25.8. ti

Ensimmäinen vuorietappi. Kellon kanssa pystyyn ja pensionin aamukahville. Oli pakko maistaa matkan ensimmäinen kupilllinen. Hmmm...maku oli hieman "erilainen", mutta kuitenkin juotava. Kupin viereen ilmestyneestä sokeriastiasta ja -lusikasta päätellen kahvi oli tarkoitettu juotavaksi makeutettuna. Päätin toimia toisin.

Aamutoimet ja maantielle. Sain paikalliselta pyöräilijältä opastuksen ulos kaupungista ja se oli kiva. Ei ole aina "ihan helppoa" löytää oikeaa reittiä, kun moisten opasteiden laittaminen on kupunkien kannata kovin turhaa :)

Maantie alkoi mukavasti loivana alamäkenä, joten oli helppo herätellä itsensä ja saada hikitipat nenänpäähän ennen kurvaamista kohti pohjoista ja vuoria. Tavoitteena Granada, jonne vievä tie mutkitteli Sierra Nevadan ja Sierras de Tedejan välisten "kukkuloiden" rinteitä. Moneen kertaan kipusin kukkulan laelle huomatakseni seuraavaksi laskettelevani seuraavaan laaksoon ja sama taas uudestaan ja uudestaan... Rinteet olivat pääosin mukavan ajettavia, 5 % luokkaa, mutta välillä nousemista terästettiin 10 % pätkillä. Niissä oli haettava käyttöön vaihtesta pienin ja annettava suosiolla nopeuden hiipua liki kävelyvauhtiin.

"Mennäänpäs tästä suon yli niin että heilahtaa" ja sitä rataa...

Yhdessä pitkässä nousussa viereeni ilmestyi pyöräilijä, jonka kanssa ajelimme rinnatusten mäen harjalle saakka. Hauskaa, kuinka pystyy kommunikoimaan vaikka yhteinen kieli puuttuu. Oli mukava pätkä ajaa ja jutella maailman menosta :)

Maaseutukylät seurasivat toisiaan ja etapin puolimatkassa päätin pitää lounastauon. Kylästä löytyi pieni kauppa, josta hain haluamani. Maksettuani ja aseltuani ulos vedettiin kaupan ovi kiinni ja metallinen murtoverho oven eteen. Olin siis saapunut siesta-alueelle :) Nyt onkin opeteltava kauppojen aukioloajat ja seurattava matkalla kelloa, ettei pääse jano ja nälkä yllättämään.

Noin 20 km ennen Granadaa olin yli 100 metriä korkeammalla kuin kaupunki, joten aavistin lopun olevan helppoa nautiskelua. Oli mukava lasketella juurikaan polkematta tuo viimeinen pätkä. Alamäki oli tasaisen loivaa ja määränpää putkahtikin eteen yllättävästi.

"Turisti-info" kylttejä seuraten kurvailin keskustaan ja entuudestaan ymmärsin niiden olevan tarkoitettu automatkailijoille. Ei pidä kääntyä sinne mihin nuoli risteyksessä osoittaa, vaan vasta seuraavasta :) Yhden harharetken silti tein, mutta kysymällä sain opastuksen oikeaan paikkaan. Infossa pyysin kaupungin kartan ja katsoin netistä majoituksen osoitteen. Olin muutaman sadan metrin päässä.

Ajelin kapealle syrjäkujalle silmäillen majapaikan kylttiä. Kuja loppui, eikä kylttiä näkynyt ? "Missasinko ? Sen numerohan oli 21...joo tuossa on talojen numerot. 21 ?? Ei tässä mitään kylttiä ole...muistanko väärin ? Ajan vielä edestakaisin. Ei stana ! Onko minua huijattu ? Ei täällä mitään ole ! "

Töllistellessäni talon nro 21 edessä ja miettiessäni ajelenko takaisin infopisteelle kysymään tuli ovesta ulos nuori mies. Kysyin onko paikka oikea. Hän sanoi, että kyllä on, mutta minun pitää soittaa. Numero oli ovenpielessä, revittyjen "Jeesus tulee..." ja punk-rock mainosten seassa :) Puhelin taskusta ja soittamaan. Toisessa päässä ei muuta kuin espanjaa ja sitten puhelu loppui. Hölmistyneenä aloin kaivelemaan laukusta sanakirjaa, josta näkisin mitä viimeisenä puhelimeen useaan kertaan toistettu sana tarkottaisi. Kirjaa en kuitenkaan esiin ehtinyt saada, kun kujan päästä asteli rivakalla tahdilla mies, joka hymyili ja avasi oven. Respassa olikin valmiiksi nimelläni kirjoitettu kuponki, mikä lie vekseli, johon rustasin nimeni ja sain avaimen. Maksoin samantien varaamani 2 yötä. 29 €. :)

Taas hirvitti. Mikähän murju odotti...mutta hei. Kaikki oli siistiä ja hyvin ogranisoidun oloista. Avasin huoneen oven ja hep! Aivan nappiin. Sänky, pöytä ja tuoli, yöpöytä, vaatekaappi ja...vessa + suihku, kaikki "priimaa". Jotenkin tulee mieleen uusi opiskelija-asuntola ilman opiskelijoita. Kivoja terasseja sisäpihalle, tuolineen ja pöytineen+ sähköpistokkeineen. Hintaan sisältyvä wifi. Ei paha :) Tässä on hyvä pari päivää pötkötellä.

Jotain yleistä oli eilen mielessä, joka piti tänään kirjoittaa, mutt en muista :) No, tulkoon tähän vähän varustekatsausta.  3 siviilipaitaa on kuitenkin liikaa, ainakin tähän kohtaan. Illalla kun nyrkkipyykissä pesee ohuen paiden, niin aamusta voi hyvin pakata repun verkkotaskuun aavistuksen kosteana ja ajopäivän jälkeen se onkin täysin kuiva käyttöön, joten ainakaan sitä kolmatta ei tarvitse. Ajopaidoissa pärjäisi myös kahdella oikein hienosti, ellei jopa yhdellä :). Yhden siviilisortsin-taktiikka toimii. Uikkarit vois olla kivat, pitänee ostaa, kun palaan rannikolle. Pitkiä en ole tod. kaivannut :) Pyyhe unohtui, mutta Lidl pelasti. Joku ihmekankainen pyyhe (8,99 €) oli sattumalta valikomassa just kun kävin. Liian iso, mutta en oo vielä leikannu kahtia. Katotaan kun vielä muutaman vuoren ajelen ;) Ajohanskat. Ei löytyny lähtiessä, joten ostin (16 €). Muutaman päivän koitin ilman, mutta kämmenet kipeyty. Kartan ostin (6,5 €).On mukava apu, varsinkin väsyneenä, kun ei halua lisälenkkejä ajella. Gilette (8,9 €). Muuta en nyt keksi.