijoitte perässä ajanee tiimiauton konepelliltä pysty lukee, kuka painaa ohi. Muute ois ollu ihammahotonta koittaa arpoo sitä muitte ku maittensa mestarin paidassa ajavie osalta. Yritettii viisastella, kuka näytti painavan kovaa ja kuka oli vaa ajamassa etappii läpi. Mut oikeestiha mitää käsitystä kisan kulusta ei reitin varrella saanu. Lujaa meni jokaine kuitenki.
Isompie ennakkosuosikkie lähestymise näki hyvi, ku niitte perässä ajo telkkarikuvausmotskari ja joitai seuras helikopteriki.
Kisan viimesen kuskin, Nibalin, mentyy ohi, purettii liput pois aidasta, mihi oltii ne solmittu. Hyvä, ett oltii nopeita, sillä vaa muutama sekunti sejjälkee aita purettii pois ja kassattii nippuu, siirrettäväks seuraavammpäivä etapin vartee. Tehokasta toimintaa.
Hyvällä mielellä lähettii kotimatkalle ja todettii ettoli reissun rankin päivä. Seistii täys työpäivä suorassa auringonpaahteessa ja molempie selkä ja käpälät oli ihalloppu.
Junailtii takas hotellille ja avattii telkkari ja kisaa näytettii just uusintana. Haa! Niimpä oltiiki taltioiduttu kameran linssille muutaman kuskin pyyhältäessä ohi. Ja Suomelliput tietysti komeesti esillä 😀.
Päivän epistola oli naulattu jo kuukausii ajjemmi. La Vuelta 2018 alko aika-ajoetapilla ja se oli nähtävä.
Hyödynnettii junaa ja mentii sillä Malagaan, ett saatii oikee lepopäivä. Liikkeelle päästii hyvissä ajoin, ku haluttii kaikess rauhas kierrellä aluetta ja fiilistellä tapahtumaa.
Käveltii reitin varressa muitte turisie seassa ja kateltii markkinameininkii. Löysin Wilierin lippiksen ja ajohanskat. Maksettuani ostokset, otettii suuntima tiimibusseille ja mentii suojatielle oottaan valoje vaihtumista. Toiselle puole katuu ajeli Boran tiimi, joka oli lähössä verkkaamaan. Keskikaistalla Karin ja miu vieree pysähty tungoksen läpipääsyy oottava Peter Sagan. On se pieni. Oikeesti hippiäine, vaik telkussa näyttää iha patukalta. Toki. Oliha ne muut, niinku vaik Saganin vieress ollu Rafal Majka, viel paljo laihempii, mut silti.
Mulkoiltii hetki tiimibussie sisältöö ja funtsittii, mitä kaikkee kolmevviikon turneelle pitää varata mukaa. Oli meinaa paffilaatikoita vähä pirummpalio niitte autoje kyytissä.
Hakeuvuttii parhaille katselupaikoille reitivvartee ja viritettii maailman kauneimmat liput levälleen samalla, ku seurattii kuskie lämmittelyy ja reittiin tutustumista. Hyvi näky ero kui erilail mutkat ja töyssyt ajetaa riippue vauhdist. Osa ajeli hissuksee pyöritelle, eikä välittäny ollekaa tiessä olleista röykyistä, ku taas ne jokka veti tiukempaa vauhtii, keventeli ja väisteli tärskyjä. Ajolinjoja pahimpie kohtie ohi haettii ja moni ajo kierrostolkulla aina eri kohdasta.
Ja taas tuli todistettuu, ett maalima on pieni. Olin jo ajjemmi päivällä, ollessamme raflassa syömässä, kattonu ett mei ohi ajo maantiefillarilla tutunolonen hahmo. Sama tyyppi kurvaili mejjä katsomopaikan vieree ja menin juttelee. Foorumihahmo PH oli kans tullu kattoon kisaa ja fillaroimaa Andalucian aurinkoon.
Kisa alko ja kannustettii jokaista kuskii tasapuolisesti. Oli kiva, ku kilpailijoitte perässä ajanee tiimiauton konepelliltä pysty lukee, kuka painaa ohi. Muute ois ollu ihammahotonta koittaa arpoo sitä muitte ku maittensa mestarin paidassa ajavie osalta. Yritettii viisastella, kuka näytti painavan kovaa ja kuka oli vaa ajamassa etappii läpi. Mut oikeestiha mitää käsitystä kisan kulusta ei reitin varrella saanu. Lujaa meni jokaine kuitenki.
Isompie ennakkosuosikkie lähestymise näki hyvi, ku niitte perässä ajo telkkarikuvausmotskari ja joitai seuras helikopteriki.
