26.4.2016

Pitkästä aikaa. Jos koittas muutamalla sanalla kertoo mitä alkuvuonna on tapahtunu...

Talvella ulkoilin läskillä, ei tullu hiki ku nuotiolla makkaraa polttaess ja kaliaa lipittäessä. Kivaa oli, mutt ei kuntoo hirveesti kohottanu...painoo kylläki :( Maaliskuun puolivälissä sitt tuli s-postiin viesti joka muutti menon. Italianporukka oli saanu VEBin infon nippuun ja laittovat facelinkin miulleki.

Lippuu ja kuponkii oli monenlaista, kaikki italiaks. Omin avuin tuntu käännökset jäävän hatariks, nii pyysin kaverilta apuja. Englannistettuna homma avautu ja paljastu, ettei homma ollukkaa pelkästää "ilmota nimi ja maksa". Oli vastuuvapautuksia, lääkärintodistuksia rasitussydänvilmeineen, vakuutustodistuksii...huh. Kuullosti pyrokraattiselta. No, muutama viesti ja paljastu, ett "...ne nyt vaa on semmosii...kyl niist voidaa joustaa esim..." Niinpä wiuh ja hommasin pyöräilylisenssin kansainvälisellä kortilla ja hep, kaikki oli kuitattu. Ei lääkäriä, ei vakuutustodistusta...muuta ku tervetuloa :)

Lennot, hotelli ja auto. Tsek. Taas mennään :)

Ilmoittautumista laittaessa tuli kyll mieleen oman kunnon ja koko reissun epäsuhta. Paksu poika lähössä yhteen euroopan kovimmista kuntoajoista...aikaa muuttaa tilannetta 3 kk. Niskasta kii ja pihalle. Pirullista puuhaa ja epätoivon hetkiä, mut sitkeesti oon ulos lähteny ja kuluneen kuukauden aikana alkanu harvakseltaa pilkahdella toivoa paremmasta. Paljon on viel matkaa edessä, ett voi olettaa selviivänsä reissusta ees kohtuuella. 

2.1.2016 Joulu lusittu ja vuosi vaihtunut.

Osu melko hyvään saumaan muutamat ylimääräiset vapaapäivät. Ollu haastavaa motivoida itteni lenkille ja sohva vieny liian usein voiton. Nyt on kuitenkin hyvä fiilis ja intoa täynnä. Näköjään vaatii veronsa, ku muussa elämässä on kylliksi tapahtumia. Vaik tietää ett heti ku vaa lähtis ulos, nii tulis parempi olo, nii jotenki ei saa itteensä liikkeelle.

Muutama kevyt ulkoilu onneks tullu tehtyy ja "isona" juttuna tuli käytyy viime vuonnakin juoksulenkillä. 30.12. löysin lenkkarit kaapin perältä ja tunnin liihotin, hah, pururadalla :) Kivaa oli kuitenki. Reidet oli viel eile rappusten oloset, mut yllätyin kuitenkin kuinka vähän koski. Saiskohan otettuu juoksuu säännöllisemminki viikkorutiineihin ?

Yks "lupauski" tuli tehtyy. Aloitin leuanvetohaasteen. Joka päivä järjestysluvun mukainen määrä leukoja, ei putkeen, vaa yhteensä vuorokauden aikana. Eile tein yhen ja tänää pitäis vetää sit kaks :) Kattoo kui pitkälle pääsee...Tammikuu voi viel olla suht helppo, mut josku helmi-maaliskuussa alkaa jo kyll vaatimaan hieman suunnitteluu, ett ehtii vetää kaikki.

Ens vkolla vois ehkä totisemmin alkaa kyttäämään Italian-pojan nettisivuja, jos vaikka lisäinfoo VEBistä alkais tippumaan. Epäilen, mut voiha ne yllättää :)

 

12.12.

