17.6.

Oli synkkä ja myrskyisä yö, mut minuu nukutti hyvi. Aamusta heräilin virkeenä Suomen ajassa ja pikkusen joutu ootteleen aamupalaa. Normi eurooppalainen aamupala. Tai ehkä pikkusen paremmalla puolen kuitenki. Oikein jees.

Aamupalan jälkee niputtelin villarin ajokuntoon ja lähin katsastaan "kisakeskuksen" sekä tekeen rekistöröitymisen. Maksoin osallistumisen ja sain pussillisen tavaraa. Geeli, jukurtti, pipo, tankonauha (!??), varasisuri. Myös ohjeet ja reittiseloste löytyvät pussukasta.

"Virallisen" osuuden jälkeen ajelin pikkumatkan Stelviolle päin ja alun Gavian noususta. Lähinnä vaa pyörän säätämiseks, mut pitkän ajamattoman pätkän jälkee, tuntu kyll mukavalta pyöritellä hissukseen. Yhessä kohdassa, ku olin tien sivussa räpläämässä vaihteita ja jarruja, ohi viiletti tuhannen vauhdilla Ag2R sotisopaan sonnistautunu mies. Satula oli kiinni vaakaputkessa ja sääret väärällään. Muuten en veikkais, mut kaikki nuo tuntomerkit viittais vahvasti Domenico Pozzovivoon. Saatto tietysti olla joku iha muukin, mut...

Löysin villarikaupan ja marssin sisään, ku miulta puuttuu ketjurasva. Unohtu kotiin :) "Hmmm...täällähä on kaikkee kivaa..." Kuinka ollakkaan ketjurasvan lisäks mukaan lähti muutakin tuiki tarpeellista ;)

Loppupäivän lorvin interwepissä kuluttamassa aikaa. Söin hotellilla ja huoneessa mutustelin eväitä. Tankkausta huomista varten.