25.6.2018 Hyvää Joulua
Niinpä on keskikesän juhlasta selvitty. Kiva Jussi taas kerran fillarilla.
Lähetii "Tvätt" Matin kaa sovitusti torstaina töije jälkee ajeleen kohti savon syänmaita. Matti oli suunnitellu mukavan reitin pienempii teitä pitkin kierrellen, sillee ett sais perille päästyää uuve sataluvun rikki kertaistumalle.
Mukava myötäne tuuppi ja matka joutu lepposasti valosassa kesäyössä. Viileetä oli, niiku Juhannuksena kuuluuki, mut ei paha. Liikenne väheni sitä mukaa, ku matka eteni ja välillä mentii pitkiä pätkii ilman autojen hurinaa.
Eka varsinaine stoppi piettii Juvalla puoliltaöin ja kateltii saetutkasta, ett rintama oli just tulossa kohalle. Laitettii lisää vaatetta ja vettäpitävää päälle, ettois mukavampi ajella. Heti ku lähettii tavvolta, nii sae alkoki. Muutama säätöpysäys piti tehä kamppeitte takii, ku välil oli liikaa ja sit taas liia vähä päällä. Yön kilsat on pitkii ja tunnit meni hitaasti, ku märkinä ja vilusina väännettii kohti pohjosta. Onneks vauhti pysy kohtuu reippaana ja aamupala Kuopiossa lähesty kuitenki mukavasti.
Aamua ootellessa jutut väheni ja Matit ajeli tuppisuuna. Puutossalmen lossilla kaima tuijotteli tyhjyytee ja valitti väsymystä. Alko olla vuorokaus valvomista alla. Lossin jälkee reitillä oli pitkii puuduttavii suorii ja katoin, ku kaverin ajolinja kiemurteli välillä melkosesti. Koitettii jotai jutelle ja Matti sano lopulta, ett oli varmaa nukahdellu ajaessaan ! Mikrounii, mut kuitenki. Aika hurjaa. Onneks aamu valostu ja huoltis ilmesty näkyvii. Ei hetkeekää liia aikasi.
Reilun tauon ja aamupalan jälkee molemmilla oli paljo virkeempi olo ja välillä pilkahellu aurinko valo kans uskoo matkantekoo ja vaik maastot muuttu kokoaja mäkisemmiks, nii vauhti alko kiihtyy. Jokune pikku pysäys pidettii, mut molemmilla alko jo olla sopiva hinku päästä perille Matin määränpäähä, ettei mitää pitempää taukoo maltettu viimesellä satkulla enää tehä. Viimene viiskymppii oli kivaa kumpuilevaa maalaistietä ja sopivaan tuulensuuntaa polkastii melkosta vauhtii. Maali häämötti.
Just ku lasketut kokonaiskilsat matkalle tuli täytee, kurvattiin mökkitielle ja saavuttii perille. Vastaannotto oli vieraavvarane ja miulleki, täysin vieraalle ihmiselle, tehtii kyll selväks, ett olin tervetullu. Joogailtii mökillä ja saatii apetta rinnanalle. Tajjettii hetki torkkuaki.
Sit tuli hetki, ett mökkiväki alko valmistuu Juhannuksen viettoo savusaunoineen, nii mie ilmotin jatkavani matkaa. Puin aavistuksen kuivuneet ajovaattet päälle ja kurvasin takas kohti Kuopioo.
Ajjemmi nii mukavasti auttanu myötäne oliki sitte suoraa edestä ja välilllä meinas loppuu usko. Iha reiluu alamäkee sai polkee ja vauhtii oli niukasti yli 20. Hetke jo mietin makuupussimajotusta, mut päätin kuitenki ajella loppuun asti. Loppuje lopuks matka suju kuitenki iha jees, vaik Siilinjärvellä meinas hermo mennä. Perinteisesti ei minkäälaista opastust, mut ettei oikei järkevää fillarireittiikää Kuopioo. (Aina) Tyhjänä ammottava motari kyll menee hienosti suoraa reittii, mut "vanhaa tietä" tai jotai muuta sai ettii iha oikeesti. Keksimälleni reitille tupsahti pätkä hiekkatietäki, joka tosin oli hyväkuntone eikä aiheuttanu murhetta. Kyll aattelin, ett ei varmaa kovi moni työmatkafillaroitse noitte kaupunkie välii, vaik matkana olis iha sopiva tai sit jossai menee reitti, mitä en vaa älynny.
Kallan sillat oli hieno kokemus, ku tuuli repi ja puisteli, samalla ku vaahtopäät tyrskys ja Pujjon torni näky taivasta vaste. Kääntelin kaupunkii ja kurvasin eka hotellin pihalle. Huone ja kalia, kiitos. Uus enkka yhelle setille tuli miulleki. Mittari näytti 514 kilsaa 😊.
Aamulla sato ja plään bii varmistu. Varasin interreilin Lahtee ja suunnisti kauppaan hommaan siviilivaatteet. Täys karderoopi löyty, kenkii myöte ja pääsin junailee iha oikeitte ihmiste näkösesti, enkä potkuhousuissa. Ilta Suomen Tsikakossa meniki sitte pitkälti kansallisjuomaa nauttiessa, kunnes uni voitti kohtuullisen ajoissa.
Su aukes kuivana ja mieli oli virkee. Kääntentelin villarin maantielle ja poljeksin rauhassa kohti itää. Mukavasti taittu matka eikä paluuliikennekää osunu reitille, nii sain ajaa suht rauhassa. Toki Lemillä alko sataa, mut ei haitannu tippaakaa, ku oli vaa 60 kilsaa kotii.
Tuntu hyvältä kurvata kotipihaa ja vääntäytyy lämpimää suihkuu. Kiva retki takana ja ilone mieli. Tuntu ettolin saanu uutta virtaa ajeluihi. Täst o hyvä jatkaa.
Kiitos Matti.
maanantai 25. kesäkuuta 2018
tiistai 19. kesäkuuta 2018
19.6.2018 Iha...
Tää pitkämmatkampyöräily tuntuu välillä melko tyhmältä puuhalta. Eka kertaa alkanu ajaessa tympiin, tai ehkä oikeemmi pitkästyttään koko polkemine. Tuntuu, ett jos semmosena hetkenä olis vaik juna-aseman vieressä, nii kyytipeli muuttus melko helpost. Noh, ohimenevii hetkii ne on ollu ja vähäaja pääst on taas ollu suupielet kohti taivasta.
Pakko tietenki noteerata tuommoset ja funtsii mitä pitää jatkos tehä toisell tavalla, ettei oikeesti lopu koko into. Monta nuorta lupausta on enneki tässä maas lopettanu liikkumise, ku o palaneet loppuu.
Hienoi settei kyll onnistunu veivaan ja todennu, ett kaikest vaivasta ja raskauvestaa huolimatta yön läpi ajelut antaa hienoja kokemuksii. Sellasii mitä ei voi päivällä saaha millää. Ja fiiliksetki on iha erilaisii, ku ajaa yöllä.
Juhannuskivaki alkanu hahmottuun. Torstaina töitte jälkee lähen saattaan kaimaa pohjois-Savoon ja perjantaina jatkan sielt kelie ja ajatuste mukaan. Jos tuntuu kivalt ja muutenki nassahtaa, nii ajelen sunnuntaina takas kotii, mut jos vaik sataa jatkuvasti tai alkaa uituttaan, nii sit konekyydillä jo aiemmin pois.
RAAM-kisaa tullu fasesta seurattuu ja vaikuttaa iha jees puuhalta tuoki. Ei ehkä just se mihi ite täs fillaroinnissa koukuttunu, mut ymmärrän kyll sen haastee ja ittesävoittamisen mitä kisa vaatii. Kovia urheilijoita kaikki.
Tää pitkämmatkampyöräily tuntuu välillä melko tyhmältä puuhalta. Eka kertaa alkanu ajaessa tympiin, tai ehkä oikeemmi pitkästyttään koko polkemine. Tuntuu, ett jos semmosena hetkenä olis vaik juna-aseman vieressä, nii kyytipeli muuttus melko helpost. Noh, ohimenevii hetkii ne on ollu ja vähäaja pääst on taas ollu suupielet kohti taivasta.
Pakko tietenki noteerata tuommoset ja funtsii mitä pitää jatkos tehä toisell tavalla, ettei oikeesti lopu koko into. Monta nuorta lupausta on enneki tässä maas lopettanu liikkumise, ku o palaneet loppuu.
Hienoi settei kyll onnistunu veivaan ja todennu, ett kaikest vaivasta ja raskauvestaa huolimatta yön läpi ajelut antaa hienoja kokemuksii. Sellasii mitä ei voi päivällä saaha millää. Ja fiiliksetki on iha erilaisii, ku ajaa yöllä.
Juhannuskivaki alkanu hahmottuun. Torstaina töitte jälkee lähen saattaan kaimaa pohjois-Savoon ja perjantaina jatkan sielt kelie ja ajatuste mukaan. Jos tuntuu kivalt ja muutenki nassahtaa, nii ajelen sunnuntaina takas kotii, mut jos vaik sataa jatkuvasti tai alkaa uituttaan, nii sit konekyydillä jo aiemmin pois.
RAAM-kisaa tullu fasesta seurattuu ja vaikuttaa iha jees puuhalta tuoki. Ei ehkä just se mihi ite täs fillaroinnissa koukuttunu, mut ymmärrän kyll sen haastee ja ittesävoittamisen mitä kisa vaatii. Kovia urheilijoita kaikki.
tiistai 5. kesäkuuta 2018
5.6.2018 Kesä meni
Toukokuu oliki sit kaikkie aikoje hienoi kelie puolee. Ei satanu tippaakaa ja hellepäivii. Aaahh...kyll maantiefillaristii hellittii. Helläks ajelin prceeniki. Ikinä ennoo ajanu toukokuulle noi palioo ja ennenkaikkee, ajamattomii päivii tuli vaa muutama.
Perinteine kilsakisa otti taas valtaansa ja heti Vapunpäivänä alotin räväkällä Saimaan kierrolla, eikä tahti siitä hiipunu. Kaikki vapaa-aika tullu vietettyy fillarin selässä ja pitkiä lenkkejäki useempi. Yön yli telttareissunki pääsin tekee, eli oppii ja ojennust tuli siihenki hommaa.
Kuukauvve kohokohta oli Randonneurs Finlandin järkkäämä Fleche-ajo, johon lähin ottaa kyytii Lappeerranna pojilta. Kurvailin aamulla sakkolenkin kautta Boulder Saimaalle, mist lähettii kolmee pellee ajelee reilun mutkan kautt Jyväskylää. Läpi yön sipisteltii ja seuraavana aamun, ku kurvatti hotellille saunoon, oli miu mittari mukaa matkaa taitettu 506 km. Pisin ikinä yhellä istumalla.
Kuun viimene päivä oli pikkuse väkisi tekemist, mut pakkosatase väänsin ja saín 3001 ;) km toukokuu saldoks. "Tavote" oli kyll satku päivään, nii vähä jäi hampaankoloo. Kostoks laiskottelusta alotinki sit kesäkuun ajamalla heti ekaan viikolloppuu Tampereen ja Porvoon kautta lenkuran. Hieno yö taas ja eläimii enemmä, ku koskaa yhelle reissulle. Hirvii, kauriita ja peuroi yseempaa otteesee, rusakoit tietty ja joku isompi ruskee lintu, ehkä teeri tai metso tai mitä näitä on. Joo, ja suuntäyveltä jotai pienii pahammakusii kans.
Ilmat osu kyll hyvi tuoho viime vkl retkee, ku tänää pihalla onki sit normaali kesäsää, +7 ja vettä vaakaan. Noh, pitelen pakollisia huilipäivii ja uskon, ett ennusteitte lupaus ensviikon lämpimist keleist pitää paikkasa, nii pääsee taas hyväll mielell kattelee asfaltinreunaa.
Aj nii. Loppukesä Espanjan reissu alkanu saamaa ensimmäisii suunnitelmii. Laitteli Karille ehotusta, ett ajeltas ekana Torrevieja-Granada-Sevilla-Huelva ja sit tähättäs muutamaks päiväks Malagaan kattoo Vueltan etappeja. Vueltaa seuraille livvuttais takas Torreen ja ihmeteltäs miu viimene lomaviikko treenejä siellä. Ehkä noi tai jotai muuta :).
Toukokuu oliki sit kaikkie aikoje hienoi kelie puolee. Ei satanu tippaakaa ja hellepäivii. Aaahh...kyll maantiefillaristii hellittii. Helläks ajelin prceeniki. Ikinä ennoo ajanu toukokuulle noi palioo ja ennenkaikkee, ajamattomii päivii tuli vaa muutama.
Perinteine kilsakisa otti taas valtaansa ja heti Vapunpäivänä alotin räväkällä Saimaan kierrolla, eikä tahti siitä hiipunu. Kaikki vapaa-aika tullu vietettyy fillarin selässä ja pitkiä lenkkejäki useempi. Yön yli telttareissunki pääsin tekee, eli oppii ja ojennust tuli siihenki hommaa.
Kuukauvve kohokohta oli Randonneurs Finlandin järkkäämä Fleche-ajo, johon lähin ottaa kyytii Lappeerranna pojilta. Kurvailin aamulla sakkolenkin kautta Boulder Saimaalle, mist lähettii kolmee pellee ajelee reilun mutkan kautt Jyväskylää. Läpi yön sipisteltii ja seuraavana aamun, ku kurvatti hotellille saunoon, oli miu mittari mukaa matkaa taitettu 506 km. Pisin ikinä yhellä istumalla.
Kuun viimene päivä oli pikkuse väkisi tekemist, mut pakkosatase väänsin ja saín 3001 ;) km toukokuu saldoks. "Tavote" oli kyll satku päivään, nii vähä jäi hampaankoloo. Kostoks laiskottelusta alotinki sit kesäkuun ajamalla heti ekaan viikolloppuu Tampereen ja Porvoon kautta lenkuran. Hieno yö taas ja eläimii enemmä, ku koskaa yhelle reissulle. Hirvii, kauriita ja peuroi yseempaa otteesee, rusakoit tietty ja joku isompi ruskee lintu, ehkä teeri tai metso tai mitä näitä on. Joo, ja suuntäyveltä jotai pienii pahammakusii kans.
Ilmat osu kyll hyvi tuoho viime vkl retkee, ku tänää pihalla onki sit normaali kesäsää, +7 ja vettä vaakaan. Noh, pitelen pakollisia huilipäivii ja uskon, ett ennusteitte lupaus ensviikon lämpimist keleist pitää paikkasa, nii pääsee taas hyväll mielell kattelee asfaltinreunaa.
Aj nii. Loppukesä Espanjan reissu alkanu saamaa ensimmäisii suunnitelmii. Laitteli Karille ehotusta, ett ajeltas ekana Torrevieja-Granada-Sevilla-Huelva ja sit tähättäs muutamaks päiväks Malagaan kattoo Vueltan etappeja. Vueltaa seuraille livvuttais takas Torreen ja ihmeteltäs miu viimene lomaviikko treenejä siellä. Ehkä noi tai jotai muuta :).
lauantai 7. huhtikuuta 2018
4.4.2018
Kuten arvelinki, nii jäi sitt tarinat kirjottamatta viime kesän reissusta. Nyt en enää itekää muista ihan kaikkien "muistisanojen" pointtii. Sou...
17.3.-31.3.2018 Pasi heitteli talvella ideaa fillarilomasta Torreviejan seudulle ja tartuin täkyyn. Napattiin lennot ja pakkailtii fillareitte lisäks mukaa luottokortti. Herrasmiesajelua, eikä mitää rähjäämistä telttojen kanssa. Pasin loma-anomuksesta hyväksyttiin viikko, mut mie päätin jäädä viel toisekski.
