22.6.Kotiin

Silmät aukes pikkusen ennen kellonsoittoo. Väsytti viel, mut päätin silti lähtee varuiks pikkusen aikasemmi, ku oli meininki. Reitti oli kuitenki pikkuse hakusessaan. Illalla olin tosin älynny, ett onha miulla Garmini ja voin suunnistaa sen kaa.

Laukku autoon ja hiljasta tietä kohti etelää. Leccoon asti ilman käännöksii, mut sit törmäsinki tyypilliseen kyltitykseen. Ensin opastetaan ja sitten ei. Iha sama missäpäi maailmaa on, nii aina sama juttu. Muutama varmistuspysäytys piti tehdä ja kattoo kepsistä oikeeta suuntaa. Aika suolesta kyll tuommosen pyöräilyyn tarkotetun vehkeen kanssa koittaa selvittää reittiä pidemmän matkan päässä olevaan kohteeseen. Eihä sitä siihe oo tarkotettukaa ja onnistu kyll ku maltto keskittyy.
 

Reilun 5kympin päässä kentältä liikenne sitte tökkäs. Istuttii pitkään ja liruttelua jatkui toistakymmentä kilsaa. Aikaa palo ja alko jo hirvittään ehtiminen. Laukut piti olla luovutettu 1,5 h enne koneen lähtöö ja pyörää ei varmasti saa suoraa heitettyy hihnalle...Autoki pitää tankata.

Seurailin ”Malpensa” kylttejä ja harhaannuin suunnitelmaltani reitiltä. Piti ajaa motaria, mut opastus oli viereiselle, pienemmälle paikallistielle. Taas kului aikaa. Hetken kylien läpi ajeltuani pääsin onneksi kurvaamaan motarille ja matka alkooi sujua. Odottelin saapuvani tiemaksupisteelle, mutta näin vain maksun kameravalvonta kylttejä ja kameroita silloissa. Onks Italiassaki käytössä joku ”ennakkoon ostettu lipetti”-systeemi. En muista. No, ehkä perästä kuuluu.

Tie tupsahti kentän reunalle ja alkoi kiertää sitä, eikä pensa-asemaa näkynyt. Kello kävi ja arvoin lähteäkö sokkona etsimään vai varmistaa lennolle ehtiminen. Päätin ajaa tankkaamatta palauttamaan autoa. Palautustiskillä rouva kertoi 40 € sakkomaksusta ja kalliista puuttuvasta pensasta. ”Etkö varmasti ehtisi käydä tankkaamassa ? Asema on ihan lähellä. Neuvon reitin”. Tein uuden tilannearvion ja pakkasin itseni takas autoon ja hurautin ohjeiden mukaan ajaen kohti motaria. Jännitti. Ohjeet oli kuiteni hyvät ja asema löyty nopeesti. Tankki täyteen ja takas. Kiittelin virkailijaa ja sanoin, nyt vaa toivovani, ett ehdin. Hän kysyi vielä kummasta terminaalista lähden. En tienny :) Niinpä puhelu ja hän opasti minut oikeaan suuntaan. Hyvää palvelua.

Ei jonoa ja suoraan tiskille. ”Oletkin maksanut pyörän jo.” ”Öööö, maksoin kyll Helsingissä...” ”Selvä, tuossa lippusi. Pyörä sinun pitää viedä siihen ihan turvatarkastuksen viereen.” Työntelin laukun isojen tavaroiden ovelle ja nostin läpivalaisuun. ”Ok” sanoi virkailija tuijoteltuaan hetken laukun sisältöä putkelta. Siirryin viereiseen turvatarkastukseen ja hups läpi. Olipa nopeeta... Nyt aamupalalle.

Sämpylän jälkeen olinki viimeisten joukossa menossa koneeseen. Porukkaa lennolla tosi vähän, nii kaikki sujuu jonottamatta. Kiva.

Aurinkoinen Malpensa jäi taakse ja paluu Juhannukseen oli tosiasia. Huomenna pitää viell kyllä töissä käydä. Mitähän tekis Jussina ? Lähtiskö vaik pyöräretkelle, ku tiet olis mukavan hiljaset. Ajais vaik Vuokattiin tai johonki :)

Helsingissa pyörä tuli hihnaa pitkin samallalailla ku muutki laukut. Hyvä tietysti, nii, mut pikkuse mietityttää, mihin 75 € lisämaksu perustuu...Ennoo viel avannu laukkuu, mut ulkopuolin näyttää kolhimattomalta. Toivottavasti ei löyvy pettymystä, ku avaa kotona.