Kisan viimesen kuskin, Nibalin, mentyy ohi, purettii liput pois aidasta, mihi oltii ne solmittu. Hyvä, ett oltii nopeita, sillä vaa muutama sekunti sejjälkee aita purettii pois ja kassattii nippuu, siirrettäväks seuraavammpäivä etapin vartee. Tehokasta toimintaa.
Hyvällä mielellä lähettii kotimatkalle ja todettii ettoli reissun rankin päivä. Seistii täys työpäivä suorassa auringonpaahteessa ja molempie selkä ja käpälät oli ihalloppu.
Junailtii takas hotellille ja avattii telkkari ja kisaa näytettii just uusintana. Haa! Niimpä oltiiki taltioiduttu kameran linssille muutaman kuskin pyyhältäessä ohi. Ja Suomelliput tietysti komeesti esillä 😀.
tiistai 28. elokuuta 2018
24.8. Säätöö ja kuningatarideoita
Syötii aamupala kaikes rauhassa hotellin vieress olleessa kaffilassa. "Cafe cortado, omelet, tostada y pate... y zumo naranja. Por favor". Vähä kerrallaa onnistuu taas paremmi pikkuasiat espaniaks. Iha kiva.
Mentii bussiasemalle ja ooteltii linjurin saapumista. Koitettii ostaa lippuja automaatista, mut fillariin tökkäs. Fillareit ei voinu varata automaatist. Nou hätä. Bussin tultuu nakattii fillarit kyytii ja ostettii liput kuskilta. Vajaa 6€/ lätty, eikä fillareista mitää. Hurusteltii vuoriston halki motarii pitki ja tunnissa oltiinki jo Malagassa.
Pyörät alle ja siirtymä fillariliikkeelle. Kari meinas ostaa jonku halvan peruskiekon ja pyytää liikettä postittaan sen hajonneen kiekon ittelleen Torreviejaan. Liikkees ei kuitenkaa ollu järkevänhintasii kiekkoi, nii meil meinas mennä sormi suuhu. Asentaja sano, ett se voi korjata Karin kiekon, mut menee muutama päivä. Noh, aika osu iha nappii, ku meinattii olla neljä päivää kuitenki alueella, mut mites sillä aikaa onnistuu ajelut... Hep. Mentii fillarivuokraamoon ja Kari sai sielt vuokrattuu takakiekon. Homma bueno. Ajot jatkuu ja kiekko tulee kuntoo. Hyvi meni.
Vaihettii maisemaa ja mentii etukätee varatulle hostelille Fuengirolaan ja lähettii kattelee evästä. Huh... Olipa tsokki ku hinnat oliki moninkertaset verrattuna siihe mihi oltii totuttu. 30 000 suomalaista jotka täällä asuu on näköjää ruisleivän, kirkon, suomenkielisten ruokalistojen yms. lisäks tuoneet tullessaan kotimaiset hinnatki!
Syötii aamupala kaikes rauhassa hotellin vieress olleessa kaffilassa. "Cafe cortado, omelet, tostada y pate... y zumo naranja. Por favor". Vähä kerrallaa onnistuu taas paremmi pikkuasiat espaniaks. Iha kiva.
Mentii bussiasemalle ja ooteltii linjurin saapumista. Koitettii ostaa lippuja automaatista, mut fillariin tökkäs. Fillareit ei voinu varata automaatist. Nou hätä. Bussin tultuu nakattii fillarit kyytii ja ostettii liput kuskilta. Vajaa 6€/ lätty, eikä fillareista mitää. Hurusteltii vuoriston halki motarii pitki ja tunnissa oltiinki jo Malagassa.
Pyörät alle ja siirtymä fillariliikkeelle. Kari meinas ostaa jonku halvan peruskiekon ja pyytää liikettä postittaan sen hajonneen kiekon ittelleen Torreviejaan. Liikkees ei kuitenkaa ollu järkevänhintasii kiekkoi, nii meil meinas mennä sormi suuhu. Asentaja sano, ett se voi korjata Karin kiekon, mut menee muutama päivä. Noh, aika osu iha nappii, ku meinattii olla neljä päivää kuitenki alueella, mut mites sillä aikaa onnistuu ajelut... Hep. Mentii fillarivuokraamoon ja Kari sai sielt vuokrattuu takakiekon. Homma bueno. Ajot jatkuu ja kiekko tulee kuntoo. Hyvi meni.
Vaihettii maisemaa ja mentii etukätee varatulle hostelille Fuengirolaan ja lähettii kattelee evästä. Huh... Olipa tsokki ku hinnat oliki moninkertaset verrattuna siihe mihi oltii totuttu. 30 000 suomalaista jotka täällä asuu on näköjää ruisleivän, kirkon, suomenkielisten ruokalistojen yms. lisäks tuoneet tullessaan kotimaiset hinnatki!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)