Kummallaki oli pohjana tukeva(na)sti soffanpohjalla vietetty talvi ja ajatus oli nautiskella rauhallisia lenkkejä ilman kiirettä. Tavotteessa onnistuttii hyvi. Valittii reitit pääosi tasasilta seuduilta ja koitettii mahdollisuuksie mukaa optimioda niitä tuule suunna mukaa. Muutaman kerra onnistuttiinki tuule kans ja pystyttii huijaamaa ittemme uskomaan kovakuntosuuteemme. Kuutee päivää tuli 5 kivaa ajopäivää ja ~500 kilsaa. Yhtenä päivänä tuuli oli nii kova, ett todettii ettei mei oo mikää pakko just sinä päivänä ajaa ja saatii sopiva huilipäivä.
Yhelle lenkille mukaa lähti Pasin kaveri, Kimmo, joka pyörittää Torreviejan seudulla aktiivilomia järkkäävää firmaa ja se kerto, et olivat seuraavalla viikolla lähössä tekee testifillarointii ja markkinointikuvausreissuu niide uudelle reitille. Ajatus oli polkee +200 km/ päivä, osin vuoristossa. Kimmo heitti ilmoille ajatuksen, ett lähtisin mukaa. Houkutteli kovast, mut huimas, ku aattelin talven laiskotteluu. Mukana seuraavan huoltoauton pelastava syli autto kuitenki päättään ja ilmottauduin matkaan.
Pasin lähettyy kotia kohti oman lomansa loputtuu lähettiinki ajaan "Vuelta AthletiQ"-reissuu. Fillarioppaana ajo Kari ja huoltoautosta Kimmo ja JP hoiti kuvahommat ja kuskas kamat. Hienoja maisemii, upeita nousui ja alamäkii, hyväkuntosii pikkutietä viljelysten halki ja mukavaa tarinaa ajaessa. Hotellitki oli funtsittu ja valittu sopivasti erilaisii ja jopa wau!-erikoisii mestoja. Raflat oli oikeesti paikallisii ja ruoka tosi hyvää.
Iha ajot ei menny niinku suunniteltii, vaa muutama teknine fillareihi ja kuvitelmaa hitaampi matkanteko vaati välillä koko porukan siirtymistä autokyytiin. Valtaosin reissu saatii kuitenki ajettuu ja kuvaaki tarttu kameroihi, nii eiköhä markkinointimatsku reitistä synny. Jokune huomio reitistä tehtii, jotka fillaroitsijan vinkkelistä vaatii viel hienosäätöö, nii senki puolee onnistunu setti.
Tuon reissun jälkeen vaihoinki majapaikan Alicanteen ja lähemmäs lentokenttää. Aattelin ett kattelen pari päivää Alicanten ympäristön ajoreittej enne kotiilähtöö.
Hotellille päästyäni päätin eka iltapäivänä käydä vaa pikkusella hissutteluajelulla, ku reidet oli melko arat yhtäkkisestä liikunnan alottamisesta. Vajaa tunti paljasti, ett ratkasu oli hyvä ja ett Alicante on isompi mesta, jonka keskustasta lenkkimaastoihi siirtymine ei käynykkää iha tosta vaa. Liikennevaloja ja kaupunkialuetta riitti melko pitkälle.
Pesulla käytyäni aloin ihmettelee ulkoo kuuluvaa metelii ja ikkunasta kurkittuani totesin hotellin edestä kulkevan pääsiäiskulkueen. Jonki sortin kirkkohommaa riitti satoja metrejä pitkäks, hitaasti liikkuvaks madoks. Ristejä ja rasteja, kullan kimalletta ja patsaita, "naamiaisasuja" ja prameilua. Ihan hienoo katottavaa, vaikken asianpäälle mitää ymmärräkkää.
Piipahin kaupoilla ja huilailin hotellilla, kunnes kuvittelin ravintoloide auennee siestan vietosta ja lähin ettii ruokaa. Seurailin karnevaalikulkuetta ja räpsin kuvii, kunnes lopulta painuin syömää. Palatessani maha täynnä kadulle, alko kulkuehumu olemaa päätöksessä ja päätin suunnata pubin kautta hotellille nukkumaa. Kattelin pienemmän kuppilan vanhankaupungin kujalta ja hörpin cervazani kaikessa rauhassa ja lähin pihalle.
Välittömäst ulospäästyäni samasta kuppilast tuli ulos kaks nuorta miestä, jotka alko puhuu miulle espanjaks. Levittelin käsii ja koitin vaihtaa kielen englantii. Toinen mies tuli iha vieree ja tarttu minuu ranteista, samalla tönästen. Ottaessani taka-askelta tunsin kui toinen miehistä kävi taskuillani. Älysin sen napannee lompakkon ja puhelimen.
Ryntäsin miusta kiinnipitänyttä miestä vaste ja työnsin sen seinää vaste ja nappasin kiinni, samalla huutaen toiselle antamaan tavarat takaisi. Mies tuliki muutaman askeleen takaspäin ja heitti lompakon maahan. Huomasin, että miehii oliki ilmestynyt paikalle 3-4 lisää. Päätin napata lompakon itelleni, mutta ku päästin toise käteni irti kiinnipitämästäni miehest, se riuhtais ittesä vapaaks ja koko lauma pinkais pakoo.
Säntäsin perää, mutt muutama kymmene metrin takaa-ajon jälkee päätin, että asiat olivatki viel iha kunnoss, enkä tienny mihi syrjäkujille minuu mahollisesti juoksutettii ja mitä siellä odottas. Risteyksessä käännyinki eri suuntaan, ku takaa-ajamani porukka ja lähin hakeutumaa hotellille.
