20.8. to

Hip hei. meinas käydä...tai oikeestaan kävi vanhan aikasesti. Kellon soitosta tikkana pystyyn ja "aamutoimet". Sit olikin se vartti joutoaikaa enneku pitää lähtee, eipä muuta ku sohvalle vähän loikoilemaan...Kolme varttia pitkäks ja säkällä heräs. Onneks oli varattuna reilusti aikaa siirtymään :)

Tytär kyydissä matka Isolle Kentälle meni hyvin ja perillä oikeastaan just sopivasti. Auto parkkiin, tavarat kantoon ja ovesta sisälle. Hups, suoraan oikean tiskin kohdalla :) Teippailin vielä hiukan pyörälootaa, kun Neuvosto-Rouva kysymään saisiko teippiä lainaan, ku laukku hajalla. Annoin puolirullaa jesaria ja näin oli päivän hyvä työ tehty. Loppupäivän voin sitte elää pellossa :) Lähimmäisen rakkaus tuli samantien lunastettua, kun virkailija joka näki casen tärähti viereen: "Ootko Norwegianille tulossa ? No, voisin tsekata sinut sisään tuosta sivusta, niin sun ei tarvii mennä tuohon automaateille, eikä muutenkaan jonottaa :) "Ihan kiva juttu :)

Turvatarkastuksessa löytyi sitten se kadoksissa ollu "varohalpojakopioita"-lethermankin. Siellähän se oli nätisti lantiovyön pikku taskussa. Kuulemma kone on ihan kunnossa, eikä minun tartte ottaa työkaluja mukaan koneeseen. Kaveri ois kuulemma voinu käydä hakemassa, mutta sanoin ett ottakoon virkailija sen. Kyllä siellä kotona aina jotain pientä puuhaa on, jossa monitoimilinkkarilla on käyttöä. Onneks oikee Lehterman meni fillarilaatikossa ruumaan, nii ei tarvii heti Malagassa sännätä työkaluja ostamaan.

Aamupalaksi nappasin ison tuopin :) Eivät vaan myyneet ennen klo 5ttä, niin joutu 12 min odotteleen kuivinsuin :) Koneeseen en viittiny ryntäillä, vaan istuksin kaikessa rauhassa odotustilassa ja vasta reilusti jonon häviämisen jälkeen kävelin tiskille. Eteen sattui herra kyynärsauvoineen. Hänellä oli paikka hätäuloskäynnin kohdalla ja koska liikuntarajoitteinen ei siihen voi mennä, niin paikkaa tarjottiin minulle. Toki reilu jalkatila kelpasi :)

Sorry, suljen laitteen ihan just

Aamupala Hki-Vandalla

Lento meni niinkun lennot yleensä. Ei oikeastaan jälkipolville kerrottavaa. Tai...olihan Pyreneet makeen näköset, kun pilvettömältä taivaalta niitä pääsi ihailemaan. Yllättää kuitenkin joka kerta, kuinka kapea suikale sitä oikeesti rouheeta vuoristoo siinä on. Muutaman nyppylän, kun ylittää, niin siinä se oikeestaan olikin. Aivan erilainen ku Alpit. Mutt tykkään :)

Laskeutuminen Malagaan ei ollu pehmein mahdollinen, mutta 7+ kuitenkin, eli ihan jees :) Onneks kukaan täydestä koneesta ei intoutunut taputtaan :) Maleksin viimeisenä koneesta, melko paljon muiden jälkeen, ku tarjoilijat ei meinannu löytää miun reppuu, jonka lähtiessä olivat johonkin kiikuttaneet.

Hissukseen vaeltelin läpi terminaalin ja annoin hätäsemmille tietä. Silti sain hetken seisoa odottamassa fillaria ruumasta. Pikku naarmu oli pahviin tullu, mut ei mitn hätää. Kärräsin lootan pihalle ja ihmettelevien katseiden alla kasasin pyörän ajokuntoon. Pahvilaatikon ruttasin ”pieneksi” ja lähdin infosta kyselemään mihin voisin roskan toimittaa. ”Et tänne minnekkään” oli vastaus ??!!! Olisi pitänyt kuulemma hypätä junaan ja ajella muutama aseman väli paikkaan, jossa olisi tilaa isommille roskille. Arvata saa ampuvatko Hispaanot omaan nilkkaan...hipsis hipsis rauhalliseen kohtaan autohallia ja siihen muiden roskapussien viereen unohtui. Anteeksi vaan, mutta ettei lentokentällä ole jätehuoltoa... hah !

Muutama mutka ympäri terminaalin nurkkia Karminin etsiskellessä sateliitteja. Pysähdyin säätelemään vielä reppua ja saksaa puhuva herrasmies ilmestyi paikalle kysyen enkö löydä ulos ja ystävällisesti neuvomaan. Ihmeen hyvin ymmärsin ohjeet, rechtsit ja linksit muistuivat vielä mieleen ja muutaman kiitos sanasenkin onnistuin kaivamaan -80-luvulta. Ohjeden avulla olikin helppo homma löytää oikea pikkutie kohti etelää.

Muutaman kilsan ajelun jälkeen kurvasin Decathloniin kyselemään pumppua ja tietysti apua löytyi. Pikku käsipumpulla oli saanut ~3 bar painetta. Toimi kyllä silleenkin, mutta kun tuplasi paineen, niin olo muuttui huomattavasti luottavaisemmaksi.

Urheilukaupalta startatessa karminin pska teki tenän. Ei suostunut lataamaan karttoja ja sammutti ittensä. Hetken kiroilutti ja arvelutti reittivalinnat, mutta sitten älysin bootata koko härvelin ja onneksi vehje älysi herätä henkiin :)

Välimeri tupsahti yhtäkkiä nenän eteen ja heti piti hyökätä rannalle kalialle. Aaah, mittari näytti +36 ja olut oli kylmää. Ei paha. Uimaan en vielä arvannut. Eiköhän sen vielä ehdi

Kuvassa myös sormi :)

Matka ei kyllä etene, ku rantakatua tai vähän isompaakin tietä kaupunkien halki ajelee. Tää päivä menköön näin, mutta kunhan kotiutuu tähän hommaan, niin sisämaahan on suunnattava. Siellä ne vuoretkin häämöttää.

Fuengirolassa yritetään tavata kavereiden kanssa ja kiva ois vaikka maistella joku paikallinen hampurilainen :)

Yks asia tuottaa taas päänvaivaa. Kuinkahan tähän pyöräilijän asemaan tuttuu..?? Autot ei tunge ohi väkisin, vastaantuljan kohdalla ei ohiteta, 1,5 m turvaväli jää kapeilla kujillakin, torvi ei soi vaan nätisti mennään porukalla ja toiset huomioiden. Toivottavasti ei tämmönen käytös koskaan rantaudu Suomeen. Mistä sitä sitten foorumilla vaahdotaisiin :)

Hienosti kävikin. Aikataulut natsas ja käytiin ystävien kanssa pihvillä ja viinillä. Hyvää oli ja mukava seura kruunasi aterian. Kiitokset.

Illan jo hämärtäessä päätin hetken jatkaa matkaa, ennen kuin etsin majapaikan. Sopivassa kohdassa kohdalle osuikin leirintäalue ja päätin koeponnistaa uudet telttailuvahkeet. Teltassa olikin selkeät, ikea tyyliset, ohjeet ja pystytyksen piti käydä näppäsemällä. Mitä vielä :( Leka ja harjateräksen pätkät olisi pitänyt olla, jos olisi meinannut siihen maahan tikut pystyyn saada... Aikani ähräsin, mutta myönnettävä oli. Ei onnistu. Teltta nippuun ja maantielle. Sen verran oli kuitenkin aikaa palanut, että ympärillä oli täysi pimeys, joka pakotti motarin kaiteen ”ojan puolelle”. Vaikka valot onkin, niin ei antanut luonto periksi autojen seassa ajella. Muutaman kilsan liruttelin, mutta heti seuraavan leirintäalueen kohdalla kurvasin uuteen yrityksen ja tällä kertaa kaikki menikin niinku pitikin. Naurettavan pieni teltta odotti nukkujaa :) Untakaan ei tarvinnu houkutella. Yöllä krampit herättivät muutaman kerran, kun juominen oli jossakin välissä jäänyt vähille, mutta ihan hyvä yö.