Uutta pukkaa :)

Kaverin kanssa tehtiin syksyllä 2014 "herrasmiessopimus" osallistumisesta mainospuheiden mukaan Euroopan kovimpaan brevettiin, kuntopyöräilytapahtumaan. http://www.bormio.eu/event/veb-valtellina-extreme-brevet/?lang=en

Ensi kesälle näyttäisi hyvin osuvan tuo reissu ja kirjeenvaihto Italiaan on aloitettu. Melkoista touhua noiden etelän elävien kanssa...Eilen sain meiliä:"Ciao. Tarkka ajankohta ei ole vielä selvillä, ehkä se on nettisivuillakin ilmoitettu 18.-19.6. mutta ota yhteyttä ensi kuussa, niin kenties tiedän varmemmin." Ei voinu ku nauraa. Onhan tästä vielä 6 kk aikaa :)

No, ehkä parempi kun ei ala huutelemaan, ku en oo koskaan tuommoista tapahtumaa ollu järkkäämässä. Voi vaikka olla jonkimmoisia haasteita saada lupia, jos jollain tavalla "suljetaan" tai muuten sotketaan useamman solatien normaalia liikennettä...?

Samapa tuo minulle. Sopimus on tehty ja sen lunastaminen ei ole muutamasta viikosta kiinni, kun muutakaan ohjelmaa en vielä ensi kesäksi ole varmistanut. Voin pitää muut jutut vielä pari kuukautta auki ja odotella VEB2016 varmistumista.

Valmistautuminen settiin alkoi oikeastaan syyskuussa 2014 ollessani kesälomaretkellä juuri samalla seudulla. Ajoin yhden pidemmän lenkin ~140 km/ 4500nm ja kuolin :) Paksulle pojalle kävi karusti selväksi, että painovoimaa vastaan ei huonolla kunnolla kannata tapella. Pitkää rauhallista lenkkiä pitää tehdä runsaasti ja vähintään yhtä tärkeätä on vähentää mukana raahattavaa massaa.

Pyörä vaihtunut monta sataa grammaa kevyempään :) ja vaihteisto päivitetty sellaiseksi, että riittävän pieni välitys löytyy varmasti. Lenkuraakin tullu ajeltuu ja kunto sitä myöten paranempaan päin. Myöskään "perinteistä" useamman kuukauden totaalitaukoa ei viime kesän jälkeen tullut, joten siitäkin kohtaa olen menossa oikeaan suuntaan.

Mutta, mutta...maaliskuussa aloitettu kuskinkevennysprojekti vielä vaiheessa. Pitkä matka jo tultu, mutta vielä on taivalta edessä. Muutama kuukausi on vielä aikaa kevennellä oloa ja rauhassa rakentaa pohjaa, mutta pikkuhiljaa on alettava valmistautua systemaattisemmin tai kesäkuussa ei hyvä hytky :)

 

23.9.

Hiukka kulunu aikaa retken päättymisestä,  mutta koitan kirjottaa viimesestä päivästä sen minkä muistan.

Suomeen. Sopivan aikainen aamu. Lento oli mukavasti aamupäivästä, joten turhaa lorvailua ei tullut ja toisaalta sai nukkua kunnon unet, eikä tarvinnu aamuyöstä ryntäillä.

Heti herätessä huomasi, että takakäpälät oli pahalla päällä. "Krampit" välittömästi noustessa. Onneksi juna-asemalle oli vaan muutama sata metriä.

Aamupala ja vaatteet niskaan. Reppu ja pyörälaatikko kantoon. Ulkona oli siedettävän kesäistä. Ensimmäisestä askeleesta alkaen huomasi, että kävelymatkasta junalle tulisi tuskaisa. Pystyin hammasta purren kävelemään 20 m, ennen kuin kipu reisissä pakotti nojailemaan. Varmaan pahin "kramppitilanne", jonka olen kokenut. Hitaasti punnersin valotolpalta valotolpalle ja kipu tuntui joka pysäyksen jälkeen pahemmalta. Asema näkyi jo, mutta harkitsin tosissani taksin ottamista. Matkaa oli ehkä 150 m, mutta hetken tuntui, etten selviä siitä. Puhaltelin tovin ja sain pakotettua itseni liikkeelle. Pääsin asemalle ja junaan. Hurjaa.

Lentokentällä jatkoin hidasta etenemistäni. Onneksi olin varuiksi lähtenyt liikkeelle "liian aikaisin". Pääsin eroon pyörästä ja liu`uin turvatarkastuksen läpi kohti lähtöporttia. Ei tehny mieli kierrellä tax-freessä, vaan suoraan portille. Helpotus. Sain istuksia juuri sopivasti ennen koneeseen siirtymistä. Hiljalleen liikkuminen helpottui, joko turruin tai tilanne oikeasti helpotti.