Muutaman kulman taa kierrettyäni tsokki iski päälle. Ei mikää kiva fiilis ja olo oli epätodelline. Vähä vaikee hahmottaa tilannetta ja säikky kaikkee. Aikani kiemurtelin kujii kunnes tupsahdi vähä isommalle kadulle ja menin läheisee hotellii sisään. Kerroin lyhyesti tilantee ja pyysin apuu. Sain kartan, joho oli piirretty reitti omalle hotellille ja respa varmisti ovella, ett lähin oikeesee suuntaa. Kartan avulla löysin hyvi perille ja pystyin huokasee.
Hotellin asiakasläppärillä laitoin kotii muutaman viestin tilanteesta ja etäsuljin viedystä puhelimesta jotai äppejä, sit painuin nukkuun. Aamulla jatkoin puhelimen tappamista ja sain lopulta kohtuu helposti homman hoidettuu.
Muutaman päivä ketutti, ku pikku oravaa, mut samalla olin iha tyytyväine, ettei oikeesti käyny pahemmi. Huonoista vaihtoehoista kohalle osu paras. Nyt viikko tapahtunee jälkee homma kuitattu ja seuraava Espanian reissu suunnittelilla :).
Kuten arvelinki, nii jäi sitt tarinat kirjottamatta viime kesän reissusta. Nyt en enää itekää muista ihan kaikkien "muistisanojen" pointtii. Sou...
17.3.-31.3.2018 Pasi heitteli talvella ideaa fillarilomasta Torreviejan seudulle ja tartuin täkyyn. Napattiin lennot ja pakkailtii fillareitte lisäks mukaa luottokortti. Herrasmiesajelua, eikä mitää rähjäämistä telttojen kanssa. Pasin loma-anomuksesta hyväksyttiin viikko, mut mie päätin jäädä viel toisekski.
Kummallaki oli pohjana tukeva(na)sti soffanpohjalla vietetty talvi ja ajatus oli nautiskella rauhallisia lenkkejä ilman kiirettä. Tavotteessa onnistuttii hyvi. Valittii reitit pääosi tasasilta seuduilta ja koitettii mahdollisuuksie mukaa optimioda niitä tuule suunna mukaa. Muutaman kerra onnistuttiinki tuule kans ja pystyttii huijaamaa ittemme uskomaan kovakuntosuuteemme. Kuutee päivää tuli 5 kivaa ajopäivää ja ~500 kilsaa. Yhtenä päivänä tuuli oli nii kova, ett todettii ettei mei oo mikää pakko just sinä päivänä ajaa ja saatii sopiva huilipäivä.
Yhelle lenkille mukaa lähti Pasin kaveri, Kimmo, joka pyörittää Torreviejan seudulla aktiivilomia järkkäävää firmaa ja se kerto, et olivat seuraavalla viikolla lähössä tekee testifillarointii ja markkinointikuvausreissuu niide uudelle reitille. Ajatus oli polkee +200 km/ päivä, osin vuoristossa. Kimmo heitti ilmoille ajatuksen, ett lähtisin mukaa. Houkutteli kovast, mut huimas, ku aattelin talven laiskotteluu. Mukana seuraavan huoltoauton pelastava syli autto kuitenki päättään ja ilmottauduin matkaan.
Pasin lähettyy kotia kohti oman lomansa loputtuu lähettiinki ajaan "Vuelta AthletiQ"-reissuu. Fillarioppaana ajo Kari ja huoltoautosta Kimmo ja JP hoiti kuvahommat ja kuskas kamat. Hienoja maisemii, upeita nousui ja alamäkii, hyväkuntosii pikkutietä viljelysten halki ja mukavaa tarinaa ajaessa. Hotellitki oli funtsittu ja valittu sopivasti erilaisii ja jopa wau!-erikoisii mestoja. Raflat oli oikeesti paikallisii ja ruoka tosi hyvää.
Iha ajot ei menny niinku suunniteltii, vaa muutama teknine fillareihi ja kuvitelmaa hitaampi matkanteko vaati välillä koko porukan siirtymistä autokyytiin. Valtaosin reissu saatii kuitenki ajettuu ja kuvaaki tarttu kameroihi, nii eiköhä markkinointimatsku reitistä synny. Jokune huomio reitistä tehtii, jotka fillaroitsijan vinkkelistä vaatii viel hienosäätöö, nii senki puolee onnistunu setti.
Tuon reissun jälkeen vaihoinki majapaikan Alicanteen ja lähemmäs lentokenttää. Aattelin ett kattelen pari päivää Alicanten ympäristön ajoreittej enne kotiilähtöö.
Hotellille päästyäni päätin eka iltapäivänä käydä vaa pikkusella hissutteluajelulla, ku reidet oli melko arat yhtäkkisestä liikunnan alottamisesta. Vajaa tunti paljasti, ett ratkasu oli hyvä ja ett Alicante on isompi mesta, jonka keskustasta lenkkimaastoihi siirtymine ei käynykkää iha tosta vaa. Liikennevaloja ja kaupunkialuetta riitti melko pitkälle.
Pesulla käytyäni aloin ihmettelee ulkoo kuuluvaa metelii ja ikkunasta kurkittuani totesin hotellin edestä kulkevan pääsiäiskulkueen. Jonki sortin kirkkohommaa riitti satoja metrejä pitkäks, hitaasti liikkuvaks madoks. Ristejä ja rasteja, kullan kimalletta ja patsaita, "naamiaisasuja" ja prameilua. Ihan hienoo katottavaa, vaikken asianpäälle mitää ymmärräkkää.
