19.8. Taival alkakoon

Otettii Karin kaa lepposa aamu ja syötii hyvä aamupala enneku lähettii maantielle. Liikkeelle päästyy ajettii hyvään myötätuuleen melko reipasta kyytii kohti Murciota ja rauhallisempii teitä. Sunnuntai oli kyll hyvä päivä ajaa pois rannikolta, ku liikenne oli iha kuollutta. Kylie läpäsyt liikennevaloinee katko kuitenki vähävälii matkantekoo.

Kaupungit jäi taa samalla, ku lämpötila nousi. Miulla alko olla pikkuhiljaa tukalaa, ku taas Kari huokaili, ettei enää palele. Aattelin, ett se vitsailee, ku mittsri näytti kuitenki reilusti yli 30 C.

Koitin juuva mahollisimma palio, mut tuntu, ettei mikää riittäny. Olo alko tuntuu omituiselt ja ajamine muuttu raskaaks pia Totanan kaupungi jälkee. Pää tuntu pehmeeltä eikä ajatuskaa kulkenu. Omat vetovuorot lyheni ja tartti ottaa peesi palio tarkemmi, ett pääs mahollisimma helpolla. Vauhti oli lepposaa ja maasto helpohkoo. Olin iha äimänä. Lopulta tartti himmata iha pyörittelyks ja todeta päiväetapin jäävän armotta kesken.

Kateltii hotelli vuorenrinteen kylästä ja lähettii kiipee viimestä 5 km nousuu hiiiiitaaasti. Pienin välitys oli käytössä ja silti tuntu vaikeelta pyörittää kampii vaik nousu oli iha loivaa.

Kari koitti tsempata ja vähitelle Velez-Blancan kylä tuli lähemmäs. Mut sit... 500 m enne hotellii miu oli pakko kurvata sivuun ja istuun penkille puun varjoo. Oksetti. Huokailin ja kaadoin vettä päälle. Meni monta minuuttii, ett olo helpotti ees sevverra, ett pääsin takas villarin selkää. Oli pska olo.

Hotellilla menin kylmää suihkuu ja koitin juuva lisää. Olo tuntu paranevan ja käytii syömässä älyttömä hyvää ruokaa alakerran raflassa. Käveltii viel maisemii ihaille kylän reunalla olevalle huoltikselle ja ostettii enerkiaa huomiselle ajopäivälle.

Ku päästii takas huoneesee ja loikoiltii katelle telkusta sääpovauksii seuraavie päivie etapeille, nii miulla iski molempii sisäreisii iha mekalomaaniset krampit. Kieriskelin tuskissani ja koitin löytää jonku asenno, jossa sais ees vähä venytystä lihaksii ja ikuisuuvelta tuntunee ajan kuluttuu helpotti. Kari jeesas miulle juomista ja koitin ryystää sitä. Hetke tokkuroituani simahin ja uni pelasti. Onneks yöllä ei ollu ohjelmaa, vaa sai nukkuu kunnolla aamuu asti.

Juteltii Karin kaa tapahtuneesta ja todettii, ett miulla oli päivämmittaa iha klassiisii nestehukan ja lämpöhalvauksen oireita. Join kyll ajonnaikana yli litran tunnissa, mut ku oltii lähetty poikasina liikkeelle, nii suolaa yms. ei ollu mukana. Kroppa varmaa laimeni liikaa ja juotu vesi ei enää "tarttunu", vaa valu hikoilummukana suoraa läpi ku kroppa koitti jäähyttää itteesä. Opittii.

Kaikest huolimatta päivä oli ihapparas ja oli mahtavaa olla fillaroimassa. Hienoja maisemii ja kivoja pikku kylii. Ja tosi mukava jutella Karin kaa samalla ku ajelee.

18.8.- Lomalle lonps

Vihdoinki. Tätä kesälomaa olin oottanu iha liia kovasti ja viimeset päivät oli prullista, ku kyttäs kalenterii.

Pakkaamine meni niinku kuuluu ja sain aamulla ryntäillä otsa märkänä laukuu kuntoo. Viimesenä kantona oli viel fillarin polin, joka ei suostunu irtoomaa. Hermo meinas mennä ja säikäytti ett siihenkö se reissu nyt kaatu. Noh, posket tiukaks ja kunno ähkäsy, nii irtoshan se. Huh. Fillari nippuun ja laukkuun.

Juna-asemalla törmäsin Jussiin, joka oli kans matkalla Hki-Vandalle. Matka meniki kivasti tarinoijessa ja hoksattii kumpiki vasta "Seuraavana Tikkurila. Nästa Tikkursby" - kuulutuksesta, ett oli rynnättävä junavvaihtoon. Kerettii kuitenki hyvi. Asemalla erottii ja toivoteltii hyvät matkat.

Luovutin fillarilaukun ja lompsin turvatarkastuste läpi. Kiertelin myymälöi ja keksin ostaa luettavaa ja etin sopivaa adapterii laturii, mut sitä ej löytyny. Pakolline tuli hörpittyy Tammitynnyrissä enneku kone lähti.

Alicantessa Kari oli kentällä vastassa ja ajeltii Torreviejaan Karin asunnolle. Syötii saakeli hyvää evästä, jonka Kari touhus silläaikaa, ku mie taistelin fillarii nippuun. Meni pitkälle iltaan, enneku oltii saatu tavarat setvittyy ja aamuu varte lähtövalmiiks. Pääs hyvällä mielellä nukkuun.

31.7.2018

Millo on kuuma ja millo o kylmä ja millo siulle sopii.

Jostai luvin, ett nyttois 50 hellepäivää tälle kesälle. Vissii jonku sorti ennätys tai ainaki enite miesmuistii. En valita, vaik välillä tuntunu, ett töis käyntii piisais vähä vähempiki. Töis tulee juotuu iha liia vähä ja ku pääsee kotii, nii onki takki melko tyhjä.

Tää helleputki ku alko, nii ekan viiko oli kurjaa kävvä lenkillä. Tuns kokoaja, ett kramppi kärkkyy oottamas sopivaa hetkee. Keventelin ajamist isolla käellä ja huilasin. Pijin välipäivii ja lyhensin lenkkejä, nii melko hyvi selvis. Oikei isoí krammppei ei tainnu tulla ku muutaman lenki jälkee kotona. Tarpeeks pirulline tunne, ettei houkuttanu yhtää turhaa härnätä.

Homma parani melko nopeesti eka viikon jälkee, mut jatkoin silti kevennettyy. Jalka tuntu iha toiselta, ku ehti oikeesti palautuun ja oli kiva ajella vähä reippaamminki. Koko kuukaus lipsahti sit samaa rataa ja saldoks kerty 1651 km/  60 h/ 22 krt.

Reilu vko sitte oli taas Lappeerrannas Willimiesajot. Osallistui sunnuntain maantieajoo ja yltiöoptimistisest lähin kuntoajon vapaan vauhin ryhmään. Aattelin, ett koitan vähämmatkaa roikkuu mukana ja sit ku putoon, nii oottelen lepposampii nopeusryhmii. Lähtiki iha älyttömä helposti ja oli helppo joogailla porukan mukana. Mut...lystii kesti vajaan 2kyt kilsaa, eka hiekkatielle asti.

Ryhmä ajeli rauhassa sitä pätkää ja vaa muutama selvästi kokemattomampi jarrutteli ja putos porukasta. Sit koitin leikkii viksumpaa ku oonkaa. Sen hiekkatien loppupäässä on lyhyt jyrkkä ylämäki ja aattelin, ett meen sen helposti, liikoja yrittämättä ylös. Jättäännyi pääjoukon perää ja annoin tulla vähän rakoo, ett pystyn sit tulee mäen alaosan kovalla alkuvauhdilla, eikä tartte himmailla, ku kuitenki porukan perä joutuu jarrutteleen kärjen vauhdin hidastuessa. Arvioin eron riittävän ja rupesin kiihdyttään pikkusen enne mäkee. Otin kuitenki liia kovan vauhin ja saavutin koko tien leveydellä seisovan ryhmän just, ku  nousu alko. Toises reunassa oli just pyörämmentävä rako ja ku en halunnu menettää vauhtii, nii käänsin pyörän sinne.

Ois pitäny kelloje soida, mutku ei. Joku syyhä siihe rakoon oli. Samalla ku sujahdin reunimmaisesta kuskista ohi, täräytin isoon kuoppaan. Tanko käänty käsie alta ja jalat irtos polkimilta. Jotenki sain roikuttuu kyydissä ja pystyssä. Jalka maaha ja katseella seuraten, ku muut kiipes mäkee. Hätäpäissää liikkeelle, mut eihä siitä tullu mitää. Koitin saaha kenkää lukkoon, mut  ku samalla piti isolla vaihteella koittaa runnoo voimaa, nii eihä se stanan polin osunu oikeipäi sinne klossii. Ei vaik mitä teki. Paniikkiratkasuna hyppäsin juokseen ja kipitin mäen jyrkimmä kohan ohi, takas kyytii ja katsojalta pikkuse työntöapuu, nii sain klossit kii.

Lähin takaa-ajoon ja koitin rauhotella itteeni. Pääjoukko oli reilu sata metrii miu edellä ja välissä oli kymmenkunta kuskii. Eessä oli pitkä pätkä tasasta ja nopeeta maastoo, mis pääjoukon kyll saa ajettuu kiinni, ku muide pudonneide kans laittaa vetoringin pyöriin. Ajoin noi kymmene kuskin porukan kiinni ja aattelin, ett homma lähtee hoitumaan. Pskan marjat. Se porukka katteli toisiaa ja huokaili. Ajoin keulille ja kannustin vetorinkiin. Hetken katoin sitä touhuu ja ku oman tasasen vetoni jälkee peesissä ei ollukaa ketään, päätin, ett antaa olla. Yksin en, siinä vaiheessa jo parisataa metrii edellä menevää, kärkee saa kiinni. Nostin selän suoraks ja aloin nautiskeleen auringosta.

Lemillä sain huoltopisteeltä lainaks työkaluja ja korjailin tangon paikoilleen. Samalla kisaa kattomassa ollu Mikko lähti kickbikellä kohti kotii, nii liityin seuraan. Juteltii ja oottelin takaa seuraavaa ryhmää, johon vois liittyy. Loppulta lepposasti ajeleva porukka tuliki ohi ja pääsin kyytiin. Juteltii Sampan kaa ja vetorinki pyöri rauhallisesti. Kattelin porukan perältä taaksepäi ja näin kuinka joku puski sitkeesti meidän porukkaa kiinni. Pikkuhiljaa takaa-ajaja pääs nii lähelle, ett tunnistin sen Juusoks. Se oli lähteny jossai hitaammass lähtöryhmässä, mut kyllästyny ja ajo reippaan pätkän saade meijä ryhmän kii. Vähä aikaa ajeltii porukan mukana, mut sit päätettii seuraavalta huoltopisteeltä lähtee ajaan vähä reippaammi.

Pari muutaki liitty aluks mukaa, mut lopulta me jäätii Juuson kaa kahdestaan. Paritempoiltii reipasta vauhtii ja lopulta mie sanoin, ett mentii vähä turhan kovaa miulle. "Ajetaa vaa 38 km/h ja oot peesissä, nii saat huilattuu" sano Juuso. Meinas tulla kokikset nenästä, ku nauratti. No, joo oliha se pari kilsaa hitaammi, ku mitä siihe asti, mut se kui kaveri sen sano :).

Muutama kymppi lasketeltii vauhikkaasti, kunnes hiljennettii kevyee matkavauhtii. Saavutettii muutamia nopeemmista lähtöryhmistä pudonneita ja ne liitty vaihtelevasti kyytiin. Vajaa 3kymppii enne maalii saavutettii yks väsyny naiste elitekuski ja ehdotin Juusolle, ett jeesattais se maalii. Mentii rennosti, mutku tytöllä oli puntti jo aika tyhjä, nii sanoin Juusolle, ett se voi mennä ja mie ajelen rauhassa maaliin sen naise kaa. Näin tehtii ja hyvi lopulta päästii maalii.

Kiva reissu kaikkiaa, vaik ois tietty voinu jäädä se alkumatkan häslinki kokeilematta. Ei kaduta yhtää, ett päätin lähtee ajaan. Järjestelyt oli taas huippuu ja tunnelma koko tapahtumassa oli hieno. Ens vuonna uusiks :).

 

3.7.2018 Kohti syysmasennusta

Kesäkuu heilahti ja kelitki alko muistuttaa normaalii. Hyviiki ilmoi osu joukkoo, mut sateit ja tuulta iha omiks tarpeiks kuitenki.

Kaikest leipääntymisest huolimatta sain ulkoiltuu melko kivasti. Yks välitavote saavutettu, ku keväällä aattelin, ett jos heinäkuulle asti jaksais ajaa palio, nii hyvä tulee. Kesäkuulle kerty kaikkiaa 3036 km/ 115 h/ 22 pv. Yli 200 km päivii tuli joka viikolle, yhteesä 6 kpl. "Pisin evö" lukemaki siirty taas naksun eteepäi, Juhannukse 514 km.

Ennoo viel päättäny kui nyt jatkan eteeppäi. Ajasko samalla lailla, ku tähänki asti vai tekiskö jotai muuta ? Tavallaa ois helppo vaa tahkoo kilsoja, mut toisaalta välillä ois kiva ajaa lyhkästäki setti, vaik sit vähä kovempaa. Noh, näkee sit kk päästä, ett kui meni.

Tähä asti melkei kaikki ajot hoitunu "retki" Rekillä, mut eile otin ajoon Wiljöön ja sill ois nyt tarkotus ajella enemmä. Tuntu "omituiselta", ku ajoasento ja kaikki onnii erilaiset mihi on taas tottunu. Tangoki kyll vaihoi, nii seki vaatii totutteluu. Muutaman lenki jälkee tietää paremmi, toimiiks se vai tartteeks vaihtaa vanha takas. Uuvet korkeeprofiiliset kiekotki oli eile alla ja vaik ne vähä arveluttaa tuulella, nii ainakaa eile en huomannu mitää ongelmaa, vaik tuuliki jonki verra.

Vaik nyttoon Vapulta ajanu enemmä ku koskaa, nii läskii ejjoo lähteny käytännössä yhtää. Oon perustellu ittelleni, ett pakko syyvä, ett jaksaa ajaa :). Puolet varmaa tottaki, mut kylhä totta on myös se, ettei oo ollu oikeestaa ees miele vieressä koko painompuotos. Syöny hlvetisti ja vähät välittäny mitä oikeesti tarviis. Ehkä vois pikkuse miettii mitä suuhu tunkee, nii ois syksyllä aavistukse helpompi kiivetä mäkii, ku ees muutaman kilon sais housunnapin kohalta joutavaa jätettyy tien vartee...tiijä häntä viittiiks.

25.6.2018 Hyvää Joulua

Niinpä on keskikesän juhlasta selvitty. Kiva Jussi taas kerran fillarilla.

Lähetii "Tvätt" Matin kaa sovitusti torstaina töije jälkee ajeleen kohti savon syänmaita. Matti oli suunnitellu mukavan reitin pienempii teitä pitkin kierrellen, sillee ett sais perille päästyää uuve sataluvun rikki kertaistumalle.

Mukava myötäne tuuppi ja matka joutu lepposasti valosassa kesäyössä. Viileetä oli, niiku Juhannuksena kuuluuki, mut ei paha. Liikenne väheni sitä mukaa, ku matka eteni ja välillä mentii pitkiä pätkii ilman autojen hurinaa.

Eka varsinaine stoppi piettii Juvalla puoliltaöin ja kateltii saetutkasta, ett rintama oli just tulossa kohalle. Laitettii lisää vaatetta ja vettäpitävää päälle, ettois mukavampi ajella. Heti ku lähettii tavvolta, nii sae alkoki. Muutama säätöpysäys piti tehä kamppeitte takii, ku välil oli liikaa ja sit taas liia vähä päällä. Yön kilsat on pitkii ja tunnit meni hitaasti, ku märkinä ja vilusina väännettii kohti pohjosta. Onneks vauhti pysy kohtuu reippaana ja aamupala Kuopiossa lähesty kuitenki mukavasti.

Aamua ootellessa jutut väheni ja Matit ajeli tuppisuuna. Puutossalmen lossilla kaima tuijotteli tyhjyytee ja valitti väsymystä. Alko olla vuorokaus valvomista alla. Lossin jälkee reitillä oli pitkii puuduttavii suorii ja katoin, ku kaverin ajolinja kiemurteli välillä melkosesti. Koitettii jotai jutelle ja Matti sano lopulta, ett oli varmaa nukahdellu ajaessaan ! Mikrounii, mut kuitenki. Aika hurjaa. Onneks aamu valostu ja huoltis ilmesty näkyvii. Ei hetkeekää liia aikasi.

Reilun tauon ja aamupalan jälkee molemmilla oli paljo virkeempi olo ja välillä pilkahellu aurinko valo kans uskoo matkantekoo ja vaik maastot muuttu kokoaja mäkisemmiks, nii vauhti alko kiihtyy. Jokune pikku pysäys pidettii, mut molemmilla alko jo olla sopiva hinku päästä perille Matin määränpäähä, ettei mitää pitempää taukoo maltettu viimesellä satkulla enää tehä. Viimene viiskymppii oli kivaa kumpuilevaa maalaistietä ja sopivaan tuulensuuntaa polkastii melkosta vauhtii. Maali häämötti.

Just ku lasketut kokonaiskilsat matkalle tuli täytee, kurvattiin mökkitielle ja saavuttii perille. Vastaannotto oli vieraavvarane ja miulleki, täysin vieraalle ihmiselle, tehtii kyll selväks, ett olin tervetullu. Joogailtii mökillä ja saatii apetta rinnanalle. Tajjettii hetki torkkuaki.

Sit tuli hetki, ett mökkiväki alko valmistuu Juhannuksen viettoo savusaunoineen, nii mie ilmotin jatkavani matkaa. Puin aavistuksen kuivuneet ajovaattet päälle ja kurvasin takas kohti Kuopioo.

Ajjemmi nii mukavasti auttanu myötäne oliki sitte suoraa edestä ja välilllä meinas loppuu usko. Iha reiluu alamäkee sai polkee ja vauhtii oli niukasti yli 20. Hetke jo mietin makuupussimajotusta, mut päätin kuitenki ajella loppuun asti. Loppuje lopuks matka suju kuitenki iha jees, vaik Siilinjärvellä meinas hermo mennä. Perinteisesti ei minkäälaista opastust, mut ettei oikei järkevää fillarireittiikää Kuopioo. (Aina) Tyhjänä ammottava motari kyll menee hienosti suoraa reittii, mut "vanhaa tietä" tai jotai muuta sai ettii iha oikeesti. Keksimälleni reitille tupsahti pätkä hiekkatietäki, joka tosin oli hyväkuntone eikä aiheuttanu murhetta. Kyll aattelin, ett ei varmaa kovi moni työmatkafillaroitse noitte kaupunkie välii, vaik matkana olis iha sopiva tai sit jossai menee reitti, mitä en vaa älynny.

Kallan sillat oli hieno kokemus, ku tuuli repi ja puisteli, samalla ku vaahtopäät tyrskys ja Pujjon torni näky taivasta vaste. Kääntelin kaupunkii ja kurvasin eka hotellin pihalle. Huone ja kalia, kiitos. Uus enkka yhelle setille tuli miulleki. Mittari näytti 514 kilsaa 😊.

Aamulla sato ja plään bii varmistu. Varasin interreilin Lahtee ja suunnisti kauppaan hommaan siviilivaatteet. Täys karderoopi löyty, kenkii myöte ja pääsin junailee iha oikeitte ihmiste näkösesti, enkä potkuhousuissa. Ilta Suomen Tsikakossa meniki sitte pitkälti kansallisjuomaa nauttiessa, kunnes uni voitti kohtuullisen ajoissa.

Su aukes kuivana ja mieli oli virkee. Kääntentelin villarin maantielle ja poljeksin rauhassa kohti itää. Mukavasti taittu matka eikä paluuliikennekää osunu reitille, nii sain ajaa suht rauhassa. Toki Lemillä alko sataa, mut ei haitannu tippaakaa, ku oli vaa 60 kilsaa kotii.

Tuntu hyvältä kurvata kotipihaa ja vääntäytyy lämpimää suihkuu. Kiva retki takana ja ilone mieli. Tuntu ettolin saanu uutta virtaa ajeluihi. Täst o hyvä jatkaa.

Kiitos Matti.

19.6.2018 Iha...

Tää pitkämmatkampyöräily tuntuu välillä melko tyhmältä puuhalta. Eka kertaa alkanu ajaessa tympiin, tai ehkä oikeemmi pitkästyttään koko polkemine. Tuntuu, ett jos semmosena hetkenä olis vaik juna-aseman vieressä, nii kyytipeli muuttus melko helpost. Noh, ohimenevii hetkii ne on ollu ja vähäaja pääst on taas ollu suupielet kohti taivasta.

Pakko tietenki noteerata tuommoset ja funtsii mitä pitää jatkos tehä toisell tavalla, ettei oikeesti lopu koko into. Monta nuorta lupausta on enneki tässä maas lopettanu liikkumise, ku o palaneet loppuu.

Hienoi settei kyll onnistunu veivaan ja todennu, ett kaikest vaivasta ja raskauvestaa huolimatta yön läpi ajelut antaa hienoja kokemuksii. Sellasii mitä ei voi päivällä saaha millää. Ja fiiliksetki on iha erilaisii, ku ajaa yöllä.

Juhannuskivaki alkanu hahmottuun. Torstaina töitte jälkee lähen saattaan kaimaa pohjois-Savoon ja perjantaina jatkan sielt kelie ja ajatuste mukaan. Jos tuntuu kivalt ja muutenki nassahtaa, nii ajelen sunnuntaina takas kotii, mut jos vaik sataa jatkuvasti tai alkaa uituttaan, nii sit konekyydillä jo aiemmin pois.

RAAM-kisaa tullu fasesta seurattuu ja vaikuttaa iha jees puuhalta tuoki. Ei ehkä just se mihi ite täs fillaroinnissa koukuttunu, mut ymmärrän kyll sen haastee ja ittesävoittamisen mitä kisa vaatii. Kovia urheilijoita kaikki.

5.6.2018 Kesä meni

Toukokuu oliki sit kaikkie aikoje hienoi kelie puolee. Ei satanu tippaakaa ja hellepäivii. Aaahh...kyll maantiefillaristii hellittii. Helläks ajelin prceeniki. Ikinä ennoo ajanu toukokuulle noi palioo ja ennenkaikkee, ajamattomii päivii tuli vaa muutama.

Perinteine kilsakisa otti taas valtaansa ja heti Vapunpäivänä alotin räväkällä Saimaan kierrolla, eikä tahti siitä hiipunu. Kaikki vapaa-aika tullu vietettyy fillarin selässä ja pitkiä lenkkejäki useempi. Yön yli telttareissunki pääsin tekee, eli oppii ja ojennust tuli siihenki hommaa.

Kuukauvve kohokohta oli Randonneurs Finlandin järkkäämä Fleche-ajo, johon lähin ottaa kyytii Lappeerranna pojilta. Kurvailin aamulla sakkolenkin kautta Boulder Saimaalle, mist lähettii kolmee pellee ajelee reilun mutkan kautt Jyväskylää. Läpi yön sipisteltii ja seuraavana aamun, ku kurvatti hotellille saunoon, oli miu mittari mukaa matkaa taitettu 506 km. Pisin ikinä yhellä istumalla.

Kuun viimene päivä oli pikkuse väkisi tekemist, mut pakkosatase väänsin ja saín 3001 ;) km toukokuu saldoks. "Tavote" oli kyll satku päivään, nii vähä jäi hampaankoloo. Kostoks laiskottelusta alotinki sit kesäkuun ajamalla heti ekaan viikolloppuu Tampereen ja Porvoon kautta lenkuran. Hieno yö taas ja eläimii enemmä, ku koskaa yhelle reissulle. Hirvii, kauriita ja peuroi yseempaa otteesee, rusakoit tietty ja joku isompi ruskee lintu, ehkä teeri tai metso tai mitä näitä on. Joo, ja suuntäyveltä jotai pienii pahammakusii kans.

Ilmat osu kyll hyvi tuoho viime vkl retkee, ku tänää pihalla onki sit normaali kesäsää, +7 ja vettä vaakaan. Noh, pitelen pakollisia huilipäivii ja uskon, ett ennusteitte lupaus ensviikon lämpimist keleist pitää paikkasa, nii pääsee taas hyväll mielell kattelee asfaltinreunaa.

Aj nii. Loppukesä Espanjan reissu alkanu saamaa ensimmäisii suunnitelmii. Laitteli Karille ehotusta, ett ajeltas ekana Torrevieja-Granada-Sevilla-Huelva ja sit tähättäs muutamaks päiväks Malagaan kattoo Vueltan etappeja. Vueltaa seuraille livvuttais takas Torreen ja ihmeteltäs miu viimene lomaviikko treenejä siellä. Ehkä noi tai jotai muuta :).