Lento meni niinku pitääkin. Pitkältähän se aina tuntuu, kun odottaa... :) Hki-Vantaalla hissukseen köpöttämällä kohti laukkulinjaa. Melko pian hihna alkoi syöttää laukkuja. Pyörä ei tullut. Odottelin aikani, samoin kuin toinenkin matkalainen. Lopulta hän meni kyselemään tiskiltä. Seurasin keskustelua ja kuulin toisenkin odottavan pyörälaukkuaan. Minäkin meni virkailijan luo ja kerroin olevani samassa tilanteessa.

Hetken ihmeteltyämme tilannetta paikalle tuli virkailija joka huikkasi löytäneensä "takaa" koirankuljetuslaatikot, jotka olivat olleet hukassa edelliseltä lennolta. Hänelle kerrottiin meidän pyöriemme puuttumisesta. Mies sanoi:"Tuossa takakäytävässä on kyllä kaksi isoa pakettia..." Helpotus. Joku oli päättänyt ettei laita pyöriä hihnalle ja oli lykännyt ne käytävälle, mutta ilmeisesti unohtanut kertoa kellekkään. Pääasia, että pyörä löytyi. Ylimääräinen säätö ei harmittanut, vaikka tietysti puolituntinen kului hukkaan.

Pihalle ja pyörälaatikko kärryyn. Siirtyminen keskustaan sujui näppärästi, kun uusi paikallisjunan rata "hakee" lentokentältä. Hieno homma.

Ennen Imatralle menevään junaan siirtymistä purin pyörän laatikosta ja hankkiuduin pahvista eroon. Pyörä junaan ja viimeinen etappi. Onpas juna mukava tapa liikkua.

Kotona :) Kiitos ja seuraavaan kertaan...      

22.9. ti

Valmistautuminen kotiutumiseen alkoi osoitteenvaihdolla. Otin huoneen keskustasta, muutaman sadan metron päästä sekä juna-asemaa, että pyörävuokraamoa, josta saisin laatikon fillarille.

Odottelin kaupungilla pari tuntia huoneen vapautumista ja söin aamupalan pitkänkaavan kautta, full english breakfast :), kuppi kahvia, pari kaliaa ja sipsejä. Sipsit olivat kyllä hirveimpiä mitä olen koskaan maistanut ja jäivät kulhoon.

Majoittumisen jälkeen pyykkikone hurisemaan ja laatikon hakuun. Sovitusti laatikko löytyi ja 5 € vaihtoi myös omistajaansa. Juttelimme liikkeen valikoimasta ja mukavasti löytyi kalustoa, mummopyöriä, e-bikejä, maastureita (ilmeisesti myös täpäreitä, vaikka ei minulle osunut silmään) sekä maantielle sekä alu-että kuiturunkoisena. Kuituvehkeissä ainakin oli osasarjana Ultegraa. Jäi kuva, että taitaapi olla minun vaihtoehtoni, mikäli Malagassa joskus pyörää lähden vuokraamaan. Näin sesongin loputtua tarjosivat myös ostettavaksi vuokrakäytössä olleita pyöriä. Ei välttämättä mahdoton ratkaisu sekään, jos pidemmäksi aikaa pyörää tarvitsee. Hinnasta en alkanut kuitenkaan keskustella :)

Pahvilaatikko kainalossa harpoin huoneeseen ja pyykkien vaihto, puolet kuivumaan ja loput koneeseen. Sitten pikku jännäri pakaroiden välissä pyörän kimppuun. Laatikko oli selkeästi pienempi kuin tulomatkalla käyttämäni ja pyörää palastellessa mitein vaihtoehtoja, mikäli kaikki ei sinne mahtuisi...

Runko laatikkoon ja jännityksellä asettelemaan kiekkoja sekaan... puuh ! Aavistuksen pullistelee kyljistä, mutta kyllä kelpaa :) Satula, tolppineen vielä ja pikkuhiluille kyllä aina löytyy rakoja. Homma toimii.

Helpottuneena huomasin vatsan kaipaavan täytettä ja olisikin sopiva hetki hakea kaupasta purtavaa...mutta mites, ku...tuli heitettyä sortsit pesukoneeseen. Pitääkö nyt nälissään odotella, että ne kuivuu, vai nykäistäkö märkänä jalkaan :( Hetken arvottuani katse osui sohvalla olevaan muovipussiin. "Hah, enhä enää ookkaan yhden siviilin taktiikalla." Eilen ostetut pitkät pääsivät käyttöön.