Piipahin kaupoilla ja huilailin hotellilla, kunnes kuvittelin ravintoloide auennee siestan vietosta ja lähin ettii ruokaa. Seurailin karnevaalikulkuetta ja räpsin kuvii, kunnes lopulta painuin syömää. Palatessani maha täynnä kadulle, alko kulkuehumu olemaa päätöksessä ja päätin suunnata pubin kautta hotellille nukkumaa. Kattelin pienemmän kuppilan vanhankaupungin kujalta ja hörpin cervazani kaikessa rauhassa ja lähin pihalle.
Välittömäst ulospäästyäni samasta kuppilast tuli ulos kaks nuorta miestä, jotka alko puhuu miulle espanjaks. Levittelin käsii ja koitin vaihtaa kielen englantii. Toinen mies tuli iha vieree ja tarttu minuu ranteista, samalla tönästen. Ottaessani taka-askelta tunsin kui toinen miehistä kävi taskuillani. Älysin sen napannee lompakkon ja puhelimen.
Ryntäsin miusta kiinnipitänyttä miestä vaste ja työnsin sen seinää vaste ja nappasin kiinni, samalla huutaen toiselle antamaan tavarat takaisi. Mies tuliki muutaman askeleen takaspäin ja heitti lompakon maahan. Huomasin, että miehii oliki ilmestynyt paikalle 3-4 lisää. Päätin napata lompakon itelleni, mutta ku päästin toise käteni irti kiinnipitämästäni miehest, se riuhtais ittesä vapaaks ja koko lauma pinkais pakoo.
Säntäsin perää, mutt muutama kymmene metrin takaa-ajon jälkee päätin, että asiat olivatki viel iha kunnoss, enkä tienny mihi syrjäkujille minuu mahollisesti juoksutettii ja mitä siellä odottas. Risteyksessä käännyinki eri suuntaan, ku takaa-ajamani porukka ja lähin hakeutumaa hotellille.
Muutaman kulman taa kierrettyäni tsokki iski päälle. Ei mikää kiva fiilis ja olo oli epätodelline. Vähä vaikee hahmottaa tilannetta ja säikky kaikkee. Aikani kiemurtelin kujii kunnes tupsahdi vähä isommalle kadulle ja menin läheisee hotellii sisään. Kerroin lyhyesti tilantee ja pyysin apuu. Sain kartan, joho oli piirretty reitti omalle hotellille ja respa varmisti ovella, ett lähin oikeesee suuntaa. Kartan avulla löysin hyvi perille ja pystyin huokasee.
Hotellin asiakasläppärillä laitoin kotii muutaman viestin tilanteesta ja etäsuljin viedystä puhelimesta jotai äppejä, sit painuin nukkuun. Aamulla jatkoin puhelimen tappamista ja sain lopulta kohtuu helposti homman hoidettuu.
Muutaman päivä ketutti, ku pikku oravaa, mut samalla olin iha tyytyväine, ettei oikeesti käyny pahemmi. Huonoista vaihtoehoista kohalle osu paras. Nyt viikko tapahtunee jälkee homma kuitattu ja seuraava Espanian reissu suunnittelilla :).
tiistai 15. elokuuta 2017
11.8.- Matkalla
Muistissani reissusta. Kännykällä tää ommiusta melkosta turaamista ja muutenki voi sanoo, ett ihan jo taipalee taputtelun kanssa on än äs all-in.
Pe. Turvatarkastuksen pyykäsytesti. Vajaa kone. Etuajassa. Nopeeta. Jarrulevy, epätoivo. Hotelli 320€. Yö puistossa. Ruumispussiki toimii, hyvä kapistus.
La. Käkäilyä. Kahvila. Yleinen vessa. Fillaripaja. Rukoilu ja ruikutus. Hyvä palvelu. Opasteet. Pyöräkaistat. Tuuli. Sillat. Sade. Lautta. Hotelli.
Su. Aamupala. Puiden juuret. Pyörätiet. Polku. Tympäsee. Joet. Viilee. Pimeys. Valo. Luonnonpuiston kivitie. Ruokintapaikka. Hiekka. Kaatumine. Yöpaikka.
Ma. Kylmä. Aurinko. Kuuma. Istu. Jätskii. Tietyö. Viilenee. Lamppu. Hienoo. Hollanti. Puistonpenkki. Kosteus.
Ti. Hiekkatie. Saksa. Suunnistusvirhe. Hollanti. Paratiisi. Polut. Säätöö. Lukihärö. Belgia. Tiestö. Kulttuuri. Ei enää. Hotelli. Väsy.
Saas nähä tuleeko koskaa kirjotettuu juttui. Kovii nää kuitenki on kirkonkelloja soittaan, ku haluis nukahtaa, nii alkaa kellokuoron soitot.
Ke. Renkaat. Ränsistyy. Sotku. Mukulatiet. Nousut. Pyöräreitti. Sulku. Roubaix. Valo. Tuuli. Itke/naura. Kumpuilee. Yö. Sarastus. Liikenne. Sade. Aikataulu.
Pe. Märkä. Pyöräreitti. Tauot. Perche. Taite. Pimeys. Hotelli.
La. Ajoissa. Kuollutta. Hiipuu. Mittari. Loire. Linnat. Muut. Nantes. Ilo. Ruoka. Tarinat. Uni.
Su. Osteri. Belgia.
Ma. Aamu. Tuore. Kuumuus. Atlantti. Tillintallin. Jätski. Kämppinki.
Ti. Lautta. Tasanen. Muutos. Juna. Pimee. Maissi.
