20.-21.6. Toipumista

Miltäs nyt tuntuu ? Piti oikee iteltä kysellä, ku ma aamuna heräs.

Fiilis oli hyvä ja hymyilytti. Olin tyytyväinen, ett tuli lähettyy tänne. Monesti epäilytti koko homman älykkyys ja mitä tämmösellä reissulla on oikeesti annettavaa. Nyt tiiän, ett hienon muiston ja iloa sain ainaki. Just sen mitä koko hommalta toivoinkin. Oikeestaan ei ees hirveesti harmita, ett jäi ajamatta se yks kierros, vaikka sitä tässä koko parin vuoden ajan on tullu mietittyy: "Jaksaako, pystyykö, ehtiikö". Itelle vastaus on nyt selvä, mut ku ei ollu tänä vuonna maholista kokeilla, nii se siitä :)

Pikkuse tietty "tyhjä olo", ku ej ookkaa enää eessä juttuu mitä oottaa, mut äkkiäkös noita keksii ja sit taas kiroo itteensä. Olin jo vakaasti päättäny, ett nyt saa loppuu miulta kaikki tämmöset hölmöilyt, mutt enää ennookkaa iha varma :). Malttaako sitä ja toisaalt saako itteensä ees tätä vähää ulkoilemaa, jos ejjoo "mitää syytä" ? Tarttee kattoo ny vähä aikaa.

Tulevan kesän muotihitti, suoraan Italiasta

Kroppa tietää kyllä ajaneensa. Käpälät on väsyneet, polvet kipeet, selkä ihan pskana ja jopa ojentajat on käsistä arat. Hissuksee vaa koitettava liikuksii, nii kyll tää tästä. Tän yhen päivän oon, ku parempiki turisti ja lorvin kaupoiss, mutt jos yhtää tokenee, nii tiistaina käyn vähä ajelees.

Koitas keksii miks tämmöne kuva. Mie en tiiä :) Kai se on jotenki turisti

Paikallista. Samalta kadulta :)

Illalla menin kylille kattoon jalista, mut ku sain pitsan ja kalian nieltyy, lähinki takas hotellille. Ei jaksanu yhtää kiinnostuu. Suoraa ei nukuttanu, mut ei vaa kiinnostanu.

Italiassa ruoka on aika isossa roolissa. "Happy Hour" meinas, ett ostamalla happy hour hinnalla juoman, sait syödä buffetista mahan täytee pikku naposteltavaa, oliiviloita yms.

Jotenki tuo hinnottelu on outoo...

Hyvinpä sitten nukutti. Eilinen auringopaiste oli pilvien tuollapuolen ja keli näytti synkältä. Harmitti
ohuesti, mut minkäs sille voi. Aamupalan jälkeen tutkin huomista reittiä lentokentälle. Pitäsköhä hommata kartta ? Selkeeltä kyll näyttää...toisaalta hirveesti ei viittis eksyillä, ettei myöhästy koneesta. Se tästä viel puuttuis :)

Puolenpäivän aikoihin keli oli mukavasti kirkastunu ja päätin reipastuu. Ajokamat niskaan ja pihalle. "Mihinkös lähtis ? Stelvion suunta vois olla kiva." Niinpä sitte liikennevaloissa mittari raksuttamaan ja ylämäkeen. Pikkasen enemmän vauhtia, ku oli tarkotus, mutt menköön.

Muita ja mie

Keli oli mukava ja hikitipat tippu nenänpäästä. Ajattelin kääntyy takas jossai kohtaa, mut ku kilsat huipulle väheni, nii päätin mennä loppuun asti. Oli pikkusen erillaista ajelua, ku lavvantain himmailu. Kivalta tuntu. Jalka ei tuntunu ihan tuoreelta ja selkä muistutti välillä itestään, mut ei mitää mihi ennois jo vuosien mittaa tottunu. Väkeä oli liikkeellä melko kivasti, vaikka arkipäivä onkin. Osa pyyhälsi ohi ja jokusen taisin minäkin ohittaa :)

Inhottavan mallinen tuo nousu. Eka ~15 km on tasasen jyrkkää, sopivan ajettavaa, jotai 7 % luokkaa. Toki pikku pätkä yli 10ppiä ja jyrkin kohta 14 %, mut sitä ovvaa nakkimakkaran verra. Sit 6 kilsaa enne huippuu tulee "tasanen" pätkä. Miusta tuntuu/ näyttää aina siltä, ett se on tasanen, mut oikeesti siin mennää kokoajan ~5 % nousuu. Joku optis-henkine juttu siin on. Ympäröivä maasto ja just enne "tasannetta" oleva jyrkempi kinkama. Tai jotai. No mut sit jyrkkyys kasvaa pirullisesti ja viimenen 3 kilsaa on 10 %tista. "Tasanteella" ku tyrkkää pikkusen liia lujaa, nii hupskeikkaa onki pitkät kolme kisaa.

14 % ja serpentiineillä jatkuu

Tänää olin viksu ja maltoin pitää rasituksen tasasena koko nousun. Ahistihan se loppu, mut nii kai se vähä kuuluuki. Tän päivän täysii oli meikäläisellä 1:50, liikennevaloista Cima Coppi kyltille. Ehkä "numerolapun" kaa ois lähteny 5 minsaa pois, mut 10tä tuski. Josku tultava levänneenä koittaan :)

Jaksetaanha tuua roskamme ite pois, eikä heitetä niitä tienreunaan. Kiitos.

Korkein kalia evö :)

Huipulla paisto kivasti ja tuntu lämpimältä, nii menin terassille kalialle. Hetken ku istuksin tuopin äärellä, nii huomasin, ettei ollukkaa erityise lämmin. Tuuli napakasti ja laskettelurinne kuitenki täydessä toiminnassa iha vieressä. Tuulitakki päälle ja alamäkeen, mars. Alkuun laskettelin reippaammin, mut lumirajan alapuolella oli sevverra lämpimämpää, ett himmailin katteleen maisemii. Ei niihi vaa kyllästy :)

Hauskannäköstä muute. Yhessä serpentiinissä katoin nousevaa kaksikkoa. Hoikka, urheilijan näköne mies tuli ylös hyvää kyytiä, mut ohi pyyhälsi Rouva collegehousuissa ja 29" täpärillä. Hymyssä suin vielä. Sen hetken löi tyhjää, kunnes älysin, ett sähkövehjeshän sillä Rouvalla oli. Nauroin ääneen :) Ei oo viel tottunu noihi häristimiin.

Ny o ajot ajettu tälle reissulle ja eessä pakkaamine. Toivottavasti pääsen huomenna ilma ongelmia...ensi kentälle ja sitte viel pyörän kaa Suomeen saakka. Kyll oli hyvä reissu eikä ainakaa yhtää laannuttanu meikäläisen vuoristokuumetta :) Pitää alkaa suunnitteleen :)

Hotellin oven edessä on hyvin tilaa parille autolle :)

PS. Yks mies oli kielloista huolimatta ajanu VEBissä sen viimesenki kiekan. Ei se tie mitää sortunu ollu. Oli kyll liikahtanu, nii ett asfaltti repeilly, mut paikallaa keikku. En tiiä kuitenkaa oisinko ite uskaltanu kokeilla onnee, ku ei se mitenkää tukevasti siell rinteellä voi roikkuu...No, suoritus kuitenki hyväksyttii ja hän oli tän vuoden ainoo kaurispatsaan saanu. Meitä 3 kierrosta ajaneita oli 39 ja kaikkiaan reitille lähti 110 kuskia.