Käsittämätöntä, kuinka paikalliset pystyvät käyttämään jatkuvasti farkkuja, pitkiä paitoja ja jopa takkeja. Välittömästi kadulle, ulos ilmastoidusta rakennuksesta, astuttuani törmäsin tuskaiseen kuumuuteen. +33 astetta, eikä muuta tarvitakkaan. Hipsin seuraavaan kortteliin ja kiittelin hiljaa mielessä, että kauppaan ei ollut pidempi matka :)

Ilta kului vaatteiden kuivumista kuunnellessa ja pakkaillessa. Ajohousut ei meinanneet kuivua ja niinpä siirtelin herätystä aikaisemmaksi ja loput kamoista pakkaan reppuun aamulla. Kaupungille ei tehnyt yhtään mieli lähteä ja oikeastaan kotiinpaluu tuntuu kivalta ajatukselta. Pääsee arkeen ja töihin. Kivaa...vai onks tää sairasta ;) 

21.9. ma

Aamupalaretkellä postiin kyselemään, kuinka saisin lähetettyä repusta löytyneet telkkarin ja ilmastoinnin kaukosäätimet Antequeraan. "Ei nyt mitenkään, koska tietokone. Palaa myöhemmin." Jaahas, selvä.

Repun läppätaskua availlessani käteen tupsahti siis kaukosäätimiä. Kirjautuessani edelliseen majapaikkaan, ojennettiin minulle avainten lisäksi kaksi kaukosäädintä ja työnsin ne reppuuni. Enpä sitten moisia tarvinnut ja sinnehän ne unohtuivat, kun lähdöh hetki koitti.

Kiinanvalinnasta hain kuitenkin kirjekuoren ja paketoin säätimet sinne. Rauhallisen aamupalan jälkeen lähdin ostoksille ja taas postillekatsomaan tilannetta. Nyt koneet pelasivat. Touhu oli uskomattoman hidasta ja huolimatta 6 virkailijasta, asiakkaita ei "pystytty" palvelemaan järjellisessä ajassa. Hermot menisi, jos olisi kiire johonkin :)

Lopulta yksi virkailija ryhtyi huutelemaan odottaville ihmisille "jotain" ja päätään pyöritellen ihmiset alkoivat poistua paikalta...hetken katseltuani kävelin vuoronumerosta piitaamatta tiskille ja kysyin voisiko kirjeet jättää. Onnistui, mikäli en halunnut lähetystä "kirjattuna". Sopi minulle. Hinta arvottiin ulkomuistista ja mies otti lähetyksen haltuunsa. Toivottavasti menee perille :)

Paluu syksyyn pakottaa hankkimaan pitkää vaatetta, joten kurvailin kaupoille ja tovin kierreltyäni löysinkin päällepantavaa. Samalla retkellä muistin ostaa myös pakkausteippiä pyörän paketointia varten.

Ranta oli nyt arkena hiljainen, eikä valtaosa rannan ravintoloistakaan ollut auki. Ilma olisi kyllä mainio, mutta kun kausi on ohi, niin se on ohi. 

20.9. su

Olipa virkeä olo kun kukko kiekas. Hymyssäsuin aamutoimet ja pyöräilemään. Ei reppua :) Kurvailua Malagan rantatiellä ja kun kohdalle osui sopiva porukka, niin kyytiin.

Oikeasti leppoisaa kurvailua Fuengirolaan porukan mukana ja maisemista nautiskelua. Ryhmä lopetti oman lenkkinsä pikkuisen Fuengirolan pohjois puolelle ja minä käännyin takaisin. Pysähtelin limulle rantabaariin ja hieman lähempänä Malagaa kurvasin menomatkalla kehuttuun hampurilaispaikkaan. Ei olleet kehut turhia. Maha täynnä oli mukava kurvailla takaisin Malagaan ja hörpätä huurteinen lähirannan kuppilassa.

Rannat ja barbeque-alueet olivat täynnä hienosta ilmasta nauttivista ihmisistä. +27 ja kevyttä tuulenvirettä. Keli kuin parhaana Suomalaisena kesäpäivänä. Mukavaa.