Ke. Kostee. Pusikkoo. Huippu. Kuiva. Kumpuilee. "Motari". Jyrkkää. Tuuli.
To. Pommiin. Tuuli, ögein. Kivitie. +37. Stanan louheikko. Motari. Automaatti. Lomailuu.
Pe. Juna.
La. Unta. Lento. Kati. Simpukat.
Su. Myötätuuli. Kuuma. Vuelta. Palvelu. Varuskunta.
Ma. Uinti. Sisämaa. Nousu. Öljy. Nälkä. Vaatepesu.
Ti. Sade. Lounas. Plän bii. Vuelta. Rannalle. Ukkonen. Väsy.
Ke. Sada. Aamupala. Sada. Tulva. Kiertotie. Sada. Yleisö. Liput. Kylmä. Vuelta. Pullot.
To. Lämmin. Kiva. Myötätuuli. Mäet. Krävel. Kärmes. Junalippu, bussi. Rantsuravintola.
Pe. Pussimatka. Maisemia. Vuoret. Oliivia. Pesula. Uni.
La. Sierra de la Pandera. 15%. Liput. Pullot. Jarru. Jono.
Su. Pyykit ja remontti. Via Verde del aceite. Sillat. Tunnelit. +36. Hotelli. Ruoka.
Ma. Lepo ja turisti.
Ti. Ajoa. 4 ylitystä. 9s...10espäs rengas. Ei junaa.
maanantai 31. heinäkuuta 2017
31.7. Kylläpä aika kuluu
Sain viime viikol monta asiaa nytkähtää eteeppäi. Nyt alkaa olla fillari kondiksessa. Dynamo ja valo testattu, välitykset sopivat ja valikoidut osat uusittu. Sama myös Katin fillariin. Myös survival-varaosat on olemassa. Kiitos Kari. Mukana kuletettavaa tavaraa varteki alkaa olla telineet ja pussit selvillä ja juomapullotki löys paikkansa. Pikku virittelyt vielä ja joku testiajelu, jossa kaikki on pakattu kyytiin, nii voiki purkaa fillarin laatikkoon oottaan lentoo. Noh, eiköhä se mee äpaut viimeseen iltaan, ku paniikissa koitan saada kaiken kohilleen :).
Nyt on pitkien ajojen seuraajan kulta-ajat kuumimmillaa, ku http://www.transcontinental.cc/ lisäks myös http://www.northcape4000.com/ polkastii käyntii samaan aikaan. Hienoja reissuja kaikille mukana oleville ja turvallisisia maileja.
Pska homma kyll kävi heti Transcontinentalin alkuu. Yks osallistujista, Frank Simons, menehty liikenneonnettomuuvessa äpaut 100 km lähdön jälkeen :(. Myötätuulta.
Alkaa oleen näitte isojen tapahtumien kirous.
Sain viime viikol monta asiaa nytkähtää eteeppäi. Nyt alkaa olla fillari kondiksessa. Dynamo ja valo testattu, välitykset sopivat ja valikoidut osat uusittu. Sama myös Katin fillariin. Myös survival-varaosat on olemassa. Kiitos Kari. Mukana kuletettavaa tavaraa varteki alkaa olla telineet ja pussit selvillä ja juomapullotki löys paikkansa. Pikku virittelyt vielä ja joku testiajelu, jossa kaikki on pakattu kyytiin, nii voiki purkaa fillarin laatikkoon oottaan lentoo. Noh, eiköhä se mee äpaut viimeseen iltaan, ku paniikissa koitan saada kaiken kohilleen :).
Nyt on pitkien ajojen seuraajan kulta-ajat kuumimmillaa, ku http://www.transcontinental.cc/ lisäks myös http://www.northcape4000.com/ polkastii käyntii samaan aikaan. Hienoja reissuja kaikille mukana oleville ja turvallisisia maileja.
Pska homma kyll kävi heti Transcontinentalin alkuu. Yks osallistujista, Frank Simons, menehty liikenneonnettomuuvessa äpaut 100 km lähdön jälkeen :(. Myötätuulta.
Alkaa oleen näitte isojen tapahtumien kirous.
keskiviikko 26. heinäkuuta 2017
25.7. Matkaa kohti
Kevät meni ja kesä tuli vaikkei tullukaa. Nytton vajaa kolme viikoo aikaa reissuun lähtöön ja valmistelut pitäis alottaa.
Matkalle sain ekan välietapin sovittuu siirtymätaipaleelta kohti Espaniaa. Piipahan Nantesinssa, Ranskassa, pariskunnan luona, joka oli miu vieraana useemman päivän omalla, pari vuotta kestäneellä, fillarimatkallaa. Kiva nähä ja kuulla kui Siperiassa tai Laosissa tai moness muussa eksoottises paikass oli menny.
Vaik alunpitäenki olin funtsinu reitin menevän Nantesin nurkilta, nii nyt oikeestaa vasta alko tarkempi kartan tuijottelu ja teitten arviointi.
Tanska on aika selkee. Pyyhkäsen Köpiksestä kohti etelää Rödbytä, jots seilaan lautalla Germaaniaan. Sit pitäs kohtuullise suoraa päästä Nantesiin, mut samall onnistuu kiertään kaupungit. Nou iha helpoin rasti. Jostai Hampurin ja Bremenin eteläpuolelta kohti Hollantia, Hengelon seudulle. Edellee Antwerpenin ja Brysselin välistä luikkien Roubaixin vanhalle velodromille ja Pariisi kaukaa länne kautta kiertäe Le Mansiin ja siit Nantesiin. Jatkoretki Espaniaan asti onkin kohtuullisen selkee, ku pyreneiden ohi olis tarkotus livahtaa huomaamatta (hah !) Biskajanlahden kainalosta. Espania on viel miettimättä, mut kukkuliin ja kuumaa ilmaan oon henkisesti varautunu, nii ehkäpä rohkeesti suorinta tietä maan halki Alicanteen. Tää voi kyll vielä muuttuu, kunha saan aatokset nii pitkälle.
Fillariki vaatii viel viritystä ja säätöö mm. dynamonapaa ja valoo en oo viel askarrellu, saati kokeillu. Pakkausvarustuski aavistukse auki, johtuen lähinnä juomapulloje ja pussukoide yhteensovittamisesta. Tila runkokolmios meinaa olla vähä nafti. Noh, kyl näillä asioilla on taipumus ratketa enneku liikkeelle lähetää. Välillä paremmi, välillä vähä huonommi :).
Majoite aiheuttaa perinteisesti päänvaivaa. Kaikesta noitumisestani huolimatta tilasin vieläki pienemmän majotteen, ku mikä miu yhe henge teltta on. Bivypussi on matkalla ja se olis tällä hetkellä ykkösvaihtoehto mukana kulkevaks majapaikaks. Hostelleja ja hotelleja tulee varmaan käytettyy, mut eiköhä öitä tuu pötköteltyy tien poskessaki. Warmshowersii en varmaa hirveesti ees yritä, mut eihä sitäkää tiiä.
Itteni valmistamisen suhtee ollu melko surkeeta. Jatkuvat sateet ja kylmät kelit ejjoo innostanu ajamaan, nii hirveesti ei oo reenii päässy kertymää. Ainakaa ei tarvii lähtee matkalle valmiiks väsyneenä :). Pitkii päivämatkojakaa ennoo ajanu ku muutaman, nii senki osalta pitää luottaa vanhoihi pohjii. Mut ei huolta, vauhtii pois ja tunteja lisää, nii homma sujuu :).
Kevät meni ja kesä tuli vaikkei tullukaa. Nytton vajaa kolme viikoo aikaa reissuun lähtöön ja valmistelut pitäis alottaa.
Matkalle sain ekan välietapin sovittuu siirtymätaipaleelta kohti Espaniaa. Piipahan Nantesinssa, Ranskassa, pariskunnan luona, joka oli miu vieraana useemman päivän omalla, pari vuotta kestäneellä, fillarimatkallaa. Kiva nähä ja kuulla kui Siperiassa tai Laosissa tai moness muussa eksoottises paikass oli menny.
Vaik alunpitäenki olin funtsinu reitin menevän Nantesin nurkilta, nii nyt oikeestaa vasta alko tarkempi kartan tuijottelu ja teitten arviointi.
Tanska on aika selkee. Pyyhkäsen Köpiksestä kohti etelää Rödbytä, jots seilaan lautalla Germaaniaan. Sit pitäs kohtuullise suoraa päästä Nantesiin, mut samall onnistuu kiertään kaupungit. Nou iha helpoin rasti. Jostai Hampurin ja Bremenin eteläpuolelta kohti Hollantia, Hengelon seudulle. Edellee Antwerpenin ja Brysselin välistä luikkien Roubaixin vanhalle velodromille ja Pariisi kaukaa länne kautta kiertäe Le Mansiin ja siit Nantesiin. Jatkoretki Espaniaan asti onkin kohtuullisen selkee, ku pyreneiden ohi olis tarkotus livahtaa huomaamatta (hah !) Biskajanlahden kainalosta. Espania on viel miettimättä, mut kukkuliin ja kuumaa ilmaan oon henkisesti varautunu, nii ehkäpä rohkeesti suorinta tietä maan halki Alicanteen. Tää voi kyll vielä muuttuu, kunha saan aatokset nii pitkälle.
Fillariki vaatii viel viritystä ja säätöö mm. dynamonapaa ja valoo en oo viel askarrellu, saati kokeillu. Pakkausvarustuski aavistukse auki, johtuen lähinnä juomapulloje ja pussukoide yhteensovittamisesta. Tila runkokolmios meinaa olla vähä nafti. Noh, kyl näillä asioilla on taipumus ratketa enneku liikkeelle lähetää. Välillä paremmi, välillä vähä huonommi :).
Majoite aiheuttaa perinteisesti päänvaivaa. Kaikesta noitumisestani huolimatta tilasin vieläki pienemmän majotteen, ku mikä miu yhe henge teltta on. Bivypussi on matkalla ja se olis tällä hetkellä ykkösvaihtoehto mukana kulkevaks majapaikaks. Hostelleja ja hotelleja tulee varmaan käytettyy, mut eiköhä öitä tuu pötköteltyy tien poskessaki. Warmshowersii en varmaa hirveesti ees yritä, mut eihä sitäkää tiiä.
Itteni valmistamisen suhtee ollu melko surkeeta. Jatkuvat sateet ja kylmät kelit ejjoo innostanu ajamaan, nii hirveesti ei oo reenii päässy kertymää. Ainakaa ei tarvii lähtee matkalle valmiiks väsyneenä :). Pitkii päivämatkojakaa ennoo ajanu ku muutaman, nii senki osalta pitää luottaa vanhoihi pohjii. Mut ei huolta, vauhtii pois ja tunteja lisää, nii homma sujuu :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)