16.6.2016 Hiton mattia.
Miksköhä sitä ei voi tehä asioita
valmiiks aikasemmin. Kaikki mitotettava dead-linen kautta. Eilen
aamulla oli pakkaaminen viel iha vaiheessa ja töissäki veny.
Ajokamojen arpomista, pyörän sovittaminen eka kertaa lentolaukkuun,
härpäkkeitten lataamista...iltahan siinä tuli enneku kaikki
valmiina. No, kaikki ne on kuitenki mukana, mitkä on mukana. Näillä
mennään...
Kentällä oli muitakin lähtijöitä.
En oo varmaa ikinä nähny samanlaista tungosta lähtöselvityksessä.
Villarin takii piti viel jonottaa pariin kertaan, enne ku sain sen
käsistäni. Meininki oli vääntää laukku koneeseen pelkkänä
isona matkalaukkuna, mut pokka petti, ku kello ravas lähemmäs
lähtöaikaa ja katelin turvatarkastuksen jonoa. Kiltisti ilmotinki
laukun ”polkupyöräksi” ja maksoin rosvohinnan 75 €. Samalla
pyysin varaamaan paluulennolleki tilan samalle laukulle.
Selvittyäni lähtöportille, jonossa
olikin enää muutama ihminen ja kahvi piti vetästä ykkösellä
alas ollessani viimenen koneeseen pyrkijä. Hiukan turhan tiukalle,
mut koneeseen kuitenkin :)
Ohuesti jännittää, onko koko VEBbiä
tai oonko esim. kuukautta liia aikasin paikalla. Tapahtumasta ei oo
kuukauteen tullu mitää infoo, eikä ees facepäivityksiä...Oliski
mukava huomata räntäsateessa, lavvantaiaamuna klo 4 olevansa yksin
Italialaisella urheilukentällä :) Mikäs sitte, ei kai reitin
ajaminen muita kaipaa :)
Hyvin toimii laukku |
Autovuokraamolle alakertaan ja stanan stana ! Ajokortti autossa, omassa, Suomessa. Toiveikkaana kuitenki tiskille:"Jospa menis sillee italialaisella suurpiirteisyydellä." No, ei menny. "Sorry. Ilman korttia en voi antaa autoa." "Tai oisko ajokortista kuvaa ? Voisin ehkä tehdä erillisvakuutuksen...."
Eihä miulla mitää kuvaa ajokortista oo, joten hiukan pohtimista. Taksi ? Meneeks sinne juna ? Pyörällä ? Vaihtoehdot tuntu melko kehnoilta, joten kuva kortista saatava. Soitto Suomeen ja homma alko sujumaan. Joustava työaika oli taas påp ja kesken päivän pariksi tunniksi jeesaamaan toheloa järjestyi. Kuvaa odotellessa etsin kentältä kauppaa, josta ostaa kartta Milanosta Bormioon. Sekin on pinossa Imatralla...Ej löytyny, vaikka esim. Bulgarian ja Azerbaizanin kartat löyty. Bormio kuulemma niin kaukana :)
Puhelin surahti ja valokuvat oli tullu. Aika marssia tiskille. Muutama allekirjotettava paperi ja äpaut vuokrahinnan verran ekstraa vakuutuksesta. Ehkä apinaa koijattiin, mutta ei mahda minkään. Viiatin Panda oli hallissa odottamassa ja eikun laukku kyytiin.
Hetken istuin autossa ja koitin palautella mieliin karttakuvaa Italiasta...joo se semmone pikkusen saappaan näköne, Milano on siellä ja kenttä tuossa, Bormio tuolla...mitäs kylttejä tässä kannattais alkaa seurata ? Hurja fiilis kurvata ulos lentokentän parkkihallista ja lähteä ajamaan tietämättä omaa sijaintia, saatikka reittiä. Kaiken huipuks, ekasta ympyrästä motarille, eikä mitää hajua mihi se vie. Parin rampin ohi ja kylttejä tavaillen hahmottelin olevani matkalla 90 astetta väärään suuntaan. Pois motarilta ja pikkutielle. Tavallisesti olis ollu tuhoon tuomittu ajatus, mutta onnetar taisi armahtaa, sillä ensimmäisen taajaman ohitettuani tulin risteykseen, jossa kyltti "Como".
"Ei ihan nopein tai edes lyhin reitti, mut jos Comoon pääsen, nii sieltä jo tiedän aika tarkaan mihin ajaa" Seurailin opasteita ja kirosin kymmeniä kertoja, kuinka risteyksissä ei kerrota mihin siitä pitäis mennä. Päätin seurata valtavirtaa ja aina muutaman piinaavan hetken kuluttua tuli opasteita. Menin oikeaan suuntaan. Yhden risteyksen missasin ja ajelin tietämättömän tyytyväisenä Sveitsiin. Se tästä vielä puuttuis, ku jotai tapahtus ollessani "ulkomailla". Vartavasten olin sanonu autovuokraamossa, etten tarvii lisämaksua Sveitsiin menemistä varten. Eka kaupungissa auto ympäri ja takas Italiaan. Como löytyi ja samoin reitti Leccon kautta tielle, jonka tiesin menevän Bormioon. Nou hätä. Helppo nakki tuommone rapian parisataa kilsaa ihan paikallistuntemuksen varassa seudulla, jossa ei oo ikinä käyny :)
Iha jees näkymät huoneen